02. 06 2020

Miltä näyttää työelämä koronan jälkeen?

Tähän mennessä tapahtunutta: Tuntematon virus on levinnyt lähes koko maailmaan ja pakottanut yhteiskunnat puoliteholle. Monissa maissa työttömyysluvut hipovat ennätyksiä. Samanaikaisesti työvoimapula hälyttää eräillä aloilla punaista. Työmarkkinoilla on omaksuttu uusia välineitä, toimintamalleja ja strategioita historiallisen nopeasti.

Tuskin kukaan enää uskoo, että koronan jälkeen palattaisiin vanhaan. Keskustelua käydään lähinnä siitä, mikä muuttuu ja kuinka paljon. Ennusteet vaihtelevat vähäisistä muutoksista kokonaan uuteen maailmanjärjestykseen.

Itseäni kiinnostaa koronan opetuksista erityisesti ne, jotka kohdistuvat työmarkkinoihin. Esimerkiksi se, että tehokkuus ei olekaan tehokasta.

Viime vuosikymmeninä muodissa on ollut suuntaus, jonka mukaan organisaatioiden kannattaa keskittyä ydintehtäväänsä. Siinä paras teho saavutetaan, kun ydintoiminnot puristetaan minuutilleen (joskus sekunnilleen) kellotetuiksi tehtäväkokonaisuuksiksi ja avustavat tehtävät ulkoistetaan yhteistyökumppaneille tai alihankintaketjuihin.

Teoria toimii melko hyvin, kun yhteiskunta on vakaa ja markkinat ennakoitavissa. Koronan oloissa se ei ole toiminut lainkaan. Kun yrityksistä on karsittu löysät pois, ei puskureita äkkikäännöksiin ja kuiviin kausiin ole. Ympäri maailmaa ripoteltu logistiikka jumittaa nyt jokaisella rajatarkastuspisteellä ja hyytynyt kulutus kaataa yritystä kuin heinää. Valtiot eivät voi muuta kuin yrittää hillitä konkurssiaaltoa anteliailla yritystuilla. Herra tietää, kuka niihin otetun velan maksaa ja milloin.

Julkisella puolella tehokkuusideologia on osoittautunut vielä tuhoisammaksi. Euroopassa kalliisiin ja perusoikeuksiin käyviin rajoitustoimiin on nimittäin pitänyt turvautua lähinnä siksi, että kansalliset terveydenhuoltojärjestelmät eivät romahtaisi. Valtiot ovat mitoittaneet testaus- ja tehohoitokapasiteettinsa vakaita aikojen varten, mikä pandemiaoloissa tarkoittaa raskasta aliresurssointia.

Muun muassa Kreikassa ja Italiassa terveydenhuollon henkilökuntaa ja sairaaloiden vuodepaikkoja on vähennetty rajusti 2010-luvulla. Saksassa ja Iso-Britanniassa suunta on ollut sama, vaikka kehitys käynnistyikin jo 1990-luvulla samanaikaisesti terveydenhuollon yksityistämishankkeiden kanssa. Myös Suomessa terveydenhuollon suhteellisesta resurssoinnista on niistetty. Länsimaissa oma lukunsa on Yhdysvallat, jossa 29 miljoonalta puuttuu terveysvakuutus.

Näillä toimenpiteillä saavutetut säästöt ovat sulaneet muutamassa koronakuukaudessa miljardeja maksaviin rajoitustoimiin. Jos ihmiskunta on fiksu, se ottaa tästä opiksi. Jatkossa organisaatioteorioissa taas ehkä otetaan paremmin huomioon se, että vaikka myrsky osuu kohdalle verraten harvoin, ei laivan miehistöä kannata mitoittaa tyynen sään purjehdusta varten ja että juomavettä, korppuja ja rommia pitää varata ruumaan enemmän kuin seuraavaan satamaan saakka.

Toinen iso muutos työmarkkinoilla on etäloikka. Sillä on hyvät ja huonot puolensa.

Vaikka kaikki järkisyyt ovat jo vuosia puoltaneet skypen ja paikattoman työskentelyn etuja, vasta kuolemanpelko sai miljoonat ja taas miljoonat valkokaulustyöläiset ottamaan ne rutiinikäyttöön. Nyt kun se vihdoin on kuitenkin tehty, paluuta vanhaan tuskin enää on.

Hyvää tietysti on etäyhteyksien tarjoama vapaus ajasta ja paikasta (ja joskus myös hankalista ihmissuhteista). Työmatkoihin ei kulu aikaa, työtilojen kustannuksissa säästyy ja ilmasto kiittää. Perinteisiä kokouksia ja työyhteisöjä tarvitaan toki edelleen, mutta nyt on opittu, että varsin monella alalla jokin osa työstä on ihan järkevää tehdä etänä.

Etätyö ei tietenkään koske kaikkia. Talojen rakentaminen, mummojen ruokkiminen tai metroasemien siivous vaatii edelleen läsnäoloa. Itse asiassa näiden duunariammattien työvoimaosuus voi länsimaissa jopa kasvaa, jos yritykset reagoivat koronan logistiikkaongelmiin palauttamalla halvemman työvoiman maihin siirtämäänsä tuotantoa takaisin.

Toistaiseksi valkokaulustöitä on ollut vaikea ulkoistaa halvempien työvoimakustannusten maihin, koska työkulttuuri on suosinut läsnäoloa. Nyt tämä kitka on voitettu. Kun kääntämisteknologia vielä hieman kehittyy, on merkittävä osa keskiluokkaisesta työstä kilpailutettavissa Intiaan.

Voimme siis päätyä tilanteeseen, jossa ennen kansallisesti suojatuista työpaikoista nauttinut keskiluokka kilpailee työstään globaaleilla markkinoilla, kun taas riski duunaritöiden siirtymisestä rajojen yli pienenee. Jos näin käy, kehityksellä on väistämättä myös merkittäviä poliittisia seurauksia.

 

(Kirjoitettu Rekry & koulutus forumille 2.6.2020.)

2 thoughts on “Miltä näyttää työelämä koronan jälkeen?

  1. Hei!
    Toivoisin, että perustulo otettaisiin uudestaan esille poliittisessa keskustelussa, nyt kun koronankin vuoksi moni yrittäjä ja työntekijä on jäänyt yllättäen työttömäksi.

    Perustulosta on olemassa erilaisia ehdotuksia, joissa sitä usein hahmotellaan liian kattavaksi. Ehdotan,että työttömyystuen peruspäiväraha ja opintotuki yhdistettäisiin yhdeksi tueksi. Jos opiskelija ja peruspäivärahaa saava työtön saisivat saman summan perustuloa, tämä mahdollistaisi työttömälle vapaan opiskeluoikeuden ja opiskelijalle mahdollisuuden saada työttömyystukea vastaavan summan niinä kuukausina, kun hän ei opiskele. Näin rajatun perustulon ei edes tarvitsisi olla paljon nykyisiä tukia suurempi.

    Nykytilanteessa työtön voi joutua keskeyttämään opintonsa, jotka olisivat auttaneet häntä työllistymään. Työttömille on laitettu tiukat ehdot, mitä he saavat opiskella työttömyysaikana, vaikka se ei vaikuttaisi työhakuun mitenkään.Opiskelijan taloudellinen tilanne voi puolestaan lukukausien välillä olla todella vaikea, jos töitä ei saa. Lisäkouluttautuminen voi kuitenkin olla monille ainut tapa todella työllistyä palkkatöihin. Perustulo mahdollistaisi työttömälle oikeuden opiskella alaa joka sopii hänen ammattitaitoonsa tai aiempaan koulutustaustaansa, kun omaehtoista opiskelua ei olisi rajattu.

    On niitäkin väliinputoajia, jotka eivät saa kumpaakaan tukea, eivät työttömyystukea eivätkä opintotukea, jos opiskelevat. Näin käy osa-aikaisesti opiskeleville, sekä niille, joiden kohdalla työvoimatoimistolla ja Kelalla on erilainen tulkinta opiskelun laadusta. Tämänkin ongelman perustulo korjaisi.

    1. Hei Tuulia,

      erilaiset etuuksien yhdistämiset ovat toki olleet koko ajan esillä ja tulevat varmasti olemaan myös sosiaaliturvaa uudistavassa komiteassa, jonka jäsen olen.

      Ehdotuksesi ei kuitenkaan ole ”perustulo”. Perustulo tarkoittaa etuutta (yleensä jonkin suuruista rahasummaa), joka maksetaan kaikille (ainakin kaikille täysi-ikäisille) tietyn alueen asukkaille, riippumatta näiden tulotasosta, elämäntilanteesta tai muista olosuhteista.

      Jos ehdotat kahden syyperustaisen etuuden yhdistämistä, ehdotat kahden syyperustaisen etuuden yhdistämistä – et perustuloa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *