Kun hän tiedustelee lapsilta viikonloppusuunnitelmia, usein vastaus on ”varmaan kotona tietokoneella”. Nuorten kaverisuhteet rakentuvat pitkälti lähikoulun ympärille. Siten kaupungin ainoaa erityiskoulua käyvillä nuorilla ei välttämättä ole lainkaan ystäviä naapurustossaan. Vaikka useimmat näistä nuorista olisivat oikeutettuja henkilökohtaiseen avustajaan, kunnat myöntävät avustajarahoja alaikäisille nihkeästi.

Kun itsenäiseen liikkumiseen ei ole mahdollisuuksia ja muilla perheenjäsenillä on menonsa, nuoret viettävät kotona pitkiä aikoja yksinään. Ainakin osalla perheistä tuntuu olevan kynnys ottaa kehitysvammaista lasta mukaan edes yhteisiin vapaa-ajan rientoihin – ehkä kyse on kuljetusten hankaluudesta, tai sitten liikuntarajoitteisen ei koeta pärjäävän terveiden sisarustensa harrastuksissa.

Kehitysvammaisten nuorten elämää ei ole juurikaan tutkittu, joten yksinäisten lasten määrää on vaikea arvioida. Asiaa selvitellessäni haastattelin kuitenkin vammaisaktivisteja, joiden havaintojen mukaan ilmiö on todellinen eikä johdu yksinomaan käytännön ongelmista.

Heidän mielestään vammaisuuteen liittyvä häpeä ja erilaisuuden paino vaikuttavat edelleen. Perheen muut jäsenet saattavat väsyä jatkuvaan huomion kohteena olemiseen, ihmisten yrityksiin olla kuin eivät tuijottaisi, kömpelyyteen kohtaamisissa. On houkuttelevaa jättää välillä yksi perheenjäsen kotiin ja tulla kohdelluksi normaalisti.

Yksinäisyys on suomalaisten kansantauti, johon ei yleensä ole hallinnollisia ratkaisuja. Kehitysvammaisten teinien kohdalla voitaisiin kuitenkin tehdä paljon: suunnitella ympäristöt esteettömiksi ja huolehtia, että avustajan saa ilman vuosien paperisotaa. Kouluja, päiväkoteja ja muita lähipalveluja olisi edelleen muokattava sellaisiksi, että mahdollisimman moni lapsi voisi kokea kuuluvansa alueensa yhteisöihin.

Sitten on se erilaisuuden häpeä. Se uudestisyntyy kulttuurissamme joka päivä, kaikkialla siellä, missä me emme löydä luontevaa tapaa kohdata toisiamme. Siksi myös sen hävittäminen on meidän kaikkien vastuulla.

Koska ei ole olemassa toisten lapsia, vain meidän lapsiamme.

(Kirjoitettu Aamulehdelle 15.5.2013)

Uusimman kansainvälisen ilmastotutkimuksen mukaan nykytavoitteet ovat riittämättömiä uhkaavan ekokatastrofin välttämiseksi.

Tampereen kaupunki on sitoutunut EU:n pormestareiden ilmastosopimuksessa yli 20
prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Tampereen kaupunkiseudun ilmastostrategiassa luvut ovat puolestaan 30 %:n kokonais- ja 40 %:n asukaskohtainen vähennys 2030 mennessä.

Nykytiedon valossa ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen alle kahteen asteeseen edellyttää, että teollisuusmaat vähentävät päästöjään 40 % vuoden 1990 tasosta jo vuoteen 2020 mennessä. Luku on huomattavasti enemmän kuin mihin Tampereen tavoitteet tällä hetkellä yltävät.

Kuntien rooli Suomen ilmastotalkoissa on merkittävä. Tampereella on mahdollisuus ja velvollisuus toimia edelläkävijäesimerkkinä kunnasta, jossa julkinen liikenne on sujuvaa, energiatuotanto uusiutuvaa, rakennuskanta energiapihiä, kierrätys helppoa ja hankinnat ilmastoystävällisiä.

Ilmastopäästöjen enimmäistason määrittää ilmaston lämpenemistahti. Meidän velvollisuutemme vastuullisina kaupunginvaltuutettuina on tehdä parhaita mahdollisia päätöksiä uusimman tiedon valossa: se tarkoittaa sitoutumista kunnianhimoisiin päästövähennystavoitteisiin myös Tampereella.

Täten esitämme, että Tampereen kaupunki tarkistaa ilmastotavoitteensa ja sitoutuu vähentämän päästöjään vähintään 40 % vuoteen 2020 mennessä ja kirjaa tiukennetut tavoitteet osaksi kaupunkistrategiaansa.

Tampereella 13.5.2013

Anna Kontula, Vas.
Varpu Jutila, Vas.
Minna Minkkinen, Vas.

Läpi tunnetun historian ovat lapset kasvaneet sisarusten ja muiden eri-ikäisten lasten ryhmissä. Tämä on taannut pehmeän laskun aikuisuuteen. Aluksi olet joukon pienin ja kaikkien muiden hoidettavana. Vähitellen järjen ja taitojen kasvaessa alat huolehtia itseäsi pienemmistä, samalla kuitenkin säilyttäen turvallisen lapsen roolin suhteessa yhteisön vanhempiin jäseniin.

Nykyinen peruskoulu rikkoo tämän vastuuseen kasvamisen mekanismin. Kun kukin ikäluokka opiskelee erillään muista, oppilaat pysyvät koko kouluaikansa ”pieninä”. Ei ole ketään pienempää, jonka viihtyvyydestä ja turvallisuudesta pitäisi isompana huolehtia, tai jolle näyttää esimerkkiä. Ei liioin ketään isompaa, joka toimisi oppaana lapsuuden ja aikuisuuden vaikeassa välimaastossa.

Eri-ikäisten lasten yhteisopetuksesta hyötyisivät erityisesti ne lapset, jotka nyt jäävät luokassaan toistuvasti viimeiseksi. Siinä missä nykymalli tuottaa heille kokemusta muita heikommasta osaamisesta, yhteisopiskelu siirtäisi näkökulmaa ranking-listoista kunkin henkilökohtaiseen kehitykseen. Pienempää neuvoessa sitä väkisin huomaa, kuinka paljon on itse oppinut, vaikka tuo oppiminen olisikin sitten käynyt muita samanikäisiä hitaammin.

Kun ensimmäisiä ala- ja yläasteita yhdistettiin, huomattiin, että pienten lasten läsnäolo saa isommat käyttäytymään siivommin välitunneilla. Teineillä on pääsääntöisesti vahva oikeustaju, johon kuuluu pienempien suojelu (vaikka omanikäisiä tai vuotta nuorempia kiusattaisiinkin). Lähes kaikissa kouluissa onkin kummitoimintaa, jossa koulun vanhimmat opastavat vastatulleita koulun tavoille.

Nyt olisi aika ottaa seuraava askel ja laajentaa yhteistoimintaa välitunneilta ja teemapäivistä perusopetukseen. Taitoaineissa yhteisopetusta olisi helppo toteuttaa ja lukuaineistakin löytyy alueita, joissa vanhemmat voisivat kerrata jo aiemmin oppimaansa avustamalla nuorempia.

(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 11.5.2013)

Vasemmisto näkee mielellään itsensä sorrettujen esitaistelijana, joka horjumatta suojelee lapsia, sairaita ja vanhuksia porvarien julmilta juonilta. Ja onhan kuvassa tottakin, ainakin sen verran, että minkään muun puolueen toiminnassa ei sosiaalinen oikeudenmukaisuus ole niin keskiössä kuin Vasemmistoliitossa.

Roolijakoon liittyy kuitenkin myös ongelmia. Ensinnäkin, ilmoittautuminen köyhien ja kipeiden edustajaksi ei osoita kovin hyvää pelisilmää. Ihmiset eivät halua nähdä itseään  luusereina, suostua uhrin rooliin ihan vaan että joku saisi heidät pelastaa. Jos et miellä itseäsi heikoksi, miksi äänestäisit heikkojen puolustajia, kun muut puolueet tarjoavat myönteisiä samastumiskohteita?

Toinen ja mielestäni vakavampi ongelma liittyy siihen, että ymmärrys punaviittaisista teräsmiehistä (ja –naisista) ei ole ihan rehellinen. Supersankareita ei nimittäin ole olemassa. On vain meitä ihan tavallisia ihmisiä, jokaisella oma kryptoniittinsa, jonka kanssa joutuu ponnistelemaan.

Tosiasia on, että kuka tahansa voi olla apua tarvitseva tai se, joka voi auttaa. Sorretut eivät tarvitse ulkopuolista pelastajaa, vaan voimaa järjestäytyä itse muuttamaan yhteiskuntaa paremmaksi.

Monta heikkoa on yhdessä vahva. Voima syntyy joukkueesta, joka tunnistaa toistensa heikkoudet ja osaa paikata niitä. Köyhyys ei estä osallistumasta, jos tukena on joukko muita.. Mielenterveysongelma on joissakin asioissa este, mutta toisissa vahvuus. Koulun pahimmasta häiriköstä voi kuoriutua historian suuntaa muuttava toisinajattelija.

Tässä on mielestäni vasemmiston idea. Ei yksinäisenä sankarina heikkojen puolesta, vaan yhtenä meistä heikoista, joilla on superkykynä toisensa.

(Kirjoitettu Vasurille vappuna 2013)

PERUSTELUT
Vakuutussopimuslakia muutettiin viimeksi vuonna 2010. Tavoitteena oli muun muassa parantaa maksuhäiriömerkinnän omaavien kuluttajien asemaa kotivakuutusta haettaessa. Uusittu laki jätti kuitenkin vakuutusyhtiöille varsin paljon harkintavaltaa, minkä seurauksena lainmuutos ei ole onnistunut turvaamaan kotivakuutuksen saatavuutta.

Lainmuutosta valmistellut työryhmä katsoi, että vakuutuksen hakijan asema voidaan turvata velvoittamalla vakuutusyhtiötä perustelemaan päätöksensä, mikäli se hylkää vakuutushakemuksen tai irtisanoo sen.  Lakiin on lisäksi kirjattu, että irtisanomisperusteen tulee olla lain ja hyvän vakuutustavan mukainen. Syntyneissä tulkintaerimielisyyksissä Vakuutuslautakunta on kuitenkin linjannut, että vakuutusyhtiöllä on edelleen oikeus kieltäytyä vakuutuksen myöntämisestä vakavien maksuhäiriömerkintöjen perusteella. Kielteinen päätös voidaan tehdä, jos voidaan objektiivisesti arvioida, että asiakas mitä ilmeisimmin laiminlyö vakuutusmaksunsa.

Lieviksi luokitelluissa maksuhäiriötilanteissa vakuutus voidaan myöntää nk. käteismaksuehdolla tai normaalein ehdoin. Kuluttaja-asiamiehen tekemien selvitysten mukaan ennakkomaksuvaihtoehtoon suhtaudutaan kuitenkin vahinkovakuutusyhtiöissä nihkeästi. Vakuutusta ei tahdo saada, vaikka asiakkaalla olisi valmius maksaa ennakkomaksu tai hänellä olisi sosiaalitoimen myöntämä maksusitoumus vakuutusmaksujen varalle.

Finanssialan Keskusliiton mukaan ennakkomaksua ei ole mahdollista periä jatkuvan vakuutuksen uudistamistilanteessa, koska se vaatisi järjestelmistä poikkeavaa manuaalityötä. Kyseinen tulkinta on johtanut siihen, että vakuutusyhtiöillä ei ole paineita parantaa palvelujärjestelmiään taikka muuttaa sopimusehtojaan sellaisiksi, että myös luottohäiriömerkinnän omaavalle hakijalle voitaisiin vakuutuspalveluja tarjota.

Myöskään Vakuutuslautakunnan nykytulkinnan mukaan laki ei tunne mahdollisuutta ulottaa käteismaksuehtoa ensimmäistä vakuuskautta pidemmälle, eikä vakuutusyhtiöllä näin ollen olisi mahdollisuutta vaatia uutta käteismaksua vakuutuskauden jatkuessa. Siksi laissa tulisikin erikseen mainita, että käteismaksuehto voidaan edellyttää sekä sopimusta tehtäessä että uusittaessa vakuutuskauden vaihtuessa.

Kuluttaja-asiamiehen kanta on, että kotivakuutus tulisi säätää sähkö-, puhelin- ja pankkipalveluihin rinnastettavaksi välttämättömyyspalveluksi. Nykyinen vakuutussopimuslaki vaikeuttaa jo valmiiksi heikossa asemassa olevien henkilöiden mahdollisuuksia löytää vuokra-asuntoa tai suojata omaisuuttaan vahingolta.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: Muutetaan vakuutussopimuslain 3 luvun 10 §:n otsikko,
siten kuin siitä on säädetty laissa (543/1994) ja
lisätään uusi 2 momentti saman lain 3 luvun 10 §:ään seuraavasti:

10 § Perusteet henkilö- ja kotivakuutuksen myöntämiselle
Vakuutusyhtiö saa kieltäytyä kotivakuutuksen myöntämisestä vain, jos kieltäytymiselle on painava peruste. Vakuutusyhtiö voi vaatia kuluttajalta kotivakuutusta koskevasta sopimuksesta ennakkomaksun sopimusta tehtäessä ja uusittaessa, jos siihen on ennakoitavissa olevasta maksukyvyttömyydestä tai muusta siihen verrattavasta seikasta johtuva erityinen syy.

Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2013

Anna Kontula /vas

Oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen on luotu turvaamaan sellaisen työntekijä asema, jonka työsuhde on säännöllisesti osapäiväinen. Toistuvasti erimittaisista jaksoista elantonsa kokoavan silpputyöläisen näkökulmasta sovittelu on kuitenkin rangaistus, joka vähentää hänen palkasta ja päivärahasta muodostuvaa kuukausituloaan.

Päivärahaa haettaessa työttömyyskassat ratkaisevat, joutuuko hakija sovitteluun vai ei. Päätöksissä sovelletaan työttömyysturvalain säädöksiä ja Finanssivalvonnan laatimia ohjeita. Avainasemassa päätöksiä tehtäessä on määritelmä kokoaikatyöstä. Käytännössä useampaa osa-aikatyötä ei tulkita kokoaikatyösuhteeksi, vaikka kokonaistyömäärä olisikin kokoaikatyöhön verrattavissa.

Epätyypillisinä pidetyissä työsuhteissa työskentelee jo noin kolmannes Suomen työvoimasta. Näiden työntekijöiden näkökulmasta ei ole oikeudenmukaista, että työnantajien lukumäärä tai työsuhdemuoto ratkaisee työttömyysetuuden käsittelytavan. Heidän osaltaan kannustinloukuksi osoittautuneesta sovittelukäytännöstä olisikin päästävä eroon.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä taatakseen epätyypillisissä työsuhteissa töitä tekevien tasa-arvoisen kohtelun työttömyyspäivärahaa haettaessa?

Helsingissä 24 päivänä maaliskuuta 2013
Anna Kontula /vas

Ongelma on, ettei Kela-korvauksen piiristä poistettujen lääkkeiden kuluja huomioida potilaan vuosittaisen lääkemaksukaton omavastuuta laskettaessa. Näin ollen henkilö reseptin lunastaessaan maksaa lääkkeet kaikkinensa omasta pussistaan. Lisäkulu voi nousta jopa satoihin euroihin vuositasolla.

Lääkekorvausjärjestelmää uudistettaessa hallituksen tavoitteena on ollut, että korvauksista hyötyvät erityisesti paljon lääkkeitä käyttävät. Tavoitteeseen pääseminen edellyttäisi, että kaikki reseptilääkkeet kartuttaisivat vuotuista maksukattoa.  Maksukatossa huomioitava kustannus tulisi määrittää halvimman rinnakkaislääkkeen taksan mukaisesti.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin kaikkien reseptilääkkeiden sisällyttämisestä vuotuisen lääkemaksukaton piiriin halvimman rinnakkaislääkkeen taksan huomioiden.  

Helsingissä 24 päivänä maaliskuuta 2013
Anna Kontula /vas

Kriisitoimien myyminen eurooppalaisille on hankalaa. Niitä vastustavat kaikki, leikkauksien runtelemien kriisimaiden asukkaat yhtä lailla kuin tukien takuumiehiksi joutuneet pohjoisen kansatkin. Siksi Kyproksen tukipaketin myyntipuheissa vilisee myyttejä ja avoimia kysymyksiä, jotka Suomen keskusteluissa on sivuutettu luvattoman huolettomasti.

Ensinnäkin, koko operaatio lepää sen oletuksen varassa, että jo vuonna 2018 Kyproksen talous on 4 % ylijäämäinen. Uskoa tähän ihmeparantumiseen ei näytä lainkaan horjuttavan se seikka, että Kyproksen talouden odotetaan jäävän kuluvana vuonna 3,5 % miinukselle ja että vastaavat ennusteet ovat aikaisemmissa tukijärjestelyissä osoittautuneet järjestään yltiöoptimistisiksi.

Homma on tarkoitus hoitaa kotiin Kyproksen vähäisten hyvinvointivaltiorakenteiden alasajolla ja julkisen omaisuuden alennusmyynnillä, vaikka vastaava talouskuritus on muissa kriisimaissa johtanut vain entistä syvempään lamaan ja aiheuttanut valtavaa inhimillistä kärsimystä.

Toiseksi, tukipakettia on hehkutettu sen sisältämän sijoittajavastuun takia, kun sekä omistajat, velkojat että suurtallettajat joutuvat pelastustoimien maksumiehiksi. Onkin ihan oikein laskuttaa rikkaita, rahanpesijöitä ja veronkiertäjiä. Paha kyllä, talletusvero koskee myös monia julkislaitoksia, esimerkiksi sairaaloita. Sekään ei ole yhdentekevää, että sijoittajavastuun seurauksena, etenkin sen valmisteluun liittyvien pankkisulkujen vuoksi, yrityksillä on vaikeuksia maksaa palkkoja. Tämä heijastuu väistämättä palkansaajien vuokranmaksukykyyn ja muuhun arkipäiväiseen elämään.

Sijoittajavastuu kuuluu kapitalismiin. Kyproksen tukipaketissa on kuitenkin kyse pikemminkin sijoittajavastuun irvikuvasta, sillä näyttää ilmeiseltä, että jälleen kerran pankkikriisin aiheuttaneet tahot ovat päässeet kuin koirat veräjästä. Kyproksen ja sen pankkijärjestelmän johdossa jatkavat edelleen samat henkilöt, jotka ovat koko sopan keittäneet. Maan hallintoa ja pankkeja lähellä olevat tahot ovat siirtäneet varansa turvaan hyvissä ajoin ennen talletusveroa, joten myöskään taloudellinen tulosvastuu ei heitä koske.

Kolmanneksi, Kyprosta on nyt ylistetty Euroopan laajuisena edistysaskelena rahanpesun, veronkierron ja harmaan talouden torjunnassa. Kun otetaan huomioon Kyproksen kansantalouden marginaalinen koko, on ilmeistä, että kyse on jälleen enemmän vahvasta uskosta kuin tiedosta.

Mikäli EU:ssa todella haluttaisiin puuttua harmaaseen talouteen, veronkiertoon ja keinotteluun, olisi pankkien avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä säädettävä kaikkia EU-maita sitovasti. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi investointi- ja liikepankkien irrottamista toisistaan, jolloin pankit eivät voisi keinotella asiakkaidensa varoilla ja veloilla. Säätelyn yhteydessä voitaisiin myös Brasilian mallin mukaan vastuuttaa pankkien johtajat päätöksistään henkilökohtaisella varallisuudella. Tällaisia rakenneuudistuksia ei kuitenkaan ole tiedossa.

Neljänneksi, Kyproksen tukipaketin sanotaan osoittavan, että pankkiunionin talletussuoja pitää. Näin toki Kyproksen kohdalla näyttääkin tapahtuvan, kun talletusvero ulotetaan vain yli 100 000 euron tileille. Näin pitää ollakin.

Mikään tiedossani oleva seikka ei kuitenkaan takaa, että talletussuoja pitäisi myös jatkossa. Päinvastoin kuin väitetään, Kypros pikemminkin kertoo talletussuojan olevan uhan alla: alun perinhän talletusvero oli tarkoitus ulottaa kaikkiin talletuksiin, ja järjestelyyn myöntyivät useimmat maat, muun muassa Kypros itse sekä Suomi. Ilman kansalaisten pontevaa vastustusta olisi leikkaukset ulotettu tavallisten ihmisten pieniinkin säästöihin.

Nyt tekeillä on Kyproksen innoittamana EU-direktiivi, jolla talletusvero ulotettaisiin yleiseksi toimintaohjeeksi koko Euroopan pankkikriisin ratkaisemisessa. On aivan mahdollista, että tiukan paikan tullen vero voidaan ulottaa myös alle 100 000 euron talletuksiin.

Todellisuudessa euroalueella on mainiosti tiedossaan keinot, jolla eurotalous voitaisiin tervehdyttää. Toistaiseksi niitä ei ole voitu ottaa käyttöön, koska virheiden tunnustaminen on noloa ja koska monet vaikutusvaltaiset taustatoimijat hyötyvät ”pelastuspakettien” eteläiseen Eurooppaan tuottamista työvoiman ja julkisen omaisuuden alennusmyynneistä.

Loputtomiin ei näin voida jatkaa. Mikäli tahtoa vakavaan kriisitoimien linjatarkistukseen ei ala löytyä, ei Euroopasta ole pian jäljellä kuin muutama pulska koronkiskuri ja kasa savuavia raunioita.

Nyt jostakin Mordorin huuruista on noussut kampanja päivähoidon rajoittamiseksi. Kokopäiväpaikat haluttaisiin poistaa niiltä lapsilta, joilla ainakin toinen vanhemmista on kotona esimerkiksi työttömänä tai hoitamassa pienempää sisarusta. Ajatellaan, että näiden lasten varhaiskasvatustarpeisiin riittää kyllä puolipäivähoitokin.

Idea on verrattavissa siihen, että työttömien lapsia opetettaisiin koulussa vain aamupäivisin. Jos muu opetus siitä kärsisikin, niin ainakin kotitaustan mukaan eriytetyt oikeudet näyttäisivät tenaville jo pienestä pitäen, mitä luokkayhteiskunta tarkoittaa. Epävarmuudessa elävien perheiden lapset oppisivat prekaarin yhteiskunnan sykkeen, kun heitä viskottaisiin vanhempien kulloisenkin työmarkkina-aseman mukaan kokopäiväosastolta osapäiväisiksi ja sieltä jonkin päiväkerhon kautta alkuruutuun. Siinä vauhdissa ei juuri ehtisi pitkäjänteistä varhaiskasvatusta kaipailla, ihmissuhteista puhumattakaan.

Sitten ovat tietysti ne lapset, jotka käyvät päiväkotia, koska vanhemmat eivät kykene huolehtimaan heistä. Heille päivähoito-oikeuden purkajat kaavailevat erityislupakäytäntöä, jossa kokopäiväpaikka voidaan myöntää anomuksesta. Suunnitelma voisi toimia jossain keijulandiassa, jossa ihmiset ihan vapaaehtoisesti todistavat omasta kyvyttömyydestään vanhemmuuteen. Oikeassa elämässä moni lastensuojelullisista syistä paikan tarpeessa oleva jättäisi sitä hakematta – tai budjettikuria noudattava kunta sen määrärahojen puutteessa hylkäisi.

Lapset ovat yksilöitä, eikä kokopäivähoito sovi kaikille. Harkinta pitää kuitenkin tehdä lapsen tarpeista käsin. Päivähoito on lapsen oikeus – silloinkin (ja varsinkin silloin), kun perheessä on työttömyyttä, sairautta, vetämättömyyttä tai vauva, joka vie kaiken ajan.

(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 13.4.2013)

Paha kyllä, sana ei muutu lihaksi itsestään.

Todellisuudessa täällä tehdäänkin hartiavoimin töitä, ettei seuraaville sukupolville jäisi kuin erämaa. Suomen ilmastopäästöt asukasta kohden ovat edelleen EU-alueen huippua ja meidän miehemme istuvat Brysselin ympäristökokouksissa jalka liimattuna jarrupolkimelle. Heidän päätehtävänsä näyttää olevan kiemurrella irti vähäisimmästäkin ympäristövelvoitteista – kun meillä on tämä ilmasto ja teollisuuden rakenne ja paljon muita hyviä tekosyitä, miksi muiden pitää vaan ei meidän.

Niin kuin tässä ei olisi kylliksi kansallisen häpeän aihetta, Suomi sijoittaa joka vuosi miljardeja ympäristölle haitallisiin tukiin. Teollisuuden ilmastopäästöt, soita ja vesistöjä pilaava turpeen poltto ja varsinkin autoilu ovat valtion erityisessä suojeluksessa. Yrityksiä kannustetaan energiamässäilyyn satojen miljoonien verotuilla.

Viime päivinä on keskusteltu paljon siitä, miten maa- ja metsätalousministeriö on toistuvasti sivuuttanut valmistelussaan epämiellyttävät tutkimustulokset.  Selväksi on käynyt, että tutkimustietoa ei päästetä häiritsemään kansallista ympäristötuhoprojektiamme.

Edes raha ei näytä horjuttavan ympäristövihamielisyyttä. Siinä missä Saksa on päättänyt luopua ydinvoimasta ja rakentaa parhaillaan tuulivoimaa kuin käynnissä olisi uusi teollinen vallankumous, meillä EK näkee ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa yksinomaan kulueriä. Näin siitä huolimatta, että liiketoiminnan ympäristövaikutuksia suitsiva cleantech on yksi nopeimmin kasvavia vientialoja ja energiateknologian markkinat lähes rajattomat.

Entä sitten vuosikymmenen isoin juttu,  Arktisten alueiden sulaminen? Pohjoinen sijainti avaisi tässä Suomelle loistavan paikan ilmastosankaruuteen, vaan mitä nyt tekevät talouselämämme uljaat viikingit? Kantavat huolta lähinnä siitä, kuka ehtii ensinnä ryöstää luonnonvarat ja raiskata jään alta paljastuvan neitseellisen maan.

Ja kuitenkin, valitettavasti, raportit ja seminaaripuheet ovat oikeassa: käynnissä on valtava ekokatastrofi. Se pystyttäisiin vielä estämään, mutta vain ripein ja päättäväisin toimin.

(Kirjoitettu Aamulehdelle 7.4.2013)

Arvoisa puhemies! On hienoa, että Suomi näyttää hoitavan osansa EU:n vuodelle 2020 asettamista tavoitteista ja tähtää radikaaliin fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen. Iloita voi siitäkin, että meillä aletaan vihdoin heräillä vihreän talouden mahdollisuuksiin.

Hyvää on myös, että Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa tavoitellaan aidosti resurssipihiä yhteiskuntaa, vaikka sitä kohti edetäänkin varovaisin hiirenaskelin.

Mutta hyvät edustajat, tämä ei alkuunkaan riitä. On tehtävä enemmän.

Suomi tuntuu suhtautuvan varoituksiin ilmastonmuutoksista kuin aamu-uninen teini, joka herätyskellon soidessa kurkottaa nappaamaan torkun päälle ja jatkaa uniaan. Hän tietää kyllä, että aamutoimilta varastettu uni kostautuu myöhemmin, ja että jokainen minuutti vain pahentaa tilannetta. Ja silti hän välttää viimeiseen asti heräämistä aamun kylmään todellisuuteen.

Meidän poliitikkojen ensimmäinen velvollisuus on katsoa tosiasioita silmiin. Vaikka energia- ja ilmastostrategia sen häveliäästi jättää kertomatta, Suomi on Euroopan unionin ilmastohaisuli: Suomen ilmastopäästöt asukasta kohti ovat EU:n huippua ja EU-politiikka yhtä päästövähennystavoitteiden jarruttelua.

Strategiassa huomautetaan aivan oikein, että ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen kriittiseen kahteen asteeseen vaatii merkittävästi tiukempia tavoitteita. Samalla kuitenkin todetaan, ettei Suomi sellaisia vaadi tai toteuta. Jos se Suomesta on kiinni, edes lässähtänyttä päästökauppajärjestelmää ei yritetä elvyttää.

Suomi jakaa edelleen satojen miljoonien edestä sellaisia verotukia, jotka suoraan kannustavat yrityksiä energiamässäilyyn. Uusiutuvan energian suosimisesta kyllä puhutaan, mutta todellisuudessa tuulivoimalarakentamisen suurin este on tällä hetkellä fossiiliset kaavoituskäytänteet.

Ilmastoherätys on muutenkin pahasti kesken. Suomalaisen elinkeinoelämän valtavirta näkee ilmastoteot edelleen ensisijaisesti kulueränä, eivät uuden talouden mahdollisuuksina. Samaan aikaan Saksassa tehdään toista teollista vallankumousta, kun vahva kotimainen cleantech-kysyntä avaa tietä myös alan viennille.

Taistelussa ilmaston lämpenemistä vastaan ei ole kyse mistään taloyhtiön kevättalkoista, joihin osallistutaan, milloin omat prioriteetit sen sallivat. Maapallon pitäminen elinkelpoisena ei ole yksi vaihtoehdoista, vaan ainoa vaihtoehto.

Me poliitikot emme voi päättää ilmastopäästöjen enimmäistasosta. Sen määrää ilmaston lämpenemistahti. On tehtävä parhaan nykytiedon valossa parhaita päätöksiä ja toivottava, että se riittää. Se tarkoittaa vuoden 2020 päästövähennystavoitteiden tuplaamista ja tiukkaa ilmastolakia.

Arvoisa puhemies, hyvät edustajakollegat,

Vaikka tästä päästöjen ylärajasta ei ole tarpeen neuvotella, meidän tehtävämme on päättää keinoista. Meidän on luotava kuntia, joissa energiatuotanto on uusiutuvaa ja hiilidioksiidivapaata, kierrätys ja yhteiskäyttö ovat helppoa, julkinen liikenne sujuvaa, rakennuskanta energiapihiä ja hankinnat ilmastoystävällisiä. Sen sijaan, että jättäisimme tuleville polville ydinjätteellä täytetyn isänmaan, on rakennettava uusiutuvien energiamuotojen voimalaverkkoa.

Vasemmistolle on tärkeää, että tarmokas päästöpolitiikka toteutetaan sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Se tarkoittaa, että vaikka sähköorgioista sakotettaisiin ankarasti, on samalla ymmärrettävä kohtuullinen sähkönkulutus perustarpeena, johon kaikilla pitää olla varaa. Se tarkoittaa myös, että suomalaiset vastaavat hiilijalanjäljestään niiltäkin osin, kuin meidän tarpeisiimme perustettu tuotanto tapahtuu maan rajojen ulkopuolella.

Näiden valtavien haasteiden ratkaisemisessa kunnianhimoisesta energia- ja ilmastostrategiasta olisi ollut hyötyä. Siksi onkin valitettavaa, että nyt käsittelyssä oleva strategia on jäänyt köykäiseksi lärpäkkeeksi.

Kaleorid-tabletilla ei ole rinnakkaislääkettä. Valmisteesta ei saa enää lainkaan Kela-korvausta, vaikka aikaisemmin korvausprosentti oli 100. Kuluja ei myöskään huomioida vuosittaisen maksukaton omavastuuosuutta laskettaessa. Näin ollen henkilö, joka lääkärin määräyksestä Kaleoridia tarvitsee, maksaa tabletit omasta pussistaan. Lisäkulu voi nousta jopa satoihin euroihin vuositasolla.

Lääkekorvausjärjestelmää uudistettaessa hallituksen tavoitteena on ollut, että korvauksista hyötyvät erityisesti paljon lääkkeitä käyttävät. Tavoitteeseen pääseminen edellyttäisi, että maksukaton piiriin sisällytettäisiin kaikki lääkärin määräämät lääkkeet.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta lääkärin määräämien lääkkeiden kustannukset pysyvät potilaan kannalta kohtuullisina myös silloin, kun valmiste ei kuulu Kela-korvauksen piiriin?

Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta 2013
Anna Kontula /vas

Sosiaali- ja terveysministerin vastine: Sairausvakuutuslain perusteella korvataan vakuutetun tarpeellisia, sairauden tai sen oireiden hoitoon määrättyjen lääkkeiden kohtuullisia kustannuksia. Lääkevalmiste tulee sairausvakuutuksesta korvattavaksi, kun lääkkeiden hintalautakunta on vahvistanut valmisteelle korvattavuuden ja kohtuullisen tukkuhinnan. Kustannusten kohtuullisuus arvioidaan lääkkeiden hintalautakunnassa myyntiluvan haltijan tekemän korvattavuus- ja hintahakemuksen perusteella. Hakiessaan korvattavuutta myyntiluvan haltija siirtää valmisteensa vapaan hinnoittelun piiristä hintavalvonnan alaiseksi. Tällä sääntelyllä pyritään muun muassa siihen, että markkinoilla olisi saatavissa kohtuuhintaisia lääkkeitä niitä tarvitseville.

Lääkevalmisteen korvattavuutta koskeva päätös on aina määräaikainen. Päätös on voimassa enintään viisi vuotta, jonka jälkeen myyntiluvan haltijan on haettava korvattavuutta uudelleen. Myyntiluvan haltijalla on myös oikeus irtisanoa valmisteensa korvausjärjestelmästä neljännesvuosittain. Tällöin irtisanomisesta tulee ilmoittaa lääkkeiden hintalautakunnalle kolme kuukautta ennen vuosineljänneksen alkua. Lääkkeiden hintalautakunta vahvistaa myyntiluvan haltijan irtisanomisilmoituksen ja tiedottaa siitä verkkosivuillaan. Jos myyntiluvan haltija haluaa valmisteensa sairausvakuutuksesta korvattavaksi, se voi hakea valmisteelle uudelleen korvattavuutta ja kohtuullista tukkuhintaa. Rajallisten resurssien tehokkaan käytön näkökulmasta on perusteltua, että käytettävissä olevat voimavarat suunnataan kustannuksiltaan kohtuullisiksi arvioituihin lääkehoitoihin.

Kaliumia sisältäviä valmisteita käytetään hypokalemian ehkäisyyn sydän- ja verenpainepotilailla diureettihoidon yhteydessä. Kaleorid on tällä hetkellä ainoa markkinoilla oleva kaliumkloridia sisältävä tablettimuotoinen valmiste. Lisäksi markkinoilla on liuosmuotoinen Kalisol -valmiste. Kumpikaan näistä ei ole sairausvakuutuksesta korvattava. Lääkkeiden hintalautakunnalta saatujen tietojen mukaan myyntiluvan haltija on ilmoittanut maaliskuussa 2012 irtisanovansa Kaleorid -valmisteen korvausjärjestelmästä 1 päivästä heinäkuuta 2012 alkaen. Irtisanominen on siten tapahtunut ennen valtiontalouden tasapainottamiseksi 1 päivänä helmikuuta 2013 voimaan tullutta säästötoimenpidettä, jossa korvausjärjestelmään kuuluvien viitehintajärjestelmän ulkopuolella olevien myyntiluvallisten lääkevalmisteiden tukkuhintoja alennettiin viidellä prosentilla.

Korvattavuuden päätyttyä valmiste on siirtynyt hintavalvonnan ulkopuolelle ja se on myyntiluvan haltijan vapaasti hinnoiteltavissa. Lääkehinnastojen mukaan myyntiluvan haltija on nostanut valmisteen hintaa huomattavasti valmisteen siirryttyä pois korvausjärjestelmästä. Korvausjärjestelmässä olevien lääkkeiden valikoima ja niiden hinnat muuttuvat jatkuvasti myös säästöpäätöksistä huolimatta. Uusia valmisteita hyväksytään korvausjärjestelmään ja osa korvausjärjestelmään kuuluvista valmisteista siirtyy korvausjärjestelmän ulkopuolelle. Lisäksi korvausjärjestelmässä olevien valmisteiden hinnat muuttuvat esimerkiksi korvattavuutta ja kohtuullista tukkuhintaa koskevien uusintapäätösten myötä. Viitehintajärjestelmässä viitehintakaudet vaihtuvat neljännesvuosittain ja hintailmoituksia yritykset voivat tehdä kahden viikon välein. Erityisesti viitehintakausien vaihtuessa lääkkeiden hinnoissa voi tapahtua merkittäviäkin muutoksia. Valmisteiden irtisanomisesta mahdollisesti aiheutuvia vaikutuksia potilaille on vaikea arvioida irrallaan muista lääkevalikoimassa ja lääkkeiden hinnoissa tapahtuvista muutoksista. Lääkekorvausmenoa, potilaille maksettavia korvauksia ja niiden kohdentumista sekä korvattavien lääkkeiden valikoimaa seurataan jatkuvasti.

Terveydenhuoltoon käytettävät resurssit tulevat jatkossakin olemaan rajalliset. Hallitusohjelman mukaan lääkekorvausjärjestelmää uudistetaan siten, että korvauksista hyötyvät erityisesti paljon lääkkeitä käyttävät henkilöt. Samassa yhteydessä varmistetaan, etteivät kustannukset muodostu pienituloisille esteeksi tarpeellisen lääkehoidon saamiselle. Hallitusohjelman mukaan lakisääteisen sairausvakuutuksen lääkekorvausmenoja vähennetään siten, että säästö valtiontalouteen on vuositasolla 113 miljoonaa euroa vuoteen 2015 mennessä.

Lääkekorvausjärjestelmän kehittämistä on viimeksi tarkastellut sosiaali- ja terveysministeriön asettama lääkekorvausjärjestelmän kehittämistyöryhmä. Se ehdotti väliraportissaan (STM 2012:6) helmikuussa 2012 hallitusohjelman mukaisen lääkekorvausmenoon kohdistuvan säästön toteutettavaksi nykymuotoiseen lääkekorvausjärjestelmään tehtävillä muutoksilla, joilla on vaikutuksia sekä potilaiden maksuosuuteen että lääkealan toimijoihin.

Työryhmän ehdotusten pohjalta muutettiin sairausvakuutuslain lääkekorvauksia koskevia säännöksiä lailla sairausvakuutuslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta (622/2012). Niiden mukaisesti aleni lääkkeestä vakuutetulle maksettava peruskorvaus 42 prosentista 35 prosenttiin ja alempi erityiskorvaus 72 prosentista 65 prosenttiin. Ylemmän erityskorvausluokan korvaustaso pysyi ennallaan. Paljon lääkkeistä maksavien vakuutettujen aseman parantamiseksi alennettiin vuotuinen omavastuuosuus 670 euroon. Lääkealan toimijoihin kohdistuva säästönosa toteutettiin alentamalla viitehintajärjestelmään kuulumattomien myyntiluvallisten lääkevalmisteiden vahvistettuja kohtuullisia tukkuhintoja viisi prosenttia.

Tammikuussa 2013 jättämässään loppuraportissa (STM 2012:33) työryhmä ehdottaa paljon lääkkeitä tarvitsevien asemaa parannettavaksi alentamalla vuotuista lääkekattoa noin 140 eurolla. Lisäksi se ehdottaa lääkekustannuksiin enintään 50 euron suuruista alkuomavastuuta ja että lääkekustannusten nykyiset kolme korvausluokkaa säilytetään toistaiseksi. Työryhmän näkemyksen mukaan kehittämistavoitteena tulee kuitenkin olla korvausluokkien määrän vähentäminen tai erityiskorvausluokkiin kuuluvien sairauksien vähentyminen. Nämä muutokset edellyttävät korvausluokkiin sijoitettavien sairauksien uudelleen arviointia. Työryhmän loppuraportissaan tekemien esitysten toteuttamismahdollisuuksia selvitetään sosiaali- ja terveysministeriössä.

Kaikkien lääkärin määräämien lääkkeiden sisällyttämistä vuotuisen lääkekaton piiriin ei ole nykylainsäädännön puitteissa mahdollista toteuttaa. Sitä ei myöskään lääkekorvausjärjestelmän kehittämistä tarkastellut työryhmä esitä. Vuotuista lääkekattoa kerryttävät sairausvakuutuslain mukaan vain korvattavat lääkkeet, kliiniset ravintovalmisteet ja perusvoiteet. Apteekeista toimitettiin vuonna 2011 noin 51 miljoonaa reseptiä, joista korvattuja reseptejä oli noin 40 miljoonaa. Kaikkien lääkärin määräämien reseptien korvaaminen tarkoittaisi korvattujen reseptien määrän kasvamista yli neljänneksellä ja samalla myös lääkekustannusten huomattavaa kasvua.

Henkilölle sairaudesta aiheutuvia kustannuksia voidaan tasata myös vammaisetuuksista annetun lain mukaisilla vammaisetuuksilla, joita ovat alle 16-vuotiaan vammaistuki, 16 vuotta täyttäneen vammaistuki ja eläkettä saavan hoitotuki. Laissa säädettyjen muiden edellytysten täyttyessä kolmiportaisen etuuden määrässä on mahdollista ottaa huomioon henkilölle sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuvia erityiskustannuksia. Sellaisia ovat esimerkiksi lääkekustannukset siltä osin, kuin niitä ei sairausvakuutuksesta tai muusta vakuutuksesta korvata.

Helsingissä 9 päivänä huhtikuuta 2013
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Episiotomia on kirurginen toimenpide, jossa synnyttävän naisen välilihaan leikataan syvä viilto. Sairaalasynnytysten yleistymisestä 1920-luvulla aina 1980-luvulle saakka episiotomia tehtiin lähes jokaiselle äidille.

Välilihan systemaattista silpomista perusteltiin sillä, että se suojelee synnyttäjää vakavammilta repeämiltä. Väitteelle ei ole olemassa kestävää tieteellistä näyttöä. Naiset saattavat revetä episiotomiasta huolimatta ja joidenkin arvioiden mukaan leikkaus jopa lisää repeämisriskiä.

Nykytiedon valossa toimenpide onkin perusteltu lähinnä niissä tapauksissa, joissa lapsen terveydentila edellyttää synnytyksen nopeuttamista. Silti edelleen neljännes suomalaisäideistä leikataan – Ruotsissa vastaava luku on 7 prosenttia.

Naisten enemmistölle ei episiotomiasta tiettävästi ole suurempaa haittaa, vaan tikit sulavat siinä muiden synnytysvaivojen ohessa. Kuitenkin jopa 40 prosentilla leikkaus johtaa seksuaalisen halun vähenemiseen ja yhdyntäkipuihin.

Pienellä osalla vaivat saattavat jatkua vuosia, kun arpikohta ärsyyntyy ja aukeaa yhä uudestaan. On vaikea kuvitella tehokkaampaa keinoa tuhota pienten lasten vanhempien seksielämä.

Tarpeettomista leikkauksista luopumista jarruttaa vanha tuttu muutosvastarinta – onhan se noloa myöntää, että tässä on tullut turhan päiten leikeltyä kokonaisia sukupolvia. Ilman pehmeämpiä menetelmiä vaatineita äitejä Suomen sairaaloissa ajateltaisiin edelleen, että synnytys ilman veistä ei ole mahdollista.

Rutiininomaisen episiotomian paradigmaa ei murrettu järkiperusteilla (ne olivat käytettävissä jo vuosikymmeniä sitten), vaan vasta tavallisten naisten pitkän työn tuloksena. Sairaaloiden hierarkiaa ja median vähättelyä uhmaten he kehtasivat vaatia oikeutta nauttia seksistä, vielä äiteinäkin.

(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 16.3.2013)

”Anna Kontula:  Arvoisa puhemies! Joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet toimeentulotukeen oikeutetuista jättää hakematta sitä. Myös monien muiden tukien kohdalla alikäyttö on tavallista, ja keskeisin syy tähän on byrokratia. Tukien hakemisesta on tehty niin monimutkaista, että ihmiset eivät jaksa tai osaa hakea heille kuuluvia etuuksia. Usein hakeminen edellyttää nettihakua, tuntien roikkumista erilaisissa puhelinvaihteissa ja tositteiden keräämistä eri tahoilta. Näyttää siltä, että tilanne vain pahenee, ja herääkin epäilys, onko byrokratiasta tehty tahallisesti näin vaikeaa. Syntyyhän maksamattomista tuista vuosittain jopa satojen miljoonien säästö.

Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: mitä hallitus aikoo tehdä, jotta toimeentulotukea tarvitsevat sitä myös saisivat?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson:  Arvoisa puhemies! Edustaja Kontula osuu aivan oikeaan siinä, kun hän sanoo, että tämä nykyinen järjestelmä on aika byrokraattinen ja usein ihmisten on hyvin vaikea myöskin lähestyä sitä. Ihmiset pelkäävät, että he hukkuvat sitten sinne byrokratian syövereihin, mikäli ottavat sen ensimmäisen askeleen, ja senhän pitäisi olla ihan päinvastoin, että ihminen, joka tarvitsee apua, tietää ja varmuudella myöskin uskaltaa luottaa siihen, että hän sen avun saa.

Meillä on toimeentulotuen kokonaisvaltainen uudistus aikataulutettu tälle hallituskaudelle. Sitä valmistellaan jo meillä ministeriössä, ja nimenomaan siitä näkökulmasta, että saadaan tätä byrokratiaa vähennettyä.

Anna Kontula:  Arvoisa puhemies! Sosiaalitukien alikäyttöä on Suomessa selvitetty verrattain vähän. Huomiota on pikemminkin kiinnitetty väärinkäyttöön siitä huolimatta, että sen arvioidaan olevan huomattavasti vähäisempää.

Asia on vakava, sillä byrokratiaviidakko karsii hakijoista nimenomaan niitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Esimerkiksi nettiä kömpelösti käyttävälle vanhukselle tai sairautensa vuoksi muutenkin jaksamisensa rajoilla taistelevalle perheelle se byrokratia saattaa olla ylivoimainen este. Tukien alikäytön laajuus ja syyt olisikin pikaisesti kartoitettava. Mitä hallitus aikoo tehdä tämän asian eteen?

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko:  Arvoisa herra puhemies! Esimerkiksi työttömyyskorvausten suhteen on arvioitu, että ei olisi alikäyttöä, ja se, missä on ongelmia, jonkin verran viiveitä, on se, jos on jatkuvasti pätkätöissä ja on ne plankettien täyttämiset ja tämä, koska se on aina niistä henkilöstöresursseista kiinni. Mutta jos olet täysin työtön, se hoituu koneellisesti. Nämä ovat semmoisia asioita, joihin varmasti pitää kiinnittää huomiota.

Mutta sitten esimerkiksi Kela: on tullut paljon palautetta siitä, että miten Kela-asioita ja näitä hakemuksia täytetään, ja se on aika byrokraattinen viidakko myöskin. Kelahan on juuri tehnyt tällaisen uudistuksen, että se on selkeyttänyt tätä tietoansa. Mutta sitten on myöskin meneillänsä tällainen Kyky-hanke, jossa esimerkiksi perheille tai työkyvyttömyysuhan alla oleville henkilöille, jotka hakevat työkyvyttömyyseläkettä, annetaan ihan yhdyshenkilö Kelalta, (Puhemies koputtaa) ja hän katsoo tämän byrokratian läpi.”

Vaatimus yksityisistä turvapalveluista oli tilaisuuden luonteeseen nähden kohtuuton. Mikäli käytäntö yleistyisi, se heikentäisi oleellisesti kansalaisten sekä pienten järjestöjen mahdollisuuksia kokoontua ja järjestää tilaisuuksia. Valtioneuvoston asetuksen valossa tyypillinen kirjaesittelytilaisuus ei myöskään edellytä pelastussuunnitelmaa.

Äärioikeiston uhkaan tulee suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella. Mikäli tilaisuuden oletetaan olevan hyökkäyksen kohteena, on kuitenkin poliisin velvollisuus torjua ulkoinen uhka ja taata sananvapauden toteutuminen. Kotkassa viranomaisen toiminta pikemminkin rajoitti kuin turvasi poliittista toimintavapautta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus on ryhtynyt Kotkan tapauksen johdosta ja miten hallitus aikoo varmistaa, ettei turvallisuusmääräyksiä käytetä poliittisten oikeuksien kaventamiseen?

Helsingissä 5 päivänä maaliskuuta 2013
Anna Kontula /vas

Sisäasiainministerin vastine: Etelä-Kymen vasemmistonuorten Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelyyn liittyvää yleisölle avointa yleisötilaisuutta poliisi- tai pelastusviranomaiset eivät peruneet vaan järjestäjät ovat itse päätyneet tähän ratkaisuun. Poliisi voi tarvittaessa antaa kokoontumislain nojalla yleisötilaisuuden järjestämisestä ennakolta ohjeita ja määräyksiä muun muassa järjestysmiesten asettamisen osalta. Tämä arvioidaan tapauskohtaisesti tilaisuus huomioiden. Lisäksi tiettyihin yleisötilaisuuksiin tai muihin tapahtumiin, joihin osallistuvien ihmisten suuren määrän tai muun erityisen syyn vuoksi sisältyy merkittäviä riskitekijöitä, on tilaisuuden järjestäjän laadittava pelastuslain mukainen yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma. Kotkassa poliisi ja myös tilaisuuden järjestäjä arvioivat, että tilaisuuteen voi liittyä riskitekijöitä Jyväskylässä vastaavassa tilaisuudessa tapahtuneen välikohtauksen takia. Pelastussuunnitelma on tarpeellinen tilaisuuteen osallistuvien ihmisten turvallisuuden varmistamiseksi. Pelastuslain mukaan suunnitelma tulee toimittaa pelastusviranomaiselle 14 vuorokautta ennen tilaisuuden alkamista. Pelastusviranomainen voi erityisestä syystä hyväksyä määräajan jälkeen toimitetun suunnitelman.

Paikallinen poliisilaitos oli kertonut järjestäjän kanssa käydyissä keskusteluissa mihin asioihin tilaisuuden järjestelyissä tulisi kiinnittää huomiota. Tilaisuuteen edellytettiin muun muassa neljää järjestyksenvalvojaa, joilla on jo kokemusta aikaisemmista yleisötilaisuuksista. Poliisin kanssa käydyn keskustelun jälkeen tilaisuuden järjestäjä jätti paikalliselle pelastuslaitokselle kirjallisen yleisötilaisuuden pelastussuunnitelman, jota pelastuslaitos ei ehtinyt käsitellä, koska järjestäjä ei noudattanut pelastuslain 14 vuorokauden määräaikaa. Pelastuslaitoksen arvion mukaan pelastuslain erityisen syyn perusteet eivät täyttyneet. Suunnitelman hyväksyminen olisi pelastuslaitoksen mukaan edellyttänyt mahdollisia lisäselvityksiä.

Yleisesti voidaan todeta, että yleisötilaisuuden järjestäjän on huolehdittava järjestyksen ja turvallisuuden säilymisestä tilaisuudessa. Ensisijainen vastuu järjestyksestä ja turvallisuudesta on tilaisuuden järjestäjällä. Yleisölle avointen yleisötilaisuuksien järjestyksen pidosta huolehditaan perinteisesti järjestysmiesten avulla. Poliisi voi edellyttää järjestyksenvalvojista annetussa laissa tarkoitettuja järjestyksenvalvojia ylläpitämään järjestystä ja turvallisuutta. Poliisi voi valvoa sitä, että tapahtuman järjestäjä täyttää kokoontumislain mukaiset velvollisuutensa, sekä ennakollisesti että tapahtuman aikana. Poliisin velvollisuus ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tulee kyseeseen silloin, jos tapahtuu jotain ennakoimatonta eli syntyy tilanne, jota etukäteissuunnittelussa ei ole voitu huomioida eikä järjestäjä ole siihen voinut omilla toimenpiteillään varautua.

Sisäasiainministeriön arvion mukaan viranomaisten antamiin ohjeisiin ja ratkaisuihin on vaikuttanut kyseiseen yleisötapahtumaan mahdollisesti liittyvät turvallisuusseikat. Pelastuslaitosten ja poliisilaitosten tulee toimia tasapuolisesti kaikkia kohtaan. Sisäasiainministeriön tiedon mukaan poliisiylijohtaja keskustelee poliisipäälliköiden kanssa yhtenäisistä menettelytavoista yleisötapahtumien turvaamiseksi. Tilaisuuden järjestäjän ensisijaisen vastuun lisäksi viranomaisten tehtävä on omilla toimillaan ja järjestäjiltä edellyttämien turvallisuusvaatimusten avulla huolehtia turvallisuudesta, ja toisaalta kansalaisten mahdollisuudesta kokoontua ja toteuttaa sananvapauttaan. Viranomaisten toiminnassa ei ole havaittu asenteellisuutta, jolla pyrittäisiin rajoittamaan poliittista toimintavapautta tai sananvapautta. Poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten tehtävänä on omalta osaltaan huolehtia, että kansalaisten perusoikeuksiin muun muassa kuuluvat henkilökohtainen koskemattomuus ja turvallisuus, sananvapaus, kokoontumisvapaus ja omaisuuden suoja toteutuvat. Tilaisuuksien edellyttämät turvallisuustoimenpiteet ja yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma edellytetään laadittavaksi ihmisten turvallisuuden varmistamiseksi.

Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 2013
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

Nyt on käynyt ilmi, että ainakin kaupungin omiin toimintoihin palkkatukilaisia sijoittavan laitoshoidon teknisen yksikön palkkatukihakemukset ”jäävät matkalle”, eli TYPA ei toimita niitä te-toimistoon. Palautuksia on jo vuodenvaihteen jälkeen tehty parisenkymmentä. Perusteluna näissä kaikissa on ollut, että hakijat ovat joskus aikaisemmin saaneet kaupungilta palkkatukijakson.

Palkkatukea hakevat henkilöt tulevat laitoshoidon tekniseen yksikköön te-toimiston ohjaamina. Heille on tätä ennen tehty työnhakusuunnitelma ja te-toimiston arvio siitä, että kyseinen henkilö hyötyisi palkkatukijaksosta. Yksikön tehtävänä on etsiä sopiva palkkatukipaikka ja tukea palkkatukilaista jakson aikana. Työnhakusuunnitelman toteutus edellyttää siten enää päätöstä palkkatuesta – joka jumiutuu siis TYPAAN.

Palkkatukipaikkaa vaille jääneet ovat pääosin 55-60 –vuotiaita miehiä. Monesti jo valmiiksi syrjäytetylle hakijoille palkkatukijakson jäätyminen byrokratiaan on ollut kova isku. Heidän on vaikea ymmärtää viranomaisten epäjohdonmukaisuutta: hylky tulee vaiheessa, jossa henkilöllä on jo te-toimiston suositus palkkatuesta, rahoitus siihen ja paikka sovittuna tulevien esimiesten kanssa. TYPA ei tee asiasta varsinaista päätöstä, jolloin sen toiminnasta ei voi valittaakaan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta sen te-toimistojen laatimat työnhakusuunnitelmat eivät kariutuisi viranomaisbyrokratiaan?

Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta 2013

Anna Kontula /vas

Työministerin vastine: Työllistymissuunnitelma on TE-toimiston ja työnhakijan yhdessä laatima suunnitelma, jossa sovitaan työnhaun tavoitteista ja työnhakijan palvelutarpeen mukaisista julkisista työvoima- ja yrityspalveluista sekä muista työllistymistä edistävistä palveluista. Työllistymissuunnitelma perustuu työnhakijan omiin työtä tai koulutusta koskeviin tavoitteisiin. Jos TE-toimisto arvioi palkkatuen käytön tarkoituksenmukaiseksi keinoksi edistää työttömän työnhakijan työllistymistä, asia kirjataan työllistymissuunnitelmaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että TE-toimisto sitoutuu myöntämään työnhakijan palkkaavalle työnantajalle palkkatukea, mikäli työnantajaa koskevat edellytykset täyttyvät.

Se, että suunnitelmassa on sovittu palkkatuen käytöstä, ei aina kuitenkaan tarkoita suunnitelman toteutumista. TE-toimistolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, kenet työnantaja palkkaa työsuhteeseen. Kunnat päättävät itsenäisesti omien tarpeidensa puitteissa työntekijöiden palkkaamisesta ja tekevät itse linjauksensa siitä, minkälaisiin tehtäviin tuella palkattavat sijoitetaan.

Pirkanmaan TE-toimisto on ohjannut niitä työttömiä työnhakijoita, joiden on katsottu soveltuvan kaupungin avoinna oleviin työpaikkoihin ja joiden työllistymistä on varauduttu tukemaan palkkatuella, ottamaan yhteyttä Tampereen kaupungin Työllisyydenhoidon palveluyksikköön (TYPA) tai, jos avoin työpaikka on laitoshoidon yksikössä, suoraan ko. yksikköön. TE-toimiston saamien tietojen mukaan TYPA hoitaa haastattelut ja valinnat, lukuun ottamatta Hatanpään laitoshoidon työpaikkoja (huoltomiehet, laitosapulaiset), joihin haastattelut ja valinnat tehdään laitoshoidon yksikössä. TYPA hoitaa keskitetysti palkkatukien hakemisen niiden työnhakijoiden osalta, jotka kunta on päättänyt tuella palkata. Työ- ja elinkeinohallinnolla ei ole toimivaltaa puuttua kuntien sisäisiin, tuella palkattavia työntekijöitä koskeviin menettelytapoihin.

Työttömän työnhakijan kannalta on tärkeää, että hän voi luottaa siihen, mitä hänen työllistymisensä tukemisesta on sovittu. Työnhakijalle tulee tehdä selväksi, mikä TE-toimiston rooli työllistymisprosessissa on ja miten prosessi kunkin kohdalla etenee. Kun tuettu työpaikka on tarjolla kunnan tehtävissä, TE-toimiston ja kunnan on hyvä sopia pelisäännöt työnhakijoiden ohjaamisesta työpaikkahaastatteluihin.

Helsingissä 21 päivänä maaliskuuta 2013

Työministeri Lauri Ihalainen

Tällä hetkellä ajokorttia ei voi saada ilman monopoliasemasta nauttivan Ajovarma Oy:n järjestämää teoria- ja ajokoetta.  Autoliiton tutkimuksen mukaan tilanteesta seurasi jo ensimmäisenä vuonna 40%:n hinnannousu: B-tutkinnon teoria- ja ajokokeiden yhteishinta nousi vuoden 2011 alusta 58 eurosta 81 euroon, ja vuonna 2013 hinta on jo 87 euroa. Kuluttajan kukkarosta kerätty hinnannousu on kasvattanut palveluntuottajan liikevaihtoa 45%:lla.

On hälyttävää, että julkisten palveluiden kilpailutus johtaa yhden yrityksen monopoliasemaan koko maassa. Luvan jakautuminen useammalle toimijalle hillitsisi kuluttajahintojen nousua. Vaihtoehtoisesti tutkintojen vastaanotto voitaisiin hoitaa TraFin viranomaispalveluna.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo taata, ettei vastaavaa monopolia pääse seuraavassa kilpailutuksessa syntymään?

Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta 2013
Anna Kontula /vas

 
Liikenneministerin vastine: Kuljettajantutkintotoiminnan järjestämisestä annetun lain (535/1998) mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto vastaa tutkintojen järjestämisestä hankkimalla tarvittavat palvelut julkisilta tai yksityisiltä palvelujen tuottajilta tai hoitamalla tietyin edellytyksin tehtäviä itse.

Syynä toiminnan järjestämiseen näin oli, että vastuullisella viranomaisella ei ole alueorganisaatiota tehtävää hoitamaan. Mahdollisuus viraston toimintaan onkin käytettävissä vain poikkeustapauksissa esimerkiksi palvelujen saatavuuden turvaamiseksi poikkeuksellisissa oloissa. Lähtökohtana toiminnan järjestämiselle on, että palvelujen laatu ja yhdenmukaisuus sekä liikenneturvallisuuden vaatimukset huomioon ottaen riittävä saatavuus turvataan eri puolilla maata. Yksi keskeisistä periaatteista ovat olleet myös yhdenmukaiset asiakashinnat. Palvelun hankinta tapahtuu hankintalain säännöksiä noudattaen kilpailuttamalla tarjoukset toimialueittain. Tutkintotoimintaa ei päästetty vapaaseen kilpailuun, koska kilpailun arvioitiin tapahtuvan hinnalla laadun ja turvallisuuden kustannuksella.

Tarjouskilpailuun osallistuminen on avoin kaikille säädetyt vaatimukset täyttäville tarjoajille. Palvelun tuottajaa valittaessa hinnan ohella kiinnitetään huomio mm. palvelun tasoon, laatuun, ammattitaitoon ja yhteistyövalmiuksiin. Kilpailuttaminen on ollut käytössä vuodesta 1998 ja vuoden 2010 kilpailutus oli neljäs. Viime tarjouskilpailussa pyrittiin palvelutasokriteereillä helpottamaan uusien yritysten osallistumista ja vähentämään turhan palvelutason aiheuttamaa hintojen nousua. Aiemman kysynnän perusteella määriteltiin mm. palvelupisteiden määrä toimialueella, odotusajat tutkintoon sekä aukioloajat eikä vaatimusten ylittämisestä saanut lisäpisteitä. Vain yhteen maakuntaan saatiin kaksi tarjousta, joista toinen vedettiin ennen sopimuksen tekoa pois.

Virasto maksaa palvelun tuottajalle tarjouksen mukaisen palvelukorvauksen palvelujen tuottamisesta toimialueella. Sen lisäksi asiakkaan maksamaan hintaan vaikuttavat viraston erilaiset toiminnan ylläpitämiseen, tietojärjestelmiin, koulutukseen, neuvontaan ja valvontaan liittyvät kulut. Palvelukorvausten hinnassa ei pitkään aikaan tapahtunut mainittavia muutoksia. Vuonna 2011 alkaneeseen sopimuskauteen heijastuvat erilaiset alan muutokset kuten esimerkiksi kokeiden vastaanottajien kasvaneet pätevyys-, koulutus- ja auditointivaatimukset. Useamman palvelun tuottajan toiminta samalla toimialueella merkitsisi käytännössä sitä, että asiakashintojen yhdenmukaisuudesta johtuen palvelut tuotettaisiin samalla toimialueella erilaisin korvauksin. Verrattaessa toimintaa katsastukseen, katsastuksessa käytössä olevan mallin on todettu nostaneen hintoja enemmän kuin tutkintojen kilpailutusmallin.

Palvelun tuottajien kilpailutuksessa on erilaisin toimin yritetty lisätä osallistumista tarjouskilpailuun. Tutkintotoiminta on kilpailutettu alueittain ja toiminnan järjestämiselle yleensä asetetut tavoitteet huomioon ottaen niin, että palvelujen arvioitu kysyntä on oikeassa suhteessa vaadittuun palvelujen tarjontaan. Olennaista toiminnan järjestämisen kannalta on sen huomioon ottaminen, että palveluja on saatavilla kautta maan ja myös siellä missä kysyntää on vähän. Uutta vuonna 2015 alkavaa sopimuskautta varten Liikenteen turvallisuusvirasto arvioi, onko tarvetta muutoksille toiminnan järjestämisessä tai tarjouspyynnön ehtojen tarkistamiseen niin, että ne eivät aiheettomasti muodosta estettä kilpailuun osallistumiselle ja toimintaan sitoutumiselle.

Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 2013

Liikenneministeri Merja Kyllönen

Tätä kansalaisten enemmistö arvostaakin. Me rakennamme vankkoja, käytännöllisiä taloja. Naisemme kävelevät terveellisillä matalapohjakengillä. Edes hautajaisissa ei sovi liikaa heittäytyä: mikä järki siinä poraamisessa on, ei se vainaja sillä haudasta nouse.

 Oikeastaan vain syvä humalatila oikeuttaa rikkomaan järjestystä. Niinpä valtaosa syrjähypyistä, mustasukkaisuusdraamoista, murhista ja tanssimisesta aamuun asti tapahtuu Suomessa alkoholin vaikutuksen alaisena. Ja koska ihmiset eivät oikeasti ole niin järkeviä kuin kuvittelevat ja järjetön saa olla vain kännissä, meillä juodaan aika paljon.

 Niin pontevasti kuin muuta esitämmekin, tosiasiaksi silti jää, että enimmäkseen ihmiset ovat hassuja ja epäjohdonmukaisia. Siitä kertoo esimerkiksi Georges Bizetin Carmenissa korpraali Don José, jonka elämä näyttää tarinan alussa olevan kaikin puolin mallillaan. Salamarakkaudesta Carmeniin hän kuitenkin luopuu sotilasurasta ja kihlatustaan. Miksi ihmeessä?

 Tässä avautuu keskiluokan tragedia: kun on tehnyt kaiken oikein, kun on vuosien työllä saanut viimein järjestettyä talon, työt ja perheen sekä aloittanut kuntosaliharrastuksen – miksi tästä täydellisestä elämästä tuntuu edelleen puuttuvan jotakin? Kysymys ei ole uusi, mutta se tuntuu askarruttavan sukupolvea toisensa jälkeen.

 Ei ole sattumaa, että jo pitkälti toistasataa vuotta on keskiluokkaiselle elämäntavalle naurava Carmen ollut keskiluokan rakkaimpia oopperoita. Vaikka säntillisessä elämässä on etunsa, ei se ole kaikki. Carmen tavoittaa unelman, joka on liian hurja toteutettavaksi, oikeastaan liian nolo edes ääneen lausuttavaksi.

 Lopulta ei siinä ole mitään outoa, sillä itse asiassa monet elämän suurimmista asioista haastavat meidän yrityksiämme luoda järjestystä - niin kuin metsän tuoksu, lapsen nauru tai intohimoinen rakkaus.

Lähtiessään Carmenin mukaan tietää Don José erinomaisesti, että tästä ei hyvä heilu. Hän ei vain välitä siitä, koska on nähnyt jotain arvokkaampaa kuin turvallinen ja seesteinen elämä.

(kirjoitettu Aamulehdelle 24.2.)

Myös Tampereen kaupunkia pidetään työnantajana, jonka palvelukseen maahanmuuttajan on vaikea päästä, erityisesti kun puhutaan vakituisista työsuhteista.  Mikäli maahanmuuttajat todella ovat kaupungin henkilöstössä aliedustettuina suhteessa osuuteensa kuntalaisista, tai jos heidän asemansa kaupungin työntekijöinä on johdonmukaisesti suomalaisia huonompi, syy on selvitettävä viivytyksettä. Julkisen sektorin velvollisuutena on paitsi noudattaa lakia, myös näyttää reilun henkilöstöpolitiikan esimerkkiä.

Edellä mainittua taustaa vasten tein valtuustoaloitteen tammikuussa 2008: esitin selvitettäväksi kuinka paljon ja millaisiin työsuhteisiin ja -tehtäviin maahanmuuttajat sijoittuvat Tampereen kaupungin henkilöstössä. Aloite ei tuolloin johtanut toimenpiteisiin, koska aihetta koskevien toimenpiteiden sanottiin olevan parhaillaan prosessissa.

Marraskuussa 2009 henkilöstöjohtaja lähettikin rekrytoinnista huolehtiville henkilöille ohjeistuskirjeen, jonka mukaan on merkittävä muistiin, mikäli työntekijän ”yhteyskieli” on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Kun kehotuksen ei todettu tuottavan toivottua tulosta, kaupunki julkaisi vuonna 2012 seikkaperäisemmän ohjeistuksen koskien ulkomaisen työntekijän rekrytointia.

Vaikka nyt toivottavasti henkilötietojärjestelmään tullaan kirjaamaan työntekijöiden äidinkieli, kansalaisuus, oleskeluluvat ja työluvat, ei tämä ohjeistus sellaisenaan tuota tietoa maahanmuuttajien sijoittumisesta eri tehtäviin Tampereen kaupungilla.

Voidaan todeta, että viidessä vuodessa ei ole tapahtunut mitään sellaista, mikä selventäisi maahanmuuttajien työllistymistiheyttä ja -luonnetta kaupungin organisaatiossa.

Täten esitän, että Tampereen kaupunki selvittää, minkä verran sen henkilöstössä on maahanmuuttajia sekä millaisiin työtehtäviin ja minkä tyyppisiin työsuhteisiin he sijoittuvat.

Tampereen kaupunginvaltuustossa 18.2.2013 18. helmikuuta 2013

Anna Kontula, Vas.

Kysymys lapsiavioliitoista muuttuu paljon monimutkaisemmaksi, kun sitä tarkastellaan globaalilla tasolla. Joka päivä 3500 alle 14-vuotiasta tyttöä astuu järjestettyyn avioon. Heidän yleisin kuolinsyynsä on raskauden aikaiset komplikaatiot. Kehitysmaissa varhainen avioliitto on myös keskeinen selittäjä naisten alhaiselle koulutustasolle. Vaimon ja äidin velvollisuudet eivät jätä aikaa opiskeluun.

Naisten aseman parantaminen on Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan kärkeä. Se tarkoittaa muun muassa naisten koulutuksellisten, terveydellisten, taloudellisten ja lisääntymisoikeuksien turvaamista. Millään näistä sektoreista ei ole tiedossa edistystä, ennen kuin lapsiavioliitoista päästään eroon.

Entä mitä tällä on tekemistä suomalaisteinien naimalupahakemusten kanssa? Saman verran kuin miinoilla meidän rauhanvälitystyömme tai saamelaisilla ihmisoikeusbrändimme kanssa.

Suomi ei voi uskottavasti vaatia köyhemmiltä mailta lapsiavioliittojen lakkauttamista, jos se itse ei tee niin. Samoin viime vuonna porua aiheuttanut maamiinoista luopuminen oli väistämätöntä, jos halusimme, että kukaan tosissaan kuuntelee Suomen saarnoja miinojen tuhoisista vaikutuksista siviiliväestöihin. Ja alkuperäiskansojen oikeuksia sortavat maat tuskin ottavat neuvoja Suomelta niin kauan kuin emme ratifioi kansainvälistä alkuperäiskansoja koskevaa sopimusta, koska emme halua antaa sen suomia oikeuksia omalle vähemmistöllemme, saamelaisille.

Tähän asti Suomi on ratkaissut ristiriidat pitämällä itsestään mahdollisimman vähän ääntä ja toivomalla, ettei kukaan huomaa. Taktiikka ei toimi loputtomiin. Vielä jonakin päivänä maailma haastaa meidät elämään niin kuin opetamme.

(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 17.2.2013)