11. 12 2020

Ministerivastuupykälä on pantava remonttiin

Arvoisa puhemies,

Olen yhtynyt (edellä esiteltyyn) valiokunnan mietintöön ja sen perusteluihin.

Haluan kuitenkin nostaa esiin eräitä prosessin kuluessa esiin nousseita kysymyksiä ministerivastuuasioiden sääntelystä.

Ensinnäkin on käynyt ilmi, että ministerisyytteen nostamisen edellytyksiä koskeva perustuslain 116 § – eli perustuslakivaliokunnan punnintaa ohjaava säännös – on vaikeaselkoinen, monitulkintainen ja syytteen nostamiskynnyksen osalta epäjohdonmukainen. Sen mukaan syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan nostaa, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.

Pykälä viittaa kahteen vaihtoehtoiseen tekotapaan: tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta tapahtuneeseen ministerin tehtävien olennaiseen rikkomiseen tai muutoin selvästi lainvastaiseen menettelyyn virkatoimessaan. Muotoilu jättää avoimeksi, koskevatko listatut olennaisuus- ja selvyysvaatimukset kumpaakin tekotapaa vai eri tekotapoja.

Perustuslain 116 § on itse asiassa siinä määrin epäselvä, että eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen toteaa lausunnossaan säännökselle olevan mahdotonta antaa sellaista tulkintaa, joka olisi johdonmukainen yhtäältä säännöksen sanamuodon ja toisaalta sen perusteluissa esitettyjen säännöksen tavoitteiden ja tarkoitusten kanssa.

Toiseksi on prosessin kuluessa noussut esiin kysymys siitä, keiden ylipäänsä tulisi olla asiaa käsittelemässä ja siitä päättämässä.

Perustuslain 115 §:n mukaan tutkinta valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuudesta voidaan panna vireille muun muassa vähintään kymmenen kansanedustajan allekirjoittamalla muistutuksella. Nyt käsiteltävässä asiassa osa muistutuksen tehneistä on myös osallistunut asian käsittelyyn perustuslakivaliokunnan jäseninä.

Vaikka perustuslakivaliokunta voisi myös omasta aloitteestaan ryhtyä tutkimaan ministerivastuuasiaa, käsittelyn käynnistyminen yksittäisten kansanedustajien toimesta henkilöi sen aivan eri tavoin. Jatkossa tulisikin puuttua myös siihen, että prosessi ei mahdollista oikeusvaltiokehitykseen sopimattomia kaksoisrooleja.

Korostan, että puheena olevassa prosessissa muistutuksen tehneet ja asian käsittelyyn perustuslakivaliokunnassa osallistuneet kansanedustajat ovat toimineet lain, olemassa olevan käytännön ja esitöiden sallimalla tavalla. Maailma on kuitenkin muuttunut, ja esteellisyyskysymyksiä arvioidaan Suomessa muun muassa kansainvälisen oikeuskäytännön kehityksen vuoksi nyt aiempaa tiukemmin.

Arvoisa puhemies,

Julkisuudessa on jälleen kuultu myös epäilyjä perustuslakivaliokunnan niin sanotusta politisoitumisesta.

Suomalainen lakien perustuslaillisuuden valvonnan järjestelmä on kansainvälisesti omintakeinen.  Se on kuitenkin vuosikymmenten saatossa osoittanut toimivuutensa, ehkä vahvistunutkin. Politisoitumishuolia vastaan puhuvat näytöt, muun muassa valiokunnan työ kahdella viime kaudella sote-uudistuksen parissa sekä perusoikeuksien, oikeusvaltion ja eduskunnan aseman puolustaminen kovan paineen alla tämän vuoden koronarajoitustoimia käsiteltäessä. Ne osoittavat, että perustuslakikontrollimme kestää myös painetta.

Hauras järjestelmä silti on, ja tavoista vahvistaa sitä on syytä käydä keskustelua. Usein ratkaisuksi tarjottu perustuslakivaliokunnan korvaaminen perustuslakituomioistuimella johtaisi valvonnan painottumiseen jälkikäteiseen kontrolliin, mahdollisesti vuosienkin viiveellä. Paremmin voisikin toimia perustuslakivaliokunnan intergriteettiä suojaavien mekanismien vahvistaminen ja toisaalta tuomioistuinten valtuuksien laajentaminen jälkikontrollin osalta.

Perustuslakivaliokunnan päätehtävä on lakiesitysten perustuslainmukaisuuden arviointi. Ennakollista tarkastelua on kuitenkin pidetty meillä niin tärkeänä, että arviointivelvoitteita ja tarkastuspisteitä on säädetty lähes kaikille lain valmisteluprosessiin osallistuville ensimmäisestä tekstiluonnoksesta presidentin kuittaukseen.

Voisi sanoa, että koko järjestelmä on viritetty suojelemaan perustuslakia. Tämä eetos on myös selitys sille, miksi perustuslakivaliokunta on toiminut niinkin hyvin läpi vuosikymmenten, poliitikkopolvesta toiseen.

Perustuslakivaliokunnan integriteettiä ei ratkaise vain valiokunnan oma toiminta, vaan sen muulta järjestelmältä saama tila ja luottamus.

(Puheenvuoro eduskunnassa 11.12.2020 ulkoministeri Pekka Haaviston virkatoimen lainmukaisuuden tutkimisesta)

2 thoughts on “Ministerivastuupykälä on pantava remonttiin

  1. Kun perustuslakivaliokunta käsittelee lakiesityksiä (tai kuten Haaviston tapauksessa ministerin toimien (perustus)laillisuutta, käsittely on jo lähtöasetelmiltaan poliittinen tai politisoitunut, koska perustuslakivaliokunta on eduskunnan valiokunta. Ehkä perustuslakivaliokunnan ei tulisi lainkaan käsitellä muita kuin lakiesityksiä. Ja jos kansanedustajien oikeus esittää ministerin toimien lainvastaisuutta, asia pitäisi tutkia pikeuslaitoksella, ulkopuolella lakiasäätävien instanssien. Demokraattisen vallankäytön toisistaan riippumaton kolmijako säilyisi paremmin.
    Haaviston tapauksen yhteydessä asian varsinainen sisältö, Al-holin leirin lapset, on unohtunut lillukanvarsiin. Heidän ja muiden pakolaisleirien lasten kohtalo ei kiinnosta sen enempää kansanedustajia, valtioneuvostoa kuin Ylen uutisiakaa. Ihmisoikeudet on painettu pimentoon.

    1. Hei Riitta,

      nimenomaan alhol-asioiden jääminen sivurooliin on osoitus siitä, että harkinta on oikeudellista, ei poliittista.

      Yritän selittää yksinkertaisesti:

      Oikeudellisessa päätöksenteossa keskitytään siihen asiaan, joka kulloinkin on asetettu arvioitavaksi. Tässä keskeinen perustuslakivaliokunnan saamassa muistutuksessa asetettu kysymys, onko virkamies Tuomista kohdeltu asiallisesti vai ei.

      Kun tämä on kysymys, tätä arvioidaan. Ei alhol-lapsia, työttämyysasteen kehitystä, eutanasian eettistä perustaa tai mitään muutakaan kiinnostavaa asiaa. Siksi alhol-asiat ovat tässä prosessissa todella jääneet sivurooliin, kuten sanot – koska ne ovat sivuroolissa, vain välillisesti yhteydessä tarkasteltuun kysymykseen.

      Valiokunnan mietinnössä alhol-asioihin viitataan siltä osin kuin ne ovat relevanttia suhteessa asetettuun kysymykseen. Mietinnössä todetaan, että alhol-asiat ovat kestävä perustelu Haaviston pyrkimykselle siirtää Tuominen toisiin tehtäviin niin kauan kuin Tuominen vastasi alhol-asioista, mutta ei enää sen jälkeen, kun asiat oli siirretty toiselle virkamiehelle. Mietinnön keskittyi ennen muuta siihen, että siirtämistä jatkettiin vielä alhol-perusteen poistamisen jälkeen.

      Alhol-asioiden nostaminen virkamiehen työehtoja käsittelevän tarkastelun keskiöön olisi ollut juurikin sitä ”politisoitumista”. Politiikassa keskustellaan siitä, mikä kustakin on tähdellistä. Tätä onkin sitten paljon tehty julkisuudessa mietinnön julkistamisen jälkeen, mutta pevin työhön se ei sovi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *