04. 03 2019

Ryhmäpuhe työn murroksesta

Arvoisa puhemies,

kun monet asiat muuttuvat samaan aikaan, on vaikea nähdä pitkälle. Siksi murroskausien politiikka on usein konservatiivista. Poliitikot pysähtyvät odottamaan sumun hälvenemistä juuri silloin, kun päätöksiä kipeimmin tarvittaisiin.

Tämä on valtioneuvoston tulevaisuusselonteon suurin heikkous: ei uskalleta tai osata tehdä konkreettisia, vahvoja aloitteita, koska kaikki voi sittenkin mennä aivan toisin. Sama arkuus vaivaa myös tulevaisuusvaliokunnan sinänsä ansiokasta ja perusteellista mietintöä.

Arvoisa puhemies,

Selonteossa tunnistetaan siirtymä palkkatyöyhteiskunnasta maailmaan, jossa työtä tehdään vaihtelevilla tavoilla, vaihtelevissa sopimussuhteissa ja vaihtelevalla kestolla. Vaikka toistaiseksi voimassa olevien kokoaikaisten suhteiden osuus palkkatöissä on pysynyt ennallaan, tämän vakaan ytimen ympärille on kasvamassa statukseltaan epämääräinen sirpaletyön, työharjoittelun, alustatyön, itsensä työllistämisen, palkattoman työtoiminnan, kevytyrittäjyyden, harmaan työn ja nollasopimustyön tiheä kasvusto, jossa taapertaa nyt jo lähes miljoona suomalaista.

Kuvaa työmarkkinoista hämärtää entisestään se, että käynnissä on useita kehityskulkuja, joiden merkitystä me emme vielä tiedä. Vasta aika näyttää, miten digitalisaatio, keinoäly ja muu uusi teknologia vaikuttavat työn järjestymiseen. Oman haasteensa eurotaloudelle voi tuoda sekin, jos yhä suurempi osa työstä vaihdetaan virallisen rahatalouden ohi esimerkiksi virtuaalivaluuttaan tai suoraan vastapalveluksiin.

Tämän kaiken keskellä jäävät selonteon ehdotukset kovin haaleiksi. Tulevaisuusvaliokunnan mietintö uskaltautuu pidemmälle, muun muassa ehdottaessaan kaikkien työstä kertyviin tuloihin ja näihin kytkeytyviin etuuksiin liittyvän lainsäädännön kokoamista yhden toimeentulokaaren alle.

Ajatus toimeentulokaaresta lähtee siitä rohkeasta huomiosta, että lähes kaikkien suomalaisten toimeentulo koostuu vaihtelevasti erilaisista ansiotuloista ja tulonsiirroista. Niiden oikeudellista kohtelua ja esimerkiksi verotusta on ilman muuta järkevämpää harmonisoida kuin pirstaloida.

Toimeentulokaari olisi kuitenkin vasta ensimmäinen askel niihin uudistuksiin, joita työmarkkinoiden muutos meiltä edellyttää – perustuloon, tai minimissään sellaiseen työvoimapolitiikan paradigmamuutokseen, jossa työttömyysturvan karensseista ja aktiivimalleista luovutaan. Kun osallistuminen työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin on vapaaehtoista, on niiden mielekkyys perusteltava myös työttömälle itselleen. Kontrollibyrokratiasta vapautuvilla resursseilla voitaisiin toteuttaa vaikkapa subjektiivinen oikeus opinto-ohjaukseen helpottamaan elinikäistä oppimista.

Työelämän murros vaatii tarkistuksia työelämän perälautoihin: kollektiivista neuvotteluoikeutta itsensätyöllistäjille, minimipalkkaa ja alipalkkauksen kriminalisointia.

Arvoisa puhemies,

meidän päättäjäpolvemme suuri tehtävä on ilmastonmuutos. On kysyttävä, miten työ organisoidaan niin, että se tuottaa riittävän toimeentulon ja hyvinvoinnin ja samalla kuitenkin pienentää hiilijalanjälkeä.

Hiilineutraalin yhteiskunnan työ tulee olemaan monella tapaa toisenlaista kuin se työelämä, johon me fossiilikapitalismin kasvatit olemme tottuneet. On päätettävä, mitä ylipäätään tuotetaan, sekä miten tuotantoa ja kulutusta tulee kehittää, jotta yhteiskuntamme olisi omavaraisempi, hiilipihimpi ja valmiimpi ilmaston lämpenemistä seuraaviin muutoksiin.

Yksi asia on varma: tämän urakan edessä ei tarvitse murehtia työn loppumista. On nostettava Suomi raiteille, vahvistettava yhteiskäytön ja -omistuksen rakenteita, uusittava energiatuotanto, remontoitava rakennuskantaa, palautettava soita ja lisättävä peltomaan hiilensidontaa. On suosittava kestokulutusta, etätöitä, kasvisproteiineja ja lähiruokaa. On karsittava ilmastolle haitallisia yritystukia reippaalla kädellä ja toisaalta kasvatettava tutkimus- ja kehitystoiminnan budjettia.

Arvoisa puhemies,

tulevaisuus tarvitsee nyt meitä poliitikkoja: linjaamaan, säätämään, johtamaan. Jos varmuutta ei ole, on tyydyttävä parhaisiin arvioihin. Jos selkeää kokonaisvisiota ei ole, on otettava ainakin ne askelet, joiden tarpeellisuus on jo tunnistettu.

Me tiedämme, mitä on tehtävä, jotta pallo pysyisi elinkelpoisena ja työ tekemisen arvoisena.

(Vasemmistoliiton eduskuntayhmän ryhmäpuheenvuoro valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 2. osaan työn murroksesta.) 

One thought on “Ryhmäpuhe työn murroksesta

  1. Rahan ylläpito vaihdon välineenä on tullut aivan liian kalliiksi. Nykyisin kun informaatio välittyy salamannopeasti ympäri maailmaa ei enää tarvita raha informaatiota välittävänä koodimerkkinä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *