16. 07 2018

Antakaa röökaajien olla

On perusteltua pyrkiä rajoittamaan tupakointia tilanteissa, joissa siitä on muille haittaa. Ravintoloiden tupakointikielto todennäköisesti pidentää alan työntekijöden elinikää vuosilla. Valistus raskausajan tupakoinnista suojaa sikiötä.

Mutta kun osakeyhtiössä tai työpaikalla kielletään tupakointi koko tontilla, mennään liian pitkälle.

Terveysmoralismi tarkoittaa ilmiötä, jossa paheksutaan leväperäistä terveyskäyttäytymistä. Tupakoinnin kohdalla se puetaan nykyisin usein huoleksi julkisten menojen kasvusta: verorahoitteisten terveyspalvelujen kautta me kaikki kärsimme tupakoinnista, ja siksi meillä on lupa kiusata tupakoitsijoita.

Tupakoinnin terveyshaitat ovat totta. Terveysmoralismin oikeuttajaksi niistä ei kuitenkaan ole, ei niin kauan, kun yhteiskunta sallii ja jopa ihailee muita terveyskustannuksia nostavia toimintoja. Kansantaloudellisesti esimerkiksi liika työnteko on yhtä haitallista kuin tupakointi.

Silti ei missään näe kylttejä, jotka varoittavat liiallisesta työskentelystä.

Jos itselle sallii salaa asioita, joita toisten kohdalla paheksuu, syyllistyy terveysmoralismin ohella kaksinaismoralismiin. Lähelle tätä ilmiötä pääsee, kun vertaa yhteiskunnan suhtautumista alkoholiin ja tupakkaan – vaikka hyvin tiedetään, että alkoholin haitat sivullisille ja kustannus yhteiskunnalle ovat tupakkaa huomattavasti laajemmat, alkoholiin ei kohdistu vastaavaa paheksuntaa.

Kaksinaismoralismilla on usein läheinen suhde luokkaan: ei olekaan sattumaa, että alkoholia kulutetaan kaikissa yhteiskuntaluokissa, kun taas tupakointi on nykyään selvästi työväenluokkainen tapa. Kahdesta epäterveellisestä tavasta (keskiluokkainen) moraalikontrolli pitää ongelmallisena vain sitä, joka kuuluu selkeästi toisten alakulttuuriin.

Tupakoinnin suosio laskee Suomessa niin vauhdikkaasti, että kansanterveydellisenä kysymyksenä se on kymmenen vuoden kuluttua kadonnut. Alamme olla tilanteessa, jossa viimeinenkin jotenkin päivänvalon kestävä argumentti tupakoinnin vaikeuttamisen puolesta liudentuu olemattomiin.

Jokainen meistä tekee epäterveellisiä tai terveyttä vaarantavia valintoja. Me nukumme, syömme, liikumme ja juhlimme liikaa tai liian vähän. Me ylitämme vilkkaan kadun, kiipeämme keittiötikkaille ja rakastumme vääriin ihmisiin. Elämä on kaiken kaikkiaan niin vaarallista puuhaa, että kukaan ei selviä hengissä.

Ei ole reilua, että jotkin riskikäyttäytymisen muodot oikeuttavat karkottamisen yhteisöstä (konkreettisesti pois tontilta), kun taas toisia ihaillaan ja kannustetaan.

(Kirjoitettu Aamulehdelle 14.7.2018)

3 thoughts on “Antakaa röökaajien olla

  1. Jos joku tekee muualla väärin, se ei oikeuta tekemään itse väärin. Tämä on argumentoinnin perusasioita. Tupakointi ei vaikuta ainoastaan tupakoijaan, vaan ulkopuolisiin. Luonnolla ja muilla ihmisillä on oikeutensa, joita tulee suojella. Uudistusmielisiltä puolueilta odottaa enemmän tekoja niiden turvaamiseksi, ei vähemmän. Tupakoinnin salliminen taloyhtiöissä tarkoittaa pilaantunutta ilmaa toisten asunnoissa ja tupakantumppeja pihamaalla, missä ne murskautuvat mikromuoviksi ja kulkeutuvat vesistöihin. Esimerkiksi yksinäisyys voi aiheuttaa huonoja ruokailutottumuksia, kun ei viitsi tehdä kotiruokaa yhdelle hengelle. Tupakointi sen sijaan on asia, johon voi itse vaikuttaa. Tyypillisesti se aiheutuu ryhmäpaineesta ja mainonnasta. Siihen voi vaikuttaa oman luokka-aseman mukaisella valistustyöllä. Tupakka on suuryritysten koukku, jolla hallitaan huono-osaisia. Entä minne jäi vasemmistolainen raittiustyö? Työpaikkatupakointi pilaa kaiken muun lisäksi ryhmähengen. Tupakoinnin puolustaminen on taantumuksellista saavutettujen ”etujen” puolustamista, oman vastuun pakoilua ja epäsolidaarisuutta.

  2. Olen Annan kanssa pitkälti samaa mieltä.

    Vaikka en itse tupakoi ja toivon muidenkin pysyvän tavasta erossa, koen tupakoinnin rajoittamistoimet jotenkin yliampuviksi ja välillä koomisiksikin.

    Jos samalla olantakaisella otteella puututtaisiin vaikkapa koulu- tai työpaikkakiusaamiseen, tulokset olisivat kansalaisten hyvinvointia ajatellen paljon edullisemmat. Esimerkiksi henkiseen väkivaltaan verraten on tupakointiin, vaikkapa tuotteen saatavuutta rajoittamalla ja hintaa säännöstelemällä, huomattavasti helpompi puuttua, joten yksi jos toinenkin päättäjä haluaa tupakointikysmyksen puitteissa noukkia irtopisteitä itselleen.

  3. Jopa ravintolatupakoinnin kieltäminen on yliampuvaa. Savu menee ensin keuhkoihin, jotka suodattavat myrkyistä yli 95%, jonka jälkeen se puhalletaan miljoona kertaa laajempaan huoneilmaan laimenemaan, jota ilmastointi alkaa vieläpä välittömästi poistamaan. Ravintolatyöntekijä saa tupakasta ehkäpä 1 / 100 000 -osa myrkytyksen tupakoitsijaan verrattuna. Hän joutuu sietämään sitä koko työvuoron, mutta eipä sitä tarvi allergikkojen yms. herkkien ihmisten hakeutuakaan ravintolatöihin, vaihtoehtoja on tarjolla. Sitten kun jotkut haluavat kieltää parveketupakoinnin, missä tuuli vielä kuljettaa savun samantien saharaan, alkaa se tuntumaan hurskastelun ääri-ilmiöltä. Moisten hullujen taloyhtiössä en haluaisi asua ollenkaan, jopa koko tontteja on julistettu savuttomiksi. Läskit aiheuttavat kolesteroliarvoillaan kansanterveysmenoja, autoilijat aiheuttavat kuolemantapauksia ja invaliditeettiä, ydinvoimalat nostavat taustasäteilyn arvoa jne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *