13. 01 2019

Mitä raiskauksille pitäisi tehdä?

Olen lähes 20 vuoden ajan tutkinut, kirjoittanut ja kiertänyt puhumassa seksuaalisesta väkivallasta.

Tänä aikana Suomessa voi uhritutkimusten perusteella arvioida tehdyn 200 000 -300 000 raiskausta. Noin joka kymmenennellä yhdeksäsluokkalaisella tytöllä ja aika monella pojalla on ollut sellaisia kokemuksia aikuisen kanssa, jotka saattavat täyttää lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön.

Seksuaalisessa väkivallassa on siis kyse merkittävästä yhteiskunnallisesta ilmiöstä. On hienoa, että siitä puhutaan.

Mutta keskustelu raiskauksista maahanmuuttokysymyksenä menee vikaan.

Tässä yhteydessä on vaadittu, että väkivaltarikolliset tulisi karkottaa Suomesta, ja olisihan se minustakin mukavaa – jos se olisi mahdollista. On kuitenkin höpsöä kuvitella, että yksikään seksuaaliseen väkivaltaan liittyvistä ongelmista ratkeaisi muutoksilla ulkomaalaislakiin. Ensinnäkin, ulkomaalaisten osalta karkotuksia tehdään jo nyt. Toiseksi, valtaosa seksuaalisen väkivallan tekijöistä on joka tapauksessa kantasuomalaisia. Kolmanneksi, rangaistukset eivät juurikaan ehkäise rikoksia, koska tekijä ei yleensä oleta jäävänsä kiinni.

On myös väärin olettaa, että vakava seksuaalinen väkivalta johtuisi kulttuuritaustasta. En tiedä yhtään kulttuuria, jossa tuntemattomien alaikäisten tyttöjen raiskaamista pidettäisiin hyväksyttävänä. Päinvastoin, useimmissa maissa se on yksi ankarimmin sanktioiduista rikoksista. Raiskaajan voidaan siis olettaa olevan yksilöllisesti vastuussa teostaan kansallisuuteen katsomatta.

On kyllä totta, että tiettyjen kansallisuuksien kohdalla etenkin raiskaustilastoissa on piikki suhteessa näiden ryhmien väestöosuuksiin. (Emme tiedä, säilyykö yliedustus myös ilmoittamatta jääneissä rikoksissa, mutta ainakaan ei ole syytä olettaa sen kokonaan häviävän.) Se ei liene mikään yllätys. Ei tarvitse olla kriminologi ennustaakseen, että kun säilötään vuositolkulla nuoria miehiä ilman mahdollisuutta työhön, koulutukseen ja perhe-elämään, jonkun kohdalla sosiaalinen normisto pettää.

Tästä johtuvaan tilastopiikkiin voidaan vaikuttaa paremmalla kotoutus- ja perheenyhdistämispolitiikalla. Kokonaiskuvaa se ei kuitenkaan muuta, sillä kuten jo totesin, valtaosa raiskaajista ja lasten hyväksikäyttäjistä on kantasuomalaisia.

Meillä oikeusvaltiossa on käytäntönä, että rikoksen paljastuttua poliisi tutkii ja tuomioistuin tuomitsee. Näiltä osin homma tuntuu ainakin Oulun tapauksissa etenevän ihan kuten pitääkin. Mikäli epäillyt todetaan syyllisiksi, heitä odottaa rikoslain mukainen rangaistus, joitakuita ehkä myös karkotus.

Eri asia sitten on, riittääkö tämä. Minulle ei riitä, ei niin kauan, kuin seksuaalista väkivaltaa tapahtuu Suomessa joka päivä, ja tuomiolle tekijöistä päätyy vain muutama prosentti. Jos oikeasti halutaan vähentää raiskauksia Suomessa, pitää huomio kiinnittää seuraaviin seikkoihin:

  1. On selvitettävä, mitä on jo tehty oikein – näyttää nimittäin siltä, että niin raiskaukset kuin lasten seksuaalinen hyväksikäyttökin ovat vuosien myötä vähentyneet. Itse veikkaan, että kehityksen taustalla on useita syitä: lisääntynyt ymmärrys ja keskustelu seksuaalisesta väkivallasta, perusopetuksen oikeuskasvatus, nuorten vähentynyt alkoholin kulutus, yleinen yhteiskunnan rauhoittuminen ja elintason nousu. Tästä on hyvä jatkaa.
  2. On tehtävä töitä asenteiden eteen. Vaikka paljon on vuosikymmenten mittaan muuttunut, edelleen on helppo löytää puheenvuoroja, joissa seksuaalista väkivaltaa vähätellään ja/tai sen uhreja syyllistetään (paitsi silloin, kun tekijä on maahanmuuttaja). Tämä on tärkeä taustasyy sille, miksi niin moni uhri jättää ilmoituksen tekemättä.
  3. On laskettava ilmoittamiskynnystä. Varmimmin se tapahtuu huolehtimalla, että seksuaalisesta väkivallasta ilmoittaminen ei tarkoita rangaistusta uhrille. Nykyisellään jo pelkästään oikeusprosessin kesto ja muoto ovat uhrille niin raskaita, että monet jättävät rikosilmoituksen tekemättä. Poliisin ja oikeuslaitoksen resursseja on parannettava ja kohdennettava siten, että prosessit eivät veny vuosikausia.
  4. Seksuaalista väkivaltaa kokeneiden tukipalvelut tulisi saattaa valtakunnallisesti kysyntää vastaavalle tasolle.
  5. Seksuaalirikoslainsäädäntö kaipaisi kokonaisuudistusta, mutta mikäli siihen ei ole valmiutta, on nykyistä säätelyä selkiytettävä pienin askelin. Raiskauksen kriminalisointi avioliitossa, seksuaalisen häirinnän kriminalisointi ja raiskauksen siirtäminen kokonaan yleisen syyttäjän alaiseksi ovat olleet hyviä osauudistuksia. Seuraava askel lienee suostumuksen puuttumisen kirjaaminen raiskauksen tunnusmerkistöön.
  6. On käynnistettävä monialainen ohjelma verkkoriskien hallitsemiseksi. Verkosta on tullut keskeinen kontaktialusta, ja tiedetään, että sen kautta tapahtuu paljon myös seksuaalista häirintää ja yhteydenottoja lapsiin hyväksikäyttötarkoituksessa. Muutos on tapahtunut niin nopeasti, että tavanomaiset lasten suojelumekanismit (vanhempien valvonta, sosiaaliset normit, koulujen valistus, lainsäädäntö) eivät ole pysyneet perässä.

Vuosien mittaan minulla on ollut tapana kysyä luentojen aluksi, onko paikalla joku, joka on raiskattu. Aina joku viittaa, aina. Ja aina on joku toinen, joka ei uskalla viitata, mutta tulee puhumaan kanssani myöhemmin, tai lähettää sähköpostia.

Nämä ihmiset ovat vuosia, ehkä vuosikymmeniä koettaneet selvitä väkivallasta aiheutuneiden traumojensa kanssa – odottaen, että heidän kokemuksensa otetaan vakavasti. Nyt heidän kärsimyksensä häväistään jälleen kerran, kun seksuaalisesta väkivallasta tehdään maahanmuuttopolitiikan kiistakapulaa vaalikevään tuoksintaan. Se on minusta kunniatonta.

Seksuaalisen väkivallan uhrin näkökulmasta on aika yhdentekevää, mitä kieltä raiskaaja puhuu. Tärkeää sen sijaan on saada apua ja oikeutta, ja luottamus, että muutkin samassa tilanteessa saavat.

144 thoughts on “Mitä raiskauksille pitäisi tehdä?

  1. Olen kahden miehen raiskaama nainen. Toinen miehistä oli suomalainen ja toinen ulkomaalainen. Ja sillä kielellä on väliä. Jos raiskaaja on pitkä ja roteva mies, saattaa sitä varoa pitkään kaikkia pitkiä ja rotevia miehiä. Jos mies on tumma ulkomaalainen, saattaa raiskauksen uhri pitkään vältellä samankaltaisia miehiä. Kansalaisuus, kieli, ääni ja ulkomuoto voi jättää traumakokemukseen merkin, jota varoa ja vältellä.

    Näin on myös minun tapauksessani. Ahdistuin pitkään ulkomaalaisten miesten lähellä ja välttelin paikkoja, joissa voisin heitä kohdata (samalla tavalla välttelen edelleen paikkoja, joissa kohtaan samankaltaisen suomalaismiehen, joka muistuttaa raiskaajaani). Loukkaannuin myöskin joka kerta, kun joku väitti, ettei raiskaajan kotimaalla, ihon värillä tai kielellä olisi merkitystä. Olin myös varma, että ulkomaalaisten tekemiä raiskauksia voisi ehkäistä tavalla tai toisella. Me emme ole yksi homogeeninen ryhmä rikoksen uhreja. Meillä on erilaiset näkemykset, tunteet ja kokemukset. Rikoksen uhreja ei siten voi typistää yhteen kategoriaan.

    Myös minua ei voisi vähempää loukata, kun joku käyttää hyväksikäyttö ja raiskaustapauksia oman vahan ja pölyttyneen agendan ajamiseen. On myöskin totta, että raiskauksia ei ehkäistä rangaistuksilla. Tässä kohtaa on toki hyvä huomauttaa, että tuomioistuin ei tuomitse rikoksen tehneitä vaan vain niitä, joiden voidaan osoittaa tehneen rikos. Sikäli rangaistusten kiristely on pelkkää näpertelyä. On silti hyvä puhua raiskauksista myös nimenomaan ulkomaalaisten tekeminä, koska se on olemassa oleva ilmiö.

    Arvostan työtäsi ja ymmärrän postauksesi ydinsanoman. Siitä huolimatta yhdenkään ei pitäisi puhua kaikkien raiskattujen puolesta. Ei vaikka olisi itse raiskattu. Kirjoitankin kommenttini niiden uhrien puolesta, jotka voivat sanomani allekirjoittaa. Näistä kokemuksista on vaikea puhua omalla nimellä ja kasvoilla, mikä tekee tällaiset yksi kaikkien puolesta- puheet niin rikkoviksi.

    1. Tekstissä on väärin koskien eri kulttuureja! On maita missä nainen pakotetaan naimisiin raiskaajan kanssa. On maita missä oma suku tappaa raiskatun naisen. On maita missä raiskattu nainen joutuu vankilaan, koska on ”harrastanut” seksiä avioliiton ulkopuolella! On maita missä naiset/tytöt eivät saa liikkua ulkona ilman miesseuraa…

    2. Jep, väärin on tuo asia tekstissä. Joissain maissa (esim. monessa Afrikan maassa, Etelä-Amerikassa ym) naisena pidetään ketä tahansa tyttöä, joka viehättää miestä. Ei kaikissa maissa laskeskella neidon ikää. ”Lapsi” on Suomessa alle 16 v. Moni tyttö on sukukypsä, kaunis ja naisellinen paaaljon aikaisemmin. Mies ottaa sen minkä saa ja varmasti ottaa monesti väkisin. Näin on ihmisen biologia toiminut vuosituhansia. Meillä ainut syy mikä tuon käytöksen estää on laki ja moraalikasvatus. Mennäänpä 100 vuotta taaksepäin niin tytöt olivat täälläkin jo 14-vuotiaina naimisissa. Ja ei varmasti aina tapahtunut fyysiset asiat tytön suostumuksella.

      1. No Suomessa on kyllä vihitty 14-vuotiaita avioliittoon erikoisluvalla vielä 2000-luvulla.

        1. Yksittäistapauksena ehkä..tosin en ole kuullut,että ns kantasuomalainen olisi 14 -vuotiaana. Joka tapauksessa se ei liity asiaan, jos puhutaan kulttuureista.

          1. Kyllä, nimenomaan kantasuomalaiset meillä yleensä käyttävät avioliittolain poikkeusmahdollisuutta. Ja ei, minustakaan lapsiavioliitot eivät kuulu blogini asiaan, mutta kun niitä kommenteissa kovasti nostetaan esille, on hyvä muistaa, että ne ovat paitsi laillisia, myös käytössä vielä 2000-luvun Suomessa. Alle 18-vuotiaiden avioliittoja on solmittu satoja.

      2. ”Mennäänpä 100 vuotta taaksepäin niin tytöt olivat täälläkin jo 14-vuotiaina naimisissa.”

        Eivät olleet. Normaali ja tavanomainen avioitumisikä ei Suomessa ole koskaan ollut noin alhainen.

    3. Erittäin hyvä kommentti, että raiskausten uhreja ei voi, eikä saa niputtaa, meitä on monenlaisia ja meillä on myös monenlaisia mielipiteitä. Olen itse väkivaltaisen puskaraiskauksen uhri vuodelta 2009, hirviö oli venäläinen. Kärsin 7-8 vuotta traumaperäisestä stressihäiriöstä, vakavasta masennuksesta, pakko-oireisesta häiriöstä, ahdistuneisuushäiriöstä sekä bulimiasta raiskauksen aiheuttamana, itsemurhayrityksiä. Kontulan kirjoitus saa ihokarvani pystyyn raivosta. On arvovalinta, muutetaanko Suomikin maaksi, jossa puska- ja joukkoraiskaukset tulevat yleistymään. Ihan kuin seksuaalista väkivaltaa ei olisi jo tarpeeksi.

    4. Raiskaus on todella häpeällinen teko. Mies joka raiskaa ei ansaitse sellaista arvosanaa kuin mies. On kunniatonta missään yhteiskunnassa sallia edes ”vetelehtijöiden” tehdä tuollaista tekoa. Itse olen jo 56 vuotias mies ja en ole ollut seksuaalisessa yhteydessä naisen kanssa. Päämäärä ei ole seksi. Eikä saa olla. Päämäärä on avioliitto toisen ihmisen kanssa. Päämäärä on kodin perustaminen. Toisen samoin ajattelevan ihmisen kanssa. Tämä yhteiskunta on henkisesti sairas yhteiskunta. Miten on Suomessa aikoinaan kohdeltu sellaisia miehiä joilta puuttuu kyky itsehillintään ja naisen kunnioittamiseen. Muinoin oli käytössä jalkapuu. Mies pantiin kirkon eteen päiväksi jalkapuuhun. Silmät sidottuna. Minä lisäisin että siihen voisi laittaa kananmunia myytäväksi jotta ihmiset voisivat harjoittaa tarkkuutta. Päivän ajan. Uskotteko että naisten kunnioitus lisääntyisi suomalaisessa yhteiskunnassa? Ja raiskaukset loppuisi ainakin lähes kokonaan? Mitä raamatussa sanotaan seksuaalisesta synnistä?

      1.Korinttolaiskirje:
      6:18 Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.

    5. Minä miehenä häpeän ja pyydän anteeksi kaikkien miesten puolesta !

  2. Mielestäni tärkeä lause:
    ”… kun säilötään vuositolkulla nuoria miehiä ilman mahdollisuutta työhön, koulutukseen ja perhe-elämään, jonkun kohdalla sosiaalinen normisto pettää.”
    Tottakai se on noin. Nykyinen eristämiskäytäntö ja rikospuhunta tuo mieleen keskiajan linnojen vankityrmät joihin ihmiset heitettiin kuolemaan tai Quontanamon vankilan jonne miehiä eristetään kai eliniäkseen. Nykykulttuuri ja asenneilmasto on paluuta keskiaikaan. Puolueeet ratsastavat tämän ilmapiirin pinnalla mikä on niille häpeäksi. Eikö löydy älyllisempää lähestymistapaa? Jos katsoo lauantai-illan luonto-ohjelmia tv:ssä, näkee kuinka pysäyttämätön voima sukupuolisuus on eläinkunnassa. Ei ihmiskulttuuriakaan voi rakentaa eristämisen perustalle.

    1. Pysäyttämätön voima todellakin seksuaalisuus on.On luonnon vahva vietti sukupuolesta riippumatta.Aina on ollut ongelma joutua hyväksikäytetyksi,nuoret ,vanhat ,naimattomat,naidut.
      Nyt on uusi ryhmä jota syyllistää,maahanmuuttajat.En väheksy sitä,enkä tiedä miten ongelmasta päästäisiin.

        1. Tämä on tärkeä huomio. Itseä puistattaa että samassa yhteydessä puhutaan seksuaalisuudesta, tai ylipäätään seksistä tai sukupuolesta kun puhutaan näistä väkivaltarikoksista. Toivoisin että yhteiskunta voisi kiihkottomasti sopia siitä ettemme hyväksy tällaista väkivaltaa missään muodossa ilman sellaisia ylilyöntikommentteja kuin -miehet ovat viettiensä vietävissä (siis haloo, puhumme ajattelevista olennoista,emme jostain esi-ihmisistä). Edelleen on uhrien vähättelyä, oliko uhri päihtynyt, mitä oli päällä tms. Lapsiimme kohdistuva väkivalta on kuitenkin vieläkin hirvittävämpää, oli tekijä sitten mistä tahansa! Lapsella on edessä tie jota ei kukaan muu voi käsittää, ei raiskattu aikuinen sen enempää. Tämän tulisi olla niin rangaistavaa että stigma olisi ikuinen.

          1. Puistatti asia sinua tai ei, niin on syytä katsoa todellisuutta. Todellisuus ei ole se, että raiskaaminen on vain vallankäyttöä, vaan useat tutkimukset osoittavat, että raiskaajan perimmäinen tarkoitus on todellakin vain seksin harrastaminen. Se alkup. väite 70-luvun feministikirjallisuudesta, jossa raiskaaminen on vallankäyttöä, on vain teoria, mutta sille ei löydy todistusaineistoa.

            Väite on todistettu siinä, että raiskaukset painottuvat huomattavasti nuoriin, seksuaalisesti viehättäviin naisiin. Mikäli kyse olisi vain vallankäytöstä, niin jakauman pitäisi olla paljon tasaisempi naisiin kaikissa ikäluokissa. Mikä on raiskauksen pohjimmainen motivaatio, no seksin harrastaminen. Siis ilman seksuaalista elementtiä ei olisi koko raiskausta. Vaikka valta ja hallinta voi olla mukana ilmiössä jollain tasolla, niin se on kuitenkin pohjimmiltaan pakotettua seksin harjoittamista uhrin kanssa.

            Ehkä surullisista on se millaisiin johtopäätöksiin feministinen raiskaus on vallan käyttöä -ajatusmalli johtaa, jos uhri on esim. länsimainen nainen ja tekijä köyhä kehitysmaalainen. Silloin tekijällä ei periaatteessa ole valtaasemaa, vaan hän purkaa pahaa oloaan kärsimästään väärystä (kaikki länsimaiset ovat riistäjiä). Silloin uhri voi joutua jopa ottamaan osan syyllisyydestä niskoilleen.

            Evoluutiobiologisesti on myös esitetty vankkaa todistusaineistoa sen puolesta, että raiskaaminen on lisääntymisstrategia siinä missä joku toinen. Se miten lapsi on saanut alkunsa on toisarvoista, koska raskauden aikana nainen yleensä kiintyy hormonien johdosta lapseen ja lapsi jää tällöin eloon, joten raiskaajan geenit jatkavat kulkuaan. Myös tämän teorian esittäminen aikoinaan herätti suuren feministi raivon. Esim. kuuluisan valloittaja Tsingis Khanin geenit löytyvät hyvin laajasti kautta aasiaa. On todennäköisesti mahdotonta, että hän olisi aina hurmannut kaikki naiset, vaan raiskaaminen ja yhä uusien valloitettujen naisten hyväksikäyttäminen on hyvin todennäköistä.

        2. Seksuaalinen kanssakäyminen on usein vallankäyttöä. Puolin ja toisin.. Usein siihen kuuluu väkivalta, kuten kaikki kurjat ja julmat sadat ja tuhannet raiskauskertomukset näyttävät. Kaikissa tai lähes kaikissa raiskauskertomuksissa tulee ilmi naisen evolutiivis-biologinen sopeutuminen raiskaukseen: (lähes) kaikki raiskattavat lamaantuvat täysin, ovat hiljaa, eivätkä pysty / uskalla taistella vastaan. Onkin ihmeellistä, MIKSI OIKEUDESSA VASTUSTAMISTA PIDETÄÄN PUOLTAVANA ASIANA?!?

          Kaikki sellaiset alkuäitimme, jotka ovat joskus miljoonia vuosia sitten tappelivat vastaan, kuristettiin kuoliaiksi aktin aikana.

          Mies- ja naissukupuolet ovat tulosta yli 100 miljoonan vuoden kehityksestä ja sopeutumisesta.

          Sitten vasta kun miehiä ei enää ole, loppuvat raiskauksetkin. Näin uskon. Vai auttaisiko kenties pukeutuminen säkkiin jo pienestä pitäen?

          Minut on kerran yritetty raiskata Kanarian saarilla paikallisen hyypiön toimesta. Olin hyväuskoinen ja aloin juttusille erään pojan kanssa keskellä paikallista juhlaa pienessä kylässä. Se oli todella pelottavaa, koska kukaan ei olisi auttanut, koska poika huuteli ympärillä kulkeville paikallisille espanjaksi ”Se on mun tyttö, se on vain mulle nyt vähän vihainen…”, se olisi saanut raiskata mut ihan rauhassa.

          Jouduin käyttämään paljon voimaani että sain tyypin pois päältäni ja juoksin kovaan kylän kauppaan, joka onneksi oli auki. Vanha kauppias huomasi hätäni ja laittoi oven kiinni ja antoi minulle appelsiinin ja odotella bussia jolla pääsin takaisin asunnolleni.

          En ikinä ole halunnut seksiä tummien miesten kanssa vaikka ovast perässäni juosseet puoli kaupunkia ja kahdesti kosittukin, päinvastoin koko ajatuskin värisyttää. Olenko jotenkin ”outo”.

          1. Et ole outo, Birgitta.
            Raiskauksen aikaansaaman traumaattisen kriisin oireet vaihtelevat, koska tilnateet ja uhrit ovat erilaisia, mutta tietenkin uhri reagoi kulloisenkin tilanteen tunnistettavimpiin piirteisiin automaattisesti viriävällä pelolla.
            Oman päällekarkauskokemukseni jälkeen kammosin itsekin mustia miehiä, enkä voinut reaktiolle mitään, vaikka sanoin itselleni, että ”Se oli se mies, ei tämä / nämä”.
            Pääsin jälkeenpäin ajatellen vähällä, koska reaktio jossakin vaiheessa sammui. Olen siitä iloinen, koska Helsingissä joutuisin muuten olemaan kauhuissani joka päivä. Istuuduin äskettäin afrikkalaisperäisen miehen vieren bussissa, reagoimatta mitenkään.

            Lueskelin tämän ketjun kommentteja useampaan kertaan ja poikkesin sitten Wikipediaan katsomaan, mitä artikkeleita tästä aiheesta löytyy. Englannikielisiltä sivuilta selvisi, että USA:ssa on ainakin joissakin osavaltioissa huomioitu tuo isoilla kirjaimilla merkkaamasi asia ja säädetty lakeja, joiden mukaan uhria ei vaadita todistamaan tehneensä vastarintaa.
            Samoin on jossakin muissa maissa.
            Kertomasi perustelun lisäksi säädös on looginen myös siksi, että raiskauksen uhreiksi joutuu myös vammaisia, vanhuksia ja lapsia.

            USA:ta koskeva artikkeli seksuaalirikosten ehkäisystä sisältää paljon varteenotettavaa asiaa asiaa ja hyödyllisiä linkkejä. Maan raiskauskriisikeskukset ovat luoneet monia malleja myös rikosten ennaltaehkäisyyn.

    2. Siis toimettomana oleminen johtaa suurella todennäköisyydellä lasten raiskauksiin? Missäköhän ulottuvuudessa elän, kun en tunnista tuota itsestäni, enkä kenestäkään muusta jonka tunnen. Idioottien lauseita. Miettikää nyt edes vähän yksinkertaisemmin. Lapset ovat uhreja, eivät nämä raiskaajat. Olivat mistä kulttuurista hyvänsä!

      1. ”Toimettomana oleminen” ei johda raiskauksiin. Mutta tutkimuksista tiedetään, että sosiaalinen irrallisuus ja järkevien ulospääsyjen puuttuminen heikentävät sosiaalisten normien ohjausvaikutusta. Eli: huomattavasti useampi meistä on halunnut tehdä rikoksen kuin sellaiseen tosiasiallisesti syyllistyy. Ihmiset noin keskimäärin eivät toteuta rikollisia impulssejaan, koska sen sosiaalinen hinta olisi liian kova. Tämä sosiaalinen hinta muodostuu siitä, että muut ihmiset ympärilläni palkitsevat ei-rikollisesta käyttäytymisestä ja rankaisevat rikollisesta käyttäytymisestä (esimerkiksi karttamalla).

        Jos jollakulla ei ole yhteisöä, ei hänellä myöskään ole riskiä sosiaalisesta hinnasta. Silloin rikoksesta toivottu hyöty kasvaa. Tässäkin tilanteessa valtaosa ihmisistä ei tietenkään syyllisty vakavaan väkivaltarikollisuuteen, mutta rajan ylittävien osuus on kuitenkin suurempi. Nuorten miesten kohdalla tämä korostuu, koska naiset nyt yleensä tekevät vähemmän väkivaltarikoksia ja vanhemmat miehet ovat usein jo ehtineet kuolla, ajautua rapakuntoon tai löytää ratkaisun eristyneisyyteen.

        Sama ilmiö näkyy esimerkiksi siinä, että suurten tuloerojen ja muun eriarvoisuuden yhteiskunnissa rikoksia tehdään paljon, kun taas verraten homogeenisessa Suomessa useimmat rikostyypit ovat melko harvinaisia (pois lukien lähisuhdeväkivalta, jossa me emme ole päässeet vielä pisteeseen, jossa sosiaalinen hinta kunnolla hillitsisi sitä).

        Tämä on ihan perustason yhteiskuntatiedettä, ja aiheesta on tosiaan hyllymetreittäin tutkimusta.

        1. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos julkaisi 2014 ”Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä” -tutkimuksen. Sen mukaan iän ja tulojen vakiointi alensi Afrikasta ja Lähi-idästä muuttaneiden rikollisuustasoa 35 prosenttia.

          Sosiodemografisten tekijöiden vakioinnin jälkeenkin Afrikasta ja Lähi-Idästä kotoisin olleiden miesten raiskausrikollisuuden taso oli kuitenkin edelleen kymmenkertainen syntyperäisiin suomalaisiin nähden.

          Onko sinulla, Anna, viitteitä tutkimuksiin, joissa osoitettaisiin tämän poikkeaman pienentyneen jonkin länsimaan onnistuneella kotoutuspolitiikalla? Jos ei, raiskausrikollisuuden kehittymisen eri skenaarioissa voi karkeasti ottaen laskea perusmatematiikalla.

          1. Kyseinen laskelma perustuu viranomaisten tietoon tulleista rikoksista niihin, joissa tekijä tiedetään – siis alle 10% otantaan, jonka tiedämme varmuudella olevan vääristynyt. Me emme vain tiedä, miten ja mihin suuntaan se on vääristynyt. Jos luet tuon oman lähteesi, siinä kyllä selitetään varsin seikkaperäisesti, mitä näistä numeroista voi päätellä ja mitä ei.

          2. Sosiologina ja monta vuotta asiaa tutijan silmin havainnoineena tiedän ettei nämä ongelmat selviä tieteen ja tilastojen avulla. Tarvitaan elämänkoululaisia eli kadun kulkijoita, jotka näkevät mitä se käytännössä on kun elefantti on päästetty posliinikauppaan.

  3. Ensi alkuun kirjoitan, että olen mies (eikä minua ole raiskattu), enkä ole koskaan eläissäni raiskannut ketään, joten mielipiteeni ja näkökulmani ovat siis hyvin suppeita asian tiimoilta.
    Mutta,
    omasta mielestäni: ”…rangaistukset eivät juurikaan ehkäise rikoksia, koska tekijä ei yleensä oleta jäävänsä kiinni”, on hieman petollista päättelyä, sillä jos rangaistusta ei olisi, niin tilastot takuulla räjähtäisivät. Rangaistuksien tarkoitus on ehkäistä rikoksia ja mielestäni Suomeen pitäisi ottaa suuremmat tuomiot käyttöön.
    Toinen minua häirinnyt oli: ”… kun säilötään vuositolkulla nuoria miehiä ilman mahdollisuutta työhön, koulutukseen ja perhe-elämään, jonkun kohdalla sosiaalinen normisto pettää”, sillä itse olin pitkäaikaistyötön (6 vuotta), ilman perhe-elämää enkä onnistunut pääsemään haluamaani kouluun vaikka hain joka vuosi uudestaan, ja siitäkään huolimatta en koskaan kokenut tarvetta raiskata. Tuhrautuminen voi ajaa rikoksiin, mutta että raiskauksiin? Tuntuisi, että sillon on korvien välissä jotain vialla, että sortuu niin julmaan tekoon.
    Tarkoitukseni ei ollut provosoida ketään, vaan antaa mielipiteeni ja ajatukseni kirjoitukseen. Noita kahta mainitsemaani asiaa lukuunottamatta kirjoitus oli hyvä.

    1. Ei se ole mikään tuulesta temmattu väite, että varsinkin raiskausrikoksia ei rangaistuksen koventaminen vähennä. Kenties päätelmä on paradoksaalinen eikä istu maalaisjärkeen, mutta se on kansainvälisesti paljon tutkittu kriminologinen fakta.

      1. Vähentää siten, että ko. raiskaaja ei ole vapaana raiskaamaan. Valtaosa uusii ja teot raaistuvat.

        Valitettasti uhrina myös.

  4. Vielä, kun muistetaan, että islamissa esiaviolliset suhteet ja myöskin itsetyydytys ovat ankarasti kiellettyjä…

    1. Meinaatko, että kristinuskossa esiaviolliset suhteet ja itsetyydytys ovat sen sallitumpia?

  5. Valtaosa raiskauksista tapahtuu suhteissa ja henkilö jonka uhri tuntee.

    Minusta näissä tapauksissa ei voi niputtaa samaan kategoriaan . että kyseessä on raiskaus,.
    Kyseessä on lapsi, mukana on monta miestä , ja käytössä myös väkivaltaa.
    Teolla on myös muita ulottovuukisa, kuin seksuaalinen puoli.

    Tästä syystä hakisin lisää nyansni eroja.

      1. Tuli mieleen grooming gang tapaukset Enganissa.
        Vaikka teoissa oli raiskaus elementti , mukana oli myös järkyttävää väkivaltaa. (yhden tytön kieli oli naulattu pöytään jne – en halua kirjoittaa muita esimerkkejä )

        Näitä tapauksia ei edes pidä niputtaa pelkästään ”raiskaukseen”, vaan myös pahoinpitely kategoriaan.
        ja tämä väkivalta ulottuvuus raisakauden yhteydessä, tekee siitä erityisen ilmiön tässä. Myös ryhmä raiskaus aspekti on uusi. Suomaiset raiskaa talon sisällä – yksin.

        ja jos puhutaan raiskauksesat vain laajasti vain miesten ongelmana, niin ratkaisu ehdotus on sama kuin tapahtuo ruotsissa festifaali raiskauksien yhteydessä. Suljetaan koko festifaali tai tehdään naisille oma festifaali. Tämä ei ole analyysi.

        Jokainen opetteja tietää, että esim kouluissa, suurin osa miehistä ei raiskaa ja ovat kunollisia, mutta tietty pieni joukkio syyllistyy tähän ja tekee sen uudestaan.-

      2. Lakia pitää muuttaa . Nythän lainsäädäntö siis ”sallii” rikokset mitättömillä rangaistuksilla. Miten vastaavia rikoksia tuomitaan muissa maissa?

        1. Laki kyllä sallii jo nyt varsin pitkät vankeusrangaistukset. Oikeuskäytäntö kuitenkin painottaa asteikkojen alapäätä. Syytä ilmiöön on vaikea selvittää, kun tuomiot yleensä ovat suurelta osin salaisia.

  6. Kirjoituksessa esitetyt raiskausluvut perustuvat ns. uhritutkimukseen 2006 vuodelta ja käsittelevät vain tämän kyseisen tutkimusvuoden lukemia. Ne ovat yli kymmenen vuotta vanhoja, eikä uudempaa tutkimusta ole tehty. Siitä huolimatta samat väitteet esitetään faktana vuodesta toiseen. Tutkimuksen lähtökohta oli lisäksi selvästi sellainen, että jos nainen kokee tulleensa painostetuksi seksiin, niin se lasketaan raiskaukseksi/seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Teoilla on kuitenkin huomattava ero. Lisäksi voi kysyä, että millainen rikos on sellainen, josta uhri ei tee rikosilmoitusta? Jos minua tönäistään kadulla ja vaikka kaadun, enkä loukkaa itseäni, niin tuskin teen rikosilmoitusta. Jos minua löydään nyrkillä ja murran nenäni tai muutaman hampaan, niin todennäköisesti teen rikosilmoituksen. Jos nainen ei halua seksiä, mutta päättää antaa sinnikkäälle miehelle hänen painostaessa, niin kyseinen seksiakti ei varmasti ole naisen halun mukainen, mutta onko se raiskaus? Ei minusta.

    Pahimpana pidän vasemmistolaisten halua syrjäyttää tulijoiden erilaisen kulttuurin vaikutus tapoihin esim. miten he suhtautuvat naisiin ylipäätänsä. Edes sen hyväksyminen, että tulijoiden tavoissa on todellakin paljon meidän näkökulmasta ongelmallista ei tunnu olevan mahdollista. Teillä ei yksinkertaisesti ole poliittisista syistä halua puuttua ongelmaan tai pyrkiä ratkaisemaan sitä. Mikä sitten olisi ratkaisu, kun ketään ei voida palauttaa, koska ”raiskaavathan suomalaisetkin”? Asiasta on kuitenkin myös tutkimusaineistoa ja kun tasataan sosioekonomiset ikä ym. erot, niin tietyt tulijaryhmät syyllistyvät kymmenen kertaa yleisemmin raiskauksiin tuomioiden perusteella. Tämä tuntuu olevan yleiseurooppalainen trendi, eikä koska vain Suomea. Luulisi, että näiden faktojen jälkeen pystyisi tekemään oletuksen, että joko tulijoissa tai heidän kulttuurissa on jotain sellaista, joka altistaa kyseisen tyyppiselle rikollisuudelle.

    1. Kahteen uhritutkimukseen, joiden kysymyksenasettelu vastaa hyvin raiskauksen nykyistä tunnusmerkistöä. Ja kyllä, kun puhun tilanteesta viimeisen 20 vuoden aikana, on vain luonnollista käyttää viimeisen 20 vuoden aikana tehtyjä tutkimuksia – niitä, jotka meillä on.

      Mitä tulee rikoksen määritelmään, kommenttisi näiltä osin havainnollistaa lähinnä sitä, miten paljon meillä on tässä yhteiskunnassa edelleen tehtävää sen eteen, että raiskaus ymmärrettäisiin vakavaksi rikokseksi. (Tiedän mm. henkilön, jota makasi raiskauksen seurauksena kallonmurtuman takia sairaalassa viikkotolkulla. Hän ei tehnyt rikosilmoitusta, koska pelkäsi vaikutusvaltaisessa asemassa olevaa tekijää. Sinun määritelmäsi mukaan hän ei siis oikeasti joutunutkaan minkään rikoksen kohteeksi?)

      Jos hyväksymme raiskauksien johtuvan jostakin ”kulttuurista”, samalla 1. viemme vastuun tekijöiltä ja 2. päädymme samaan perusteluun kaikkien raiskausten kohdalla. Ei nimittäin ole niin, että kantasuomalaisten tekemän seksuaalisen väkivallan taso olisi jokin biologian määräämä standardi, että 10000 raiskausta vuodessa ovat vielä yksittäistapauksia, mutta se seuraava sitten johtuu kulttuurista. Jos ajatellaan raiskausten johtuvan kulttuurista, on johdonmukaista olettaa, että myös suomalaisessa kulttuurissa on jotakin raiskauksiin kannustavia elementtejä…
      – niin, tällainen päättely ei vain johda yhtään mihinkään. Mieluummin lähdetään siitä, että raiskaus on sen verran vakava rikos, että kaikkien voi olettaa sen ymmärtävän. Ja jos joku silti raiskaa, hän on rikosoikeudellisesti vastuussa.

      1. Eikö se, että henkilö ei tee rikosilmoitusta ole lähinnä henkilön oma ongelma, eikä yhteiskunnan? Miten yhteiskunta voi tietää rikoksesta, jos ihmiset eivät tuo niitä itse julki. Ymmärrän kyllä, että sanomasi kaltaiset tilanteet voivat olla hankalia ja uhri jättää ilmoittamatta jostain syystä, mutta en näe miten yhteiskunta voisi lainsäädännöllä tai muilla toimin puuttua siihen.

        Kyllä raiskaaminen varmasti jossain määri johtuu miehen biologiasta. Laajat tutkimukset kertovat, että raiskaajat tekevät tekonsa pääasiassa seksin, ei vallan vuoksi, mikä on ollut väärä väite jo pitkään julkisuudessa. Seksin hakemiseen taas vaikuttaa biologia. Siihen, että ei kunnioita toisen rajoja vaikuttaa kasvatus ja kulttuuri. Meillä on samassa kulttuurissa kasvaneita henkilöitä ja jos heitä laitetaan alkup. mukaan ryhmiin, niin eroja on biologisen taustan johdosta. Joku voi hyvin väittää, että syyt ovat sosiaalisia, mutta on vaikea nähdä miten alistinen sosiaalinen asema saisi miehen raiskaamaan. Sen ymmärtää, että rikollisuus, jossa tähdätää taloudelliseen hyötyy on tavallisempaa, jos muita mahdollisuuksia menestyä ei ole, mutta raiskaaminen!?

        Olen täysin vakuuttunut, että syy on tulijoiden tapakulttuurissa, jonka pohja opitaan jo varhaislapsuudessa ja sen jälkeen nämä tiedostamattomat säännöt ovat kovakoodattuja meihin sisälle. Kyllä iso osa pystyy muuttamaan toimintamalleja ja esim. automaattinen karkoitus seksuaalirikoksista ja kovemmat tuomiot nostavat kynnystä teoille, vaikka eivät niitä kokonaan poista (mikä kertoo biologian voimasta).

        1. Kaksi juttua.

          Eräs afgaanipoika kertoi näkemyksiään. Hän ei ollut nähnyt koskaan vähäpukeista naista. Hänen kotinurkillaan naisilla oli pitkät kaavut, hiuksiakaan ei nähnyt. Lännessä naiset katsovat häntä. Ja käyttäytyvät tavalla, jonka hän kokee kutsuvaksi. Vasta myöhemmin hän ymmärsi, ettei se ollut kutsu, vaan meille täysin luonnollista ystävällisyyttä. Hän siis ymmärsi, mutta tiesi kertoa, että hänellä on monta ystävää, joille asia ei ole yhtä selvä.
          Hänelle se on paljon voimakkaampi kokemus, kuin minulle, joka sain tehdä rauhassa debyyttini 15-vuotiaana ja joka olen saanut kasvaa kauniiden ja seksikkäiden naisten ympäröimänä ja joka olen saanut seksiä enemmän kuin olen tarvinnut.

          Minun isäni oli raiskaaja. Hän tuli aina viikonloppuna räkäkännissä kotiin, hakkasi äidin ja raiskasi.
          Äiti vaikeni. Ei valittanut koskaan meille lapsille.
          Emme me unohtaneet. Emme koskaan.
          Emme me antaneet koskaan anteeksi.
          Me vaan opimme jotenkin elämään sen kanssa.

          1. Raiskaus avioliitossa ei edes ollut rikos ennen vuotta 1994.
            Sitä on nyt vaikea käsittää, vaikka siitä ei ole kauan.

            Naisena en käsitä Ville Heiskasta enkä ketään muutakaan, joka aina vain puolustaa oikeutta painostaa – siis puskea väkisin yli toisen rajojen.
            Ikään kuin painostaminen ei olisi väkivaltaa.
            Aivan kuin kene tahansa naisen painostaminen olisi ok ja ”luonnollista”.
            Aivan kuin mies ei muka pystyisi hallitsemaan itseään tai häntä ei saisi siihen velvoittaa-

            Tällaisissa väitteissä ei ole järjen häivää.
            ”Vietti” ei pakota ihmistä toisen kimppuun, eihän laukeamiseen toista ihmistä tarvita.
            Yhtä vähän on kyse lisääntymispakosta, kuten tilastoitu rakastelukertojen väheneminen ja aleneva syntyvyys osoittavat.

            Heikanen vaatii, kaiken huipuksi, että naisen pitää hyväksyä ottamaan omalle kontolleen kaikenlaiset tilanteet, joissa joutuu henkisesti / fyysisesti alakynteen niin, että puolustautuminen ei onnistu – ja puolustuskyvyttömyyden hyväksikäyttö puolestaan siksi onnistuu.

            No mietitäänpä esimerkkejä:
            Kokenut viettelijä pyrkimässä tavoitteeseensa ensikertalaisen kanssa. Tai: Tilanne, jossa vastarinnan murtamiseen käytetään uhkausta. Tai: Nainen muuttaa mieltään kesken kaiken, pyrkii keskeyttämään ja lähtemään pois, mutta mies estää. Listaa voisi jatkaa, mutta sen sijaan panen pisteen tähän ja sanon:

            Ei: Todellakaan emme palaa 1950-luvulle, jolloin tytöt kasvatettiin siihen, että kaiken vastuun miehen toiminnasta kantoi nainen, mikäli kyse oli seksistä.

          2. RiittaHelena olkiukkoilee, eli luo kirjoittamistani asioista sellaista, jota siellä ei ole. Myöskin kertomuksesi on poukkoilevan sekava. En suoraan sanottuna ymmärrä mistä puhut, mutta et ilmiselvästi tunne miehiä tai miten hormoonit heitä ohjaavat naisten tavoittelussa.

            Kirjoitin siitä mikä on todennäköisesti raiskaajan perimmäinen motiivi ja mistä biologisista seikoista tämä kumpuaa. Myös kulttuurilla on huomatta osuus siinä miten miehet suhtautuvat naisiin ja tätä on yksinkertaisesti typerää jättää huomioimatta, jos tietyn ryhmän miehet yliedustavat tilastoissa huomattavalla prosentilla (kuten nyt on käynyt).

            Se, että pyrkii parempaa huomiseen ei saa tarkoittaa, että ettei pysty katsomaan realiteetteja. Miten muuten asioita voi muuttaa jollet suostu ymmärtämään ilmiön todellisuutta. Kun tiedät mistä tekijöitä käytös kumpuaa ja sukupuolten väliset erot, niin asialle voi tehdä hienovaraisia korjauksia, jotka voivat radikaalisti parantaa tilannetta.

    2. Millainen on teko, josta ei tehdä ilmoitusta? Esimerkiksi 10-vuotiaan tyttölapsen omassa kodissa tapahtunut, jonka vanhemmat ja tekijä haluavat salata (ei edennyt kaluyhdyntään). Miten 10 v menisi uhrina ja tekisi poliisille ilmoituksen? Pelkäsi 2 vuotta olleensa raskaanakin, kunnes menkat alkoi 13 v ja koulussa selvisi, että sitten vasta voi hedelmöittyä.

      Mikään puolue ei puolusta uhreja Suomessa.

      Pikkutytöt uhrataan.

  7. ”On myös väärin olettaa, että vakava seksuaalinen väkivalta johtuisi kulttuuritaustasta. En tiedä yhtään kulttuuria, jossa tuntemattomien alaikäisten tyttöjen raiskaamista pidettäisiin hyväksyttävänä. Päinvastoin, useimmissa maissa se on yksi ankarimmin sanktioiduista rikoksista. ”

    Totta . mutta ;

    osassa maissa on käytössä sharia tuomio istumio , joissa myös raiskauksen uhriksi jounut on joutunut vankilaan. ( esim. tapaus Marte Deborah Dalelv ) tämä käytännön tasolla tekee raiskauksen ilmoittamisen mahdottomaski, ettei uhri myös joudu rangaistuksi.

    1. Seksuaalisen väkivallan ilmoittamiskynnys ja uhrien kohtelu ovat sitten oma iso problematiikkansa. Siinä meillä on hirveä homma vielä täällä Suomessakin.

      Mutta tämä ei suoraan liity tuohon siteeraamaasi kohtaan.

      1. Näissä samaisissa maissa käytös, joka Suomessa laskettaisiin raiskaukseksi, ei ole raiskaus. Esimerkkinä vaikka avioliitossa tapahtuva raiskaus. Lisäksi koko avioliitto ja siihen liittyvä seksi voi olla hyvin epäilyttävällä pohjalla Suomalaisesta arvopohjasta katsoen, jossa nainen on vapaa valitsemaan partnerinsa. Eikö nämä asiat vaikuta mielestäsi asiaan millään tavalla? Tai naisen yleinen asema ylipäätään?

        1. Vaikuttaisi, jos käsittelisimme avioliitossa tapahtuvia raiskauksia (jotka kriminalisoitiin Suomessakin vastikään). En kuitenkaan ole nähnyt yhtään tähän liittyvää keissiä tai tilastoa.

          1. VAIKKA RAISKAUS ON kriminalisoitu sharia lain alla ( irak, afganistan , saudit jne, ), niin kiinni jäämisen mahdollisuus ryhmä raiskauksissa on olematon. Varsinkin kun kyseessä on ryhmä raiskaus, ja naisen lausunolla ei ole samaa paino arvioa kuin 4 miehellä. myös nainen tuomitaan , syynä seksi avioliiton ulkopuolella. tämä estää käytänössä raiskauksien ilmoittaimisen, ja tilastoja ei löydy.

            Jos henkilö tulee maissa joissa on tälläinen laki, niin voi olla että suurin osa ajattelee että laki väärässä, mutta osa myös ajattelee laki on oikeassa. tutkimuksisa asenteista löytyy pew reserchiltä monen vuoden ajalta . Tämä ei ole ehkä kultuurissa, mutta laki vaikuttaa ihmisten oikeuden tajuun ja asenteisiiin. ymmärtääkö mitä yritän sanoa ?

          2. Kiinnijäämisriski raiskauksessa on myös Suomessa (ja koko lailla kaikkialla) hyvin pieni. Tämä ei nyt sinällään riitä selittämään oikein mitään.

          3. Tarkoitin lähinnä yleistä asennetta naisia kohtaan, avioliitossa tapahtuva raiskaus oli lähinnä esimerkki kuilusta yhteiskuntiemme arvomaailman välillä naisten suhteen.

            Arvelinkin että kommentti kriminalisoinnista vasta 20v sitten tulisi esiin, kuinkahan kauan siinä menee, että näissä yhteiskunnissa ollaan kriminalisoimassa se? Todennäk. ei 20v päästäkään.

            Pointtini oli enemmänkin yleistä asennetta kohtaan. En jaksa uskoa etteikö yleisellä asenteella naisia kohtaan yhteiskunnassa, jossa kasvat teiniksi/aikuiseksi, olisi merkittävää vaikutusta.

      2. Olen eri mieltä kanssasi tuosta argumentistasi. (Toivon että voimme olla eri mieltä asioista tällä foorumilla?
        NIIN MONI ei kykene kuulemaan eri mieleipiteitä nykypäivänä, varsinkaan moni tamperelainen yliopisto opinnut )
        se liittyy siihen ajatukseen että kaikissa maissa raiskaus on tuomittava rikos samalla tavalla ihmisten mielessä ja lain edessä.

        esimerkkinä shraria tuomioistuin. logiikka ei ole sama kuin suomen laissa.

  8. ”Mutta keskustelu raiskauksista maahanmuuttokysymyksenä menee vikaan.”

    Ei välttämättä mene täysin vikaan. Sisäministeri Mykkänen esitti asiaan mielestäni hyvän toimintamallin, jonka mukaan meidän tulisi ryhtyä toimimaan.

    Eli että suosisimme turvaa antaessamme jatkossa niitä maahanmuuttajia, jotka ovat hauraimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa, kuten vaille vanhempien ihmisten tukea jääneitä (tyttö)lapsia, naisia ja lapsiperheitä.

    Mitä viime aikoina on tapahtunut, ei monellekaan sellaiselle tullut yllätyksena, jotka seurasivat televisosta sen suuren pakolaisporukan purkautumista syksyllä 2015 linja-autoista Tornioon: Olivat pääasiassa nuoria, parhaassa iässä olevia, muotivaatteisiin pukeutuneita jätkänkullukoita. Räpläsivät älykännyköitä ja vetivät lenkoina merkkitupakkaa. Jokainen mies tietää, mikä näinä ikävuosina tulee muutaman minuutin välein mieleen, jos saa kuluttaa aikaansa joutilaana, hyvää syöden ja lähelle pa*kantaen. Ja kun tullaan väkivaltaa ihannoivista, naisia alistavista kulttuureista, tausta tahtoo heijastua siihen, millä tavoin mielihalujaan todeksi muuttaa.

  9. ”Kolmanneksi, rangaistukset eivät juurikaan ehkäise rikoksia, koska tekijä ei yleensä oleta jäävänsä kiinni.”
    – Anna Kontula, 2019

    ”5. Seksuaalirikoslainsäädäntö kaipaisi kokonaisuudistusta, mutta mikäli siihen ei ole valmiutta, on nykyistä säätelyä selkiytettävä pienin askelin. Raiskauksen kriminalisointi avioliitossa, seksuaalisen häirinnän kriminalisointi ja raiskauksen siirtäminen kokonaan yleisen syyttäjän alaiseksi ovat olleet hyviä osauudistuksia. Seuraava askel lienee suostumuksen puuttumisen kirjaaminen raiskauksen tunnusmerkistöön.”
    – Anna Kontula, 2019

    Miten meni noin niinkun omasta mielestä?

    1. Hei Jorma,

      keskustelut rangaistuksista, kriminalisoinneista ja rikoksen tunnusmerkistöistä ovat eri keskusteluja.

      Meillä on varsin vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että rangaistuksen pelko ei ehkäise rikoksia. Näin siksi, että rikoksen tekijällä on yleensä oletus, että hän ei jää teostaan kiinni, eikä siis kohtaa rangaistusta. (Seksuaalisen väkivallan osalta olettama on yleensä ihan perusteltukin, koska vain hyvin pieni osa tekijöistä tuomitaan.)

      Sen sijaan sillä, onko jokin asia kriminalisoitu vai ei, on vaikutusta ihmisten käsityksiin hyväksyttävästä käyttäytymisestä ainakin silloin, kun kriminalisoinnilla on riittävä legitimiteetti mutta toisaalta siihen ei liity jo ennestään vahvaa sosiaalista normia. Tästä syystä esimerkiksi kuritusväkivallan ja raiskauksen avioliitossa kriminalisoinneilla on todennäköisesti ollut asenteiden kautta väkivaltaa vähentävä vaikutus. Seksuaalisen häirinnän osalta emme vielä tiedä, koska kyse on niin uudesta. Mekanismi toimii tässä mielessä, vaikka rikoksesta ei olisi säädetty rangaistusta. Itse toki ajattelen, että kriminalisointi tällaisessa tarkoituksessa on kaksiteräinen miekka ja sitä tulee käyttää huolellisella harkinnalla.

      Rikoksen tunnusmerkistö on sitten kolmas, jälleen edellisistä erillinen asia. Valitettavasti edelleen meillä on raiskauksen uhreja, jotka jättävät ilmoittamatta väkivallasta, koska eivät ymmärrä tulleensa raiskatuksi. Osittain tämä johtuu siitä, että julkisuuden mielikuvissa raiskaus näyttää hyvin erilaiselta kuin tosielämässä, mutta sijansa on myös raiskauksen tunnusmerkistön monimutkaisella kirjoitustavalla. (Valitettavan usein kyse on yleensä hyvin nuorista ihmisistä.) Ihannetilanteessa rikoksen uhri voi tarkistaa suoraan finlexistä, onko hänet raiskattu vaiko ei. Siksi suostumuksen puuttumisen kirjaamisella voi olla jonkinlainen vaikutus ilmoituskynnykseen.

      1. ”Meillä on varsin vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että rangaistuksen pelko ei ehkäise rikoksia.”

        Suomalainen rangaistusmenetelmä perustuu yritykseen sopeuttaa rikollinen takaisin yhteiskuntaan. Suuri kysymys onkin miten sopeutat ihmisen joka ei ole edes ollut osa meidän yhdyskuntaa? Miten sopeutat lukutaidottoman 30-vuotiaan afgaanin samanlaiseksi kuin saman ikäinen suomalainen? Et mitenkään. Meidän rangaistusjärjestelmä ei toimi ihmiseen joka elää aivan eri tapoja noudattaen kuin suomalaiset.

      2. Keskustelut rangaistuksista, kriminalisoinneista ja rikosten tunnusmerkeistä eivät voi olla eri keskusteluja, sillä ne liittyvät olennaisesti toisiinsa muodostaen kokonaisuuden. Yksi osio ei voi olla ilman toista.

        Se mitä näille pitäisi tehdä, on mielestäni ehdottomasti rangaistuksien koventaminen ja poliisin resurssien lisääminen. Jos rikoksen rangaistuksen pelote ei toimi, on sen seurauksena oltava ”katukuvasta” poistaminen, joka tarkoittaa siis vankilaa tai karkoitusta. Suomen oikeusjärjestelmä on liian kynnetön ja lepsu monessa asiassa.

        Ja mihin viittaat tuolla, että kriminalisoinnilla on riittävä legitimiteetti, mutta ei vahvaa sosiaalista normia?

        Itse en näe, että tämä ”suostumuksen puute” -kampanja välttämättä toisi niinkään ratkaisua tähän ongelmaan, ainakaan ilman myös lisääntyvää määrää perättömiä ilmiantoja, joita on tehty jo melkoisesti nykylainsäädännön aikanakin. Ratkaisu tähän siis olisi, että lakiasetuksen muuttamisen jälkeen myös perättömästä ilmiannosta voitaisiin tuomita lähes yhtä kovaan rangaistukseen kuin itse teosta. Tämä toisaalta varmasti lisäisi oikeuslaitosten jonoja ja käsittelyaikoja, jolloin oikeuslaitoskin vaatisi runsaasti lisää resursseja.

        Eli: Jokainen rikos on yksi liikaa. Rangaistuksen pitää olla kova. Ulkomaalaiset(ilman Suomen kansalaisuutta) rikoksiin syyllistyneet karkoitetaan vähintään määräajaksi (joka vastaa esim. vankilatuomion pituutta). Lakien muutokset eivät saa aiheuttaa perättöiä ilmiantoja, jotka kuormittavat jo nyt kallista ja hidasta oikeuslaitosta. Perättömistä ilmiannoista tulee saada myös rangaistus. Poliisille tarvitaan lisää resursseja, jotta rikosilmoituksia ei tarvitse jättää tutkimatta, kuten viime vuosina on tehty.

  10. ”Tänä aikana Suomessa voi uhritutkimusten perusteella arvioida tehdyn 200 000 -300 000 raiskausta.”

    ’uhritutkimusten’ – löytyykö linkki tutkimuksen tuloksiin?
    Ketkä tutkimuksen on tehnyt?

    1. Tässä yksi: Piispa, Minna – Heiskanen, Markku – Kääriäinen, Juha – Sirén, Reino (2006).Naisiin kohdistuva väkivalta 2005Avautuu uuteen ikkunaan . Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 225 ja Yhdistyneiden Kansakuntien yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI. Publication series No. 51. Helsinki.

      1. Olen lukenut tuon tutkimuksen ja naiset kieltämättä kohtaavat paljon väkivaltaa parisuhteissa miesten taholta. Edelleenkin tutkimustulokset koskevat vain tutkimuksen ajankohtaa, eivätkä ole päteviä 13-vuoden päästä vuonna 2019. Todennäköisesti asiat ovat vähän parempia nykyisin. Muutama asia tutkimuksesta, joita Anna ei varmasti mielellään kerro julkisuudessa:

        1. Naisten päihteidenkäyttö ja elämäntyyli johtaa riskiin joutua väkivallan uhriksi
        2. Tutkimuksessa kerrotaan, että euroopassa tämän tyyliset rikokset ovat kasvaneet voimakkaasti maahanmuuton myötä. Suomessa on jostain syystä historiallisesti paljon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta Euroopassa on jo menty ohi – kiitos maahanmuuton.
        3. Tutkimuksen lähtökohta on feministinen uhrinäkökulma, jolla ollaan saatu enemmän rikollisuutta kuin perinteisin tutkimus metodein. Tästä kerrotaan tutkimuksen alussa ihan voimesti.

        1. Niin kauan kuin meillä ei ole uudempaa tutkimusta (tai on yksi, mutta se on samansuuntainen), 13 vuotta vanha tutkimus on parasta käytettävissä olevaa tietoa. Siksi siihen ei juuri ole vastaan sanomista. Suomessa ei myöskään ole näiden 13 vuoden aikana tapahtunut mitään sellaista muutosta, joka antaisi olettaa raiskausten vähentyneen radikaalisti.

          Mutta tekstissäni viittaan Suomessa tapahtuneisiin raiskauksiin viimeisen 20 vuoden ajalta, joten on enemmän kuin relevanttia käyttää tutkimuksia, jotka on tehty tuon 20 vuoden aikana.

        2. Ville,

          On aivan selvää naisten kokemuksella, myös omani, että monet miehet, olivatpa sitten sukulaisia, isäpuolia, pomoja, entisiä heiloja, kavereita tai tuikituntemattomia, eivät pysty hillitsemään himojaan tai edes käyttäytymään asiallisesti silloin kun kuuluu.

          Minua on kähmitty kolme kertaa 6-vuotiaasta päälle 3-kymppiseksi. En laske mukaan niitä paria kertaa kun alaikäisenä olin humalassa ja lähdin tuntemattoman luo yöksi, koska jäin viimeisestä bussista. Mitään pahaa ei kuitenkaan tapahtunut.

          Kerran minut yritettiin raiskata, ulkomailla.

          Vanhanaikainen, patriarkaalinen uskonto ja yhteiskuntajärjestys islam tarjoaa miesten himon suitsimikseksi ratkaisun. Viinalle täyskielto, naiset kotiin ja kaapu päälle. Jo kaunistuu tilastot…(?)

  11. ”On myös väärin olettaa, että vakava seksuaalinen väkivalta johtuisi kulttuuritaustasta. En tiedä yhtään kulttuuria, jossa tuntemattomien alaikäisten tyttöjen raiskaamista pidettäisiin hyväksyttävänä.” Anna Kontula.
    Saattaa olla, mutta tietyissä maissa / kulttuureissa uhri on itse syyllinen varsinkin jos uhri ei edusta tekijän kanssa samaa uskonnollista taustaa.

    1. En. Olen tänäänkin kommentoinut ilman näppäimistöä kymmenille ihmisille kosketusnäytöllä, eikä tästä tule yhtään mitään, jos pitäisi kaikki vielä nootittaakin. Jos jokin lähde erityisesti mietityttää, voi aina kysyä.

  12. Hei Anna, ja kiitos kirjoituksestasi!

    Haluaisin kommentoida lyhyesti tekstisi joitakin osia ja ajatuksia, jotka usein toistuvat puolesta/vastaan -retoriikassa.

    ”On kyllä totta, että tiettyjen kansallisuuksien kohdalla etenkin raiskaustilastoissa on piikki suhteessa näiden ryhmien väestöosuuksiin. (Emme tiedä, säilyykö yliedustus myös ilmoittamatta jääneissä rikoksissa, mutta ainakaan ei ole syytä olettaa sen kokonaan häviävän.) Se ei liene mikään yllätys. Ei tarvitse olla kriminologi ennustaakseen, että kun säilötään vuositolkulla nuoria miehiä ilman mahdollisuutta työhön, koulutukseen ja perhe-elämään, jonkun kohdalla sosiaalinen normisto pettää.”

    ”Jos hyväksymme raiskauksien johtuvan jostakin ”kulttuurista”, samalla 1. viemme vastuun tekijöiltä ja 2. päädymme samaan perusteluun kaikkien raiskausten kohdalla. Ei nimittäin ole niin, että kantasuomalaisten tekemän seksuaalisen väkivallan taso olisi jokin biologian määräämä standardi, että 10000 raiskausta vuodessa ovat vielä yksittäistapauksia, mutta se seuraava sitten johtuu kulttuurista. Jos ajatellaan raiskausten johtuvan kulttuurista, on johdonmukaista olettaa, että myös suomalaisessa kulttuurissa on jotakin raiskauksiin kannustavia elementtejä…
    – niin, tällainen päättely ei vain johda yhtään mihinkään. Mieluummin lähdetään siitä, että raiskaus on sen verran vakava rikos, että kaikkien voi olettaa sen ymmärtävän. Ja jos joku silti raiskaa, hän on rikosoikeudellisesti vastuussa.”

    Jokainen on ehdottomasti teoistaan vastuussa. Olen kuitenkin sillä kannalla, että naisiin kohdistuva väkivalta on myös osa kulttuureitamme sekä Suomessa että muualla. Ei siis ole järkevää kieltää kulttuurin vaikutusta. Voimme olettaa, että suomalaisessakin kulttuurissa on raiskauksiin kannustavia elementtejä – että elämme täälläkin vielä melko patriarkaalisessa yhteiskunnassa ja lähisuhdeväkivalta on meillä kovin yleistä. Samoin voidaan nähdä, että muissakin maissa naisten (yhteiskunnallinen) asema on tietynlainen ja monissa maissa heikompi kuin meillä täällä Suomessa. On selvää, että asenteet ja ympäristö, jossa elämme vaikuttavat meihin merkittävästi. Esimerkiksi Amnesty International ja lukuisat muut järjestöt ovat pitkään taistelleet naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja naisten aseman kohentamisen puolesta Suomessa ja muualla maailmassa.

    On aavistuksen kummallista ajatella, etteivätkö joidenkin maiden asenneilmapiirit, lait ja käytännöt vaikuttaisi ihmisiin, jotka elävät näissä maissa tai ovat niistä lähtöisin. Olemme kaikki paitsi yksilöitä, myös ympäristömme muokkaamia. Yksilöiden vastuuta ei voida sysätä kulttuureille, muttei kulttuuristen ja yhteiskunnallisten käytänteiden vastuita myöskään aivan täysin yksilölle. Kotouttaminen ja ihmisten ottaminen oikeasti osaksi yhteiskuntaamme on tärkeää. Se ei toki poista sitä, että jotkin yksilöt syyllistyvät aina rikoksiin.

    Kysymys on vaikea, mutta rakentavaa keskustelua kaivataan. Asioita tulisi yrittää katsoa mahdollisimman objektiivisesti. Kulttuurien (tai paremminkin moninaisten taustatekijöiden, joista yksi on ehkä ”kulttuuri” sanan kaikessa monimerkityksisyydessä) vaikutuksen myöntäminen on vaikea pala siksi, että se antaa voimaa rasismille ja rasistisille teoille, jotka puolestaan lisäävät katkeruuden, vihan ja ulkopuolisuuden kokemuksia niissä, joihin ne kohdistuvat. Tarvitaan avoimuutta asioiden käsittelyssä. Keskustelu menee onneksi pikku hiljaa eteenpäin.

    1. Ilman muuta tärkeitä pointteja, ja asia on monimutkainen. Olen samaa mieltä, että asenteet ovat osa kulttuuria, ja asenteilla ilman muuta on väliä, kun puhutaan seksuaalisesta väkivallasta. On kuitenkin aivan eri asia puhua siitä, että jokin olisi kulttuurisesti ok, ja siitä, että asia ei ole ok, mutta rikkomuksiin ei puututa tai niitä vähätellään. Jälkimmäistä ongelmaa esiintyy jossakin laajuudessa kaikissa tuntemissani yhteiskunnissa, ensimmäistä ei tietääkseni missään stabiilissa yhteiskunnassa, mitä tulee tuntemattomien tyttöjen raiskaamiseen.

      Eli: seksuaalista väkivaltaa ei voi selittää sillä, että joku ei tietäisi sen olevan väärin, koska kulttuuri. (Emmehän tee näin kantasuomalaistenkaan kohdalla.) Lisäksi meillä ei ole sellaista tietoa, jonka perusteella uskaltaisi sanoa, että naisia enemmän alistava kulttuuri rohkaisisi enemmän seksuaaliseen väkivaltaan kuin naisia vähemmän alistava kulttuuri – asia voi ainakin teoriassa olla myös päinvastoin. Siksi pidän kiinni mieluummin omasta lähestymistavastani, että keskitytään selvästi tiedossa oleviin kausaliteetteihin, ei epäselvien abstraktiin spekulointiin.

      1. ” seksuaalista väkivaltaa ei voi selittää sillä, että joku ei tietäisi sen olevan väärin, koska kulttuuri ”

        Asiaan perehtynyt ihminen ei näe noin mustavalkoisesti. Jos tulet sharia lain maasta ( Esim saudit, dubai , irak , jossa myös raiskattu uhri joutuu vankilaan syynä esiaviollinen seksi, tämä käytänössä, tarkoittaa että luultavasti raiskauksesta ei saa tuomiota, koska uhri ei voi ilmoittaa siitä joutumatta tuomituksi myös itse.

        tämä kohta on mistä emme ole samaa mieltä !

        1. Merja, tämä ei ole mielipidekysymys. Raiskaus on kriminalisoitu kaikissa mainitsemissasi maissa.

          1. Emme anaysoi tilannetta samalla tutkimus tiedon pohjalta !

  13. Kirjoitat, ettet tiedä yhtään kulttuuria, missä tuntemattomien alaikäisten raiskaus on Ok.

    Useissa maissa ja kulttuureissa kuitenkin lapsiavioliitot on OK. Alle 15 -vuotiaita tyttöjä naitetaan vanhoille miehille. Näin tapahtuu esim. Afganistanissa ja Irakissa ( lähde: girlsnotbrides ). Oulun tapauksen syytetyistä on näistä maista.

    Eli ei minusta ole täysin poissuljettua, että entisen kotimaan tavat ja kulttuuri vaikuttaisivat siihen, miten maahanmuuttaja täällä suhtautuu seksiin alaikäisen kanssa.

    1. Lapsiavioliitoja on myös Suomessa, on solmittu jopa alle 15-vuotiaille. Lapsiavioliitoista pitää päästä eroon, mutta ne ovat eri asia kuin tässä puheena olleet ilmiöt.

      1. Afganistanissa 9% 15 vuotiaista tytöistä on naimisissa ja Irakissa 5%. 18 vuotiaiden naimisissa olevien tyttöjen osuus näisdä maissa on 24 – 35% ( lähde girlsnotbrides ).

        Suomen lukuja en selvittänyt, mutta THL:n mukaan alle 17 vuotias ei voi mennä Suomessa naimisiin.

        Vähän yksioikoista väittää, että lapsi(pakko)avioliitto käytäntö on eri asia kuin alaikäisen raiskaus.

        Koska mm. THL:n mukaan lapsiavioliitot altistavat raiskauksiin.

        Käsittääkseni ihmistä muovaa koko eletty elämä. Eli ei vain se toimettomana eläminen Suomessa, vaan myös eletty elämä lähtömaassa.

        Kai kaikki ongelmaan liittyvät asiat pitäisi myöntää ja tunnistaa, jos halutaan vähentää kaikkia alaikäisten/ naisten raiskauksia.

        Seksuaalirikollisissa maahanmuuttajat ovat vain yksi yhtä paha ryhmä muiden joukossa. Mutta heillä on omia taustatekijöitä, mitä suomalaisilla ei niin vahvasti ole. Esim tämä edellämainittu.

        Ja kai se on se kotouttaminen, mihin pitää nyt huomio kiinnittää.

      2. No teknisesti olet oikeassa, mutta hieman tahalliselta harhaanjohtamiselta näissä kommenteissa käyttämäsi kieli vaikuttaa (tätä ”kyllä Suomessakin, suomalaisetkin” -retoriikkaa). Tilastokeskuksen taulukoiden mukaan edellinen tapaus, jossa avioliiton jompikumpi osapuoli oli 15-vuotias tai alle (huom, ei ole tietoa onko ollut ”alle 15-vuotias”) oli vuodelta 2014. 12 vuoden ajanjaksolta taaksepäin (enempään tilastoon minulla ei ole pääsyä) tapauksia oli kaiken kaikkiaan kuusi. Avioliittoja samalla ajanjaksolla solmittiin 352799. Näistä siis sellaisia, jossa toinen osapuoli (oli aina nainen/tyttö) oli 15-vuotias (tai alle) oli siis 0,0017 prosenttia. Näiden tapausten kulttuurisia taustoja ei tilastossa ole mainittu.

  14. Olen kuullut esitettävän sellaistakin, että turvapaikanhakijoille pitäisi jatkossa teetättää laajat testit, joilla kartoitettaisiin esim. riskiä syyllistyä rikoksiin. Tällaisella profiloinnilla voitaisiin sitten perustella kielteistä turvapaikkapäätöstä, jos näyttää, että yksilöllä on riittävästi ominaisuuksia, jotka yhdessä tai erikseen ehkäisevät sopeutumista tai ennustavat rikollista käyttäytymistä.

    Mitä mieltä olet Anna tällaisesta ehdotuksesta? Ymmärtääkseni turvapaikkaprosessiin liittyy jo nyt ainakin jonkinlaista haastattelua tai muuta vastaavaa, mutta ilmeisesti ei esimerkiksi älykkyyden tai persoonallisuuden testaamista. Ehkä osaat valaista tätäkin asiaa?

    1. Ensinnäkään ei ole olemassa testiä, jolla väkivaltarikollisuutta voitaisiin ennakoida edes todennäköisyyksinä. Toiseksi, vaikka sellainen testi olisikin, oikeusvaltioperiaate ei mahdollista rankaisemista rikoksista, joita henkilö ei ole tehnyt. Kolmanneksi, vaikka muuttaisimme perustuslakia ja luopuisimme oikeusvaltioperiaatteesta, nimenomaan turvapaikanhakijoiden kohtelusta säädetään kv-sopimuksissa, joita Suomi ei voi yksipuolisesti purkaa, joten testiä voisi oikeastaan käyttää helpommin lähes minkä tahansa muun ryhmän kohdalla.

      Eli idea on biologisesti, sosiaalipsykologisesti, juridisesti ja diplomaattisesti tosi huono.

      1. Arvelinkin, ettei tällaista testiä tai testijoukkoa ole.

        Mikä kv-sopimuksissa tarkalleen ottaen estää testaamisen? Onko joidenkin maiden potentiaalinen halu rajata tulijoita esimerkiksi älykkyystestein otettu huomioon vai onko kyse siitä, että testitulokseen perustuva päätös olisi syrjivä?

        Oikeusvaltioperiaatteen ymmärrän hyvin. Mutta eikö tällaisen ”ihmetestin” avulla voisi vedota kansalliseen turvallisuuteen? Vai menevätkö yksilön oikeudet ristiriitatilanteessa käytännössä edellä mainitun edelle?

        1. Sopimuksissa ei kielletä mitään testejä, mutta siellä määritellään kriteerit, joiden perusteella turvapaikka pitää antaa. Eli testejä saa tehdä, mutta turvapaikkaa ei saa testin perusteella evätä, jos kriteerit suojelulle täyttyvät.

    2. Millään testillä ei saa täyttää varmuutta, mutta on selvä, että kun tietyn populaation määrä kasvaa, kasvavat myös erilaiset rikokset. Esimerkkinä voin sanoa Afrikkalaispopulaatiot Yhdysvalloissa ja Englannissa. Maissa on erilaiset kulttuurit ja aselait. Silti, Afrikkalaisperäiset ovat huomattavasti yliedustettuina väkivaltarikollisuudessa molemmissa maissa. Pelkästään alempi sosiaalinen asema ei selitä koko ilmiötä, vaan siinä on oltava joku biologinen perusta. Yhdysvalloissa Afroamerikkaiset ovat vajaa 600% yliedustettuina vankilassa. Englannissa lukema on yli 600%. Oikeastaan yksikään muu ryhmä ei pääse lähellekään näitä lukemia.

      Länsimaisissa populaatioissa on geenejä, jotka altistavat miehiä väkivaltaiselle käytökselle. Näillä miehillä on huomattava riski väkivaltaiseen käytökseen eteenkin humalassa, mutta ei heistä kaikki ole väkivaltaisia edes humalassa. Jos kuitenkin verrataan 100 000 kpl heitä miehiin, jolla ei ole geeniä, niin ero on selvä. Sama näiden ensimmäisen esimerkin populaatioiden kanssa. Eivät kaikki, mutta riski kasvaa ja isossa mittakaavassa kasvaa rikollisuus.

  15. Rikollista ja väkivaltaista mieltä ei kiinnosta rangaistukset. Muutenhan rikoksia ei suuremmin tehtäisi. Heitä enemmänkin se houkuttaa. Normaaliin ihmisyyteen ; melko matalatasoiseenkin , kuuluu luonnostaan lasten suojelu ja varjelu. Ei siitä tarvitse kertoa kelleen, että lapsen kanssa ei kuulu naida. Se pitää muutenkin tietää. Vaikka ei olisi mitään tekemistä 50 vuoteen, niin ei siltikään.

  16. Miehisyys , penis, tai maskuliinisuus ei ole raiskauksia yhdistävä tekijä.
    Homona koen tämä turhauttavana kuulla usein feministien suusta.
    En koe mitään mielenkiintoa raiskata yhtään naista,
    vaikka olen mies, minulla on penis ja olen myös joskus vihainen ja turhautunut.

    jos ongelma analysoidaan olevan toksinen maskuliinisuus, se ei luo ratkaisua.
    (tai ainoastaan miehisen kuvan muutoksen , ja tulokset näkyvät ehkä 150 vuoden päästä tai ei )
    Ongelma on noin 5-10 % mieheistä jotka ovat sikoja. olisi tärkeää keskittyä tähän ryhmään.

    Kovemmat tuomiot raiskauksesta, tekijoiden kuvat lehteen.
    Myös raiskauksen häpeä myytti pitää murtaa. Uhria ei pidä nähdä itseään uhrina, vaan henkilönä joilla tapahtui näin.
    asia pitää tuoda julki. (uskonnolla on suuri osuus tämän häpeä myytin luonissa )

    penis ei ole ase ja ei tapa samalla tavalla kuin ase tai veitsi.

  17. ”Kiinnijäämisriski raiskauksessa on myös Suomessa (ja koko lailla kaikkialla) hyvin pieni. Tämä ei nyt sinällään riitä selittämään oikein mitään.”
    Et halua ymmärtää nyt tärkeää seikkaa ;

    Suomessa laki tuomitsee syyllisen ja ei uhria. ainakin paperilla.
    sharia laki tuomitsee tekjijän mutta myös uhrin, ja käytänössä luo tilanteen että uhri ei ilmoita raiskausta.

    suosittelen sinulla ja honkasalolle ja minja koskelalla lukemaan lisää esim pew reserchin tutkimuksia.

    EN JAKSA vänkää jos et halua ottaa nuansseja huomioon, ja vetoat että tarvittaan lisää tutkimusta.

    Jäämme tilaan jossa pidän sinua VALEHTIJANA ja sinä minua rasistina ja tyhmänä suomalaisena.

  18. Vielä jatkoa kirjoitukseeni kulttuurista/uskonnosta.

    Viime äitienpäivänä yliopistolla oli puhetta kun opiskelijakollega (mies) oli lasten kanssa valmistanut aamupalan perheen äidille. Herännyt ennen äitiä ja niin kuin asiaan kuuluu edenneet. Seurassa ollut Lähi-idästä tullut erittäin älykäs opiskelija (mies) ei millään pystynyt ymmärtämään tätä että mies nousisi ennen naista. Se tyrmistynyt ilme oli todella pysäyttävää, se hetki kun huomaa että olemme kuin toiselta planeetalta, hetki kun ei oikein osaa vaivautuneessa tunnelmassa jatkaa eteenpäin. Älykkyydestä ei ollut kyse, kasvatus/kulttuuri vain erilaiset.

  19. Myös ”vihapuhe ilmiö ” , jotka vasemmisto politikot kertovat saavansa liittyy juuri
    tähän sinun, honkasalon, raatikaisen ja koskelan nyanssi erojen puutteeseen.

    Monella miehellä ei ole kirjallaista ilmaisu kykyä
    esitää argumetteja, ja siksi kirjoittavat että haluvat sulkeä kadulla päälle tai pahempaa väritettynä v ja h ja -sanoilla.
    Tässä ilmiössä on kyseessä lähinnä sanallisen ilmaisu kyvyn puutesta. He toivovat että ottaisit huomioon myös heidän näkökantansa, mutta heillä ei vain ole kykyä ilmaisuun. en olisi huolissani turvallisuudesta. perus koulumme ilmaisutaidon opetus on vaan pettänyt monet kansalaiset.

    viha puhe ilmiöstä on lähinnä kyse tästä.

  20. Ensimmäistä kertaa olen kanssasi jostain asiasta samaa mieltä.
    Hyvä kirjoitus!

  21. Puhun nyt yleisemmin seksuaalisestä väkivallasta ja kulttuuritaustan vaikutuksista.

    Kirjoituksessasi esität kysymyksiä, joihin vastataan ON/OFF -tyyliin, esim.:

    ”On myös väärin olettaa, että vakava seksuaalinen väkivalta johtuisi kulttuuritaustasta. En tiedä yhtään kulttuuria, jossa tuntemattomien alaikäisten tyttöjen raiskaamista pidettäisiin hyväksyttävänä.”

    Moni on yrittänyt aiemmin kertoa sinulle, että asia ei ole näin simppeli. Paperilla (tai teoriassa) suhtautuminen seksuaaliseen väkivaltaan voi olla nimellisesti sama, mutta todellisuudessa ja käytännössä erot suhtautumisessa seksuaaliseen väkivaltaan voi olla kuin yö ja päivä. Esim. nimimerkki ”merja” on tuonut hyvin käytännön eroja esille ja yleisessä suhtautumisessa naisiin eri maissa, sekä viittauksia siihen, miten laki on käytännössä huomattavasti enemmän miesten puolella raiskauksissa Lähi-idässä kuin vaikka Pohjoismaissa.

    Tämän kuittaat seuraavalla:

    ”Kiinnijäämisriski raiskauksessa on myös Suomessa (ja koko lailla kaikkialla) hyvin pieni. Tämä ei nyt sinällään riitä selittämään oikein mitään.”

    Siinä missä maassa A käydään edes jotenkin oikeudenmukainen oikeudenkäynti**, niin maassa B esim. suvun maine on tahrittu ja seuraukset ovat mitä ovat.

    *se, että maassa A ei läheskään aina oikeus toteudu ei tarkoita, etteikö maassa B oikeus toteutuisi vielä huomattavasti vähemmän ja yksi syy tässä on kulttuuritausta.

    Toteat: ”On kuitenkin höpsöä kuvitella, että yksikään seksuaaliseen väkivaltaan liittyvistä ongelmista ratkeaisi muutoksilla ulkomaalaislakiin.”

    Jos puhut ON/OFF-tilanteesta, niin tämä on totta, koska käytännössä aina joka maasta/paikasta löytyy joitakin, jotka tekevät vastenmielisiä tekoja. Maahanmuuttopolitiikalla ON kuitenkin vaikutusta siihen, kuinka paljon raiskauksia, hyväksikäyttöjä yms. tapahtuu, koska seksuaalisen väkivallan muotoja on paljon erilaisia.

    Esim. Suomesta ei löydy edes suoraa sanaa ”grooming”:lle eikä ”taharus gamea”:lle, joten meinaatko etteivät tämän tyyliset seksuaalirikokset vähene maahanmuuttopolitiikalla?

    Suora kysymys Annalle: onko kulttuuritaustalla Suomen ja Afganistanin välillä eroja siihen, miten suhtaudutaan aikuisten miesten ja pienten poikien/nuorten miesten seksuaaliseen kanssakäymiseen?

    https://en.wikipedia.org/wiki/Bacha_bazi

    Toivottavasti vastaat etkä vain totea, että en nyt käsittele poikien hyväksikäyttöä, vaan ”vain” tyttöjen.

    1. Tämä argumentaatio menee pieleen siinä, että se pyrkii esittämään ”toisen” vastakohtana ”meille”. Näinhän ei ole, vaan kyse on jatkumosta: vaikka raiskaus on kriminalisoitu kaikkialla, missään ei raiskauksen uhreilla ole tosiasillisesti lain suojaa – ei edes Suomessa, kun muistetaan, että vain muutama prosentti raiskaajista saa tuomion ja oikeusprosessit ovat uhrille niin häpeällisiä ja raskaita, että niihin harva jaksaa edes yrittää lähetä.

      On aivan totta, että monessa muussa maassa raiskauksen uhrin mahdollisuus saada oikeutta on tätä Suomen surkeaa tilaa vielä paljon heikompi. Itse asiassa näin on lähes kaikissa maailman maissa. Silti minusta on suorastaan kammottavaa, kuinka innokkaasti nyt etsitään ja pengotaan sodan käyneen Irakin oikeusprosessien toimivuutta viittaamalla sanallakaan – sanallakaan – siihen, että meillä on ongelmia myös Suomessa. Miksi se on kammottavaa? Koska Irakin poliittiseen prosessiin suomenkielisessä somessa on äärimmäisen vaikea vaikuttaa. Suomen prosesseihin sen sijaan voitaisiin vaikuttaa, jos poliittista tahtoa löytyisi. Mutta ei löydy, koska näiden muka seksuaalisesta väkivallasta huolestuneiden tyyppien mukaan riittää hyvin, jos 4% raiskaajista saa tuomion. (En tiedä muiden maiden tuomioprosentteja, mutta eivät ne tuosta hirveästi voi laskea, sillä muissakin maissa raiskaustuomioita kuitenkin annetaan.)

      Mitä tulee tuohon Afganistanin ilmiöön, josta artikkeli kertoo: en ole tutustunut siihen niin hyvin, että pitäisin aiheellisena kommentoita. Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esiintyy ja on esiintynyt monissa kulttuureissa historian saatossa, usein myös lain suojan alla. Köyhissä maissa on hyvin tavallista, että vanhemmat myyvät tytöt ja joskus pojatkin bordelleihin, tai että näiden on pakko käydä jo hyvin nuorina palveluksessa kotitalouksissa, joissa heidän odotetaan suostuvan myös seksiin. Olen kirjoittanut näistä asioista aika paljon, ja lahjoitan aina tilanteen salliessa luentopalkkioni UNWomenille, joka työskentelee näiden rakenteiden purkamiseksi. Mutta jälleen kerran kyseessä on aivan eri ilmiö.

      Ehdottaisin nyt, että saivartelun sijaan menet peilin eteen ja kerrot itsellesi, mitä oikeasti olet tehnyt raiskausten vähentämiseksi (Suomessa tai miksei muuallakin). Jos vastaus on 0, varmaan kannattaisi täällä roikkumisen sijaan ryhtyä hommiin – jos aihe ylipäätään kiinnostaa. Jos vastaus on vain hieman yli 0, pystyt varmaan vielä pikkuisen parempaan?

      1. Toin konkreettisia käytännön eroja, en saivartele.

        Puhut, että historian saatossa kaikenlaista on kaikkialla sattunut. Itse puhun (ja uskon, että moni) nykytilanteesta eri alueilla (kulttuuriset erot) ja millaiseksi maamme on muodostumassa, kun tulijat tulevat pääosin tietyiltä suunnilta, tietyllä sukupuoli- ja ikäjakaumilla.

        Suomalaisten tekemät raiskaukset on kriminalisoitu ja niitä on tutkittu valtavasti oikeustieteellisessä tutkimuksessa. Ongelma ON tiedostettu, tunnustettu ja hyväksytty ja sitä on pyritty aktiivisesti ratkaisemaan. Tämä on näkynyt myös tilastoissa.

        On siis selvää, että suomalaisten tekemät seksuaalirikokset ovat tunnustettu asia. Lisäksi on selvää, että niitä on pyritty vähentämään ja nämä keinot ovat ainakin osaksi toimineet.

        Toteat:

        ”Silti minusta on suorastaan kammottavaa, kuinka innokkaasti nyt etsitään ja pengotaan sodan käyneen Irakin oikeusprosessien toimivuutta viittaamalla sanallakaan – sanallakaan – siihen, että meillä on ongelmia myös Suomessa.”

        Itse olen lukenut kannanottoja, joissa ollaan huolissaan sekä että (suomalaisten & ulkomaalaisten tekemiset) enkä missään ole lukenut, että Suomen tilanne on ok, mutta vain ne ulkomaalaiset ”osaa”. Todennäköisesti mainitsemissasi puheenvuoroissa korostuu kuitenkin ulkomaalaisten tekemiset, koska ns. suvaitsevaiston mielestä kulttuuritaustalla EI ole merkitystä. Lisäksi yhä useampi nainen on herännyt vastustamaan nykyistä tp-politiikkaa, joten tuskinpa kyse on ”muukalaisvihasta”, vaan ihanhuoli maamme tulevaisuudesta.

        Asioihin, joihin maahanmuuttopolitiikalla pystytään vaikuttamaan, kannattaa vaikuttaa. Se EI poissulje Suomen omia (ns. sisäisiä) ongelmia, mutta niihin vaikutusmekanismit ovat eri (vaikka toki yhtäläisyyksiäkin on).

  22. Epäilemättä parhaimmat asiantuntijat vastaamaan tähän seksuaalirikosongelmaan ovat irakilaiset naiset, eivät suomalaiset naiset. Annan väite siitä että kulttuuritausta ei vaikuttaisi, vesittyy aika selkein perustein. Vihdoinkin asiasta ovat avanneet suunsa ne, jotka ongelman lähtökohdat parhaiten tuntevat.
    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005965769.html

    1. No ainakaan tuon linkkaamasi jutun perusteella ei kyllä vesity. Siinähän haastatellut toteavat, että tekoja paheksutaan sekä täkäläisessä maahanmuuttajayhteisössä että irakissa saakka.

      1. No kyllä vesittyy:

        ”Sohrabi lisää, että seksuaalirikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaistaustaisten järkyttäviä tekoja ei voi millään selittää. Hän pohtii kuitenkin, että irakilaisten Suomessa tekemien seksuaalirikosten taustalla vaikuttaa Irakissa ja monissa muissa Lähi-Idän maissa vallitseva osin islaminuskoon perustuva patriarkaalinen kulttuuri, jossa naiset elävät isien, veljien ja aviomiesten vallan alla. Ja jossa heitä pitää suojella kunniansa vuoksi.”

        Ja jälleen, on eri asteista tekojen paheksuntaa ja siitä seuraavia toimenpiteitä. Miten osaatkin poimia yhden (jälleen) on/off-asian ja sillä kumoat (virheellisesti) väitteen.

      2. ”Joissain yhteisöissä nainen on kuin aasin jälkeen tuleva henkilö, jolla ei ole mitään arvoa. Jos he eivät pysty naista suojelemaan, ja hän kulkee kaupungilla ilman huivia, niin on ajatus, että naiset ovat vapaata riistaa, ja heille voi tehdä mitä haluaa.”

        Tuossa yllä kopioitu osa haastattelua joka on takuulla osa ongelman ydintä.

  23. ”Ehdottaisin nyt, että saivartelun sijaan menet peilin eteen ja kerrot itsellesi, mitä oikeasti olet tehnyt raiskausten vähentämiseksi (Suomessa tai miksei muuallakin)”

    Sillä ei ole mitään merkitystä tämän keskustelun kannalta mitä kukin on tehnyt raiskauksien estämiseksi. jossa selvitetään Annan esittämän analyysin ongelmmalisuuutta.

    (tämä fraasi on kuin manuaali opas vastaus. )
    ( nämä ajatukset jotka ovat ANNA kirjottamana olen lukenut ja kuullut sata kertaa muiden suusta jo ennen

    Toivoisin että Annan tapaiset henkilöt jotka esittävät itsensä Tutkijana ja aiheen asian tuntiojana, hyväksyjät sen että eivät ole jumalia ja aina oikeassa kaikessa.

  24. kyse näyttää olevan ”tamperelaisen yliopisto väen ” oikeassa olemisen pätemisen tarpeesta ja heikosta itsetunnosta,

    juuri tämä asenne laukaisee suuren osan ihmisten turhautumisen, joka saattaa purkautua jollain yksilöillä muutamama kirosana ja solvauksena.

  25. Aikuiset ja varsinkin nuoret aikuiset miehet tekevät lähes kaiken väkivaltarikollisuuden Suomessa ja ylipäänsä maailmassa. Poikalapset ja vanhat miehet eivät syyllisty väkivaltarikoksiin sen enempää kuin naiset. Kun maahantulijoissa on juuri noita nuoria aikuisia miehiä, ja samaan aikaan maasta ajetaan pois suomalaiset koulutetut naiset, saadaan aikaan hyvin vääristynyt yhteiskuntakehitys.

    Tästä syystä ihmetyttää myös sinun Anna ajatuksesi, että maahan täytyy saada työvoimaa sivistymättömistä ja takapajuisista, pohjoismaista tasa-arvoa ymmärtämättömistä ja suomen kieltäkin osaamattomista kehitysmaista. Ei niissä koodaajissa ole naisia, lapsia ja vanhuksia.

    Minut on raiskattu kolme kertaa ja aina suomalaisen, eri miehen toimesta. En ole tehnyt ainoastakaan ilmoitusta poliisille. Siitä ei nimittäin olisi ollut minkäänlaista hyötyä. En olisi voinut todistaa raiskausta, sillä muuta väkivaltaisuutta niihin ei ole liittynyt. Kaiken lisäksi kaksi raiskausta on ollut silloisen lain mukaan laillisia: puolisoni raiskasi minut kun nukuin, ja miespuolinen ystäväni juotti minut väkevällä viinalla sammuksiin. Puolisoni julisti olevansa feministi. Ystävänikin julisti olevansa kaikenlaisen tasa-arvon ja naisten asian ystävä, silloin kun vielä olimme ystäviä. Vasemmistolaisia molemmat.

    Enää minulla ei ole ollut ystäviä eikä puolisoa. Enkä haluakaan. Ja seuraava mies joka minun kimppuuni käy, kuolee.

    En usko, että näitä raiskauksia ja muuta väkivaltaa voidaan muulla tavoin ehkäistä. Vain kuoleman uhka, vammautumisen uhka, toimii sitä sikaa vastaan joka käy heikomman kimppuun.

    1. Kyllä vanhammatkin miehet syyllistyvät raiskauksiin. Toisinaan myös naiset.

      En ole esittänyt ajatusta, että ”maahan täytyisi saada työvoimaa” yhtään mistään. En ylipäätään pidä tavasta puhua siirtolaisuudesta talouden kautta, enkä erityisesti kannata ihmisten liikkumista, joka usein sisältää isoja tragedioita ja perheiden hajoamisia – mutta kannatan toki sitä, että jos ihmiset haluavat liikkua, he mahdollisimman vapaasti niin voisivat tehdä. (Nämä ovat kaksi aivan erilaista ajattelutapaa.)

  26. ANNALLA ON HIRVEÄ TARVE OIKEASSA OLEMISEN TARVE ! Tämä näkyy näsä viisaina ja vähättelevinä vastauksina.

    Pidän sinusta kyllä enemmän kuin monesta muusta, olisiko sinullakin itsetutkistelun paikka ?

  27. Kaipaisin vain kommenttiasi siihen, että uhritutkimuksen mukaan kolmannes Suomen aikuisikäisistä naisista on raiskattu. Onko se sinusta mahdollista?

    1. viittaamani Uhritutkimuksen bibliografiset tiedot löytyvät tästä ketjusta. Mutta en ole missään ainakaan itse puhunut uhrimääristä, vaan raiskausten määristä. Ne ovat kaksi eri asiaa, sillä sama henkilö voi joutua raiskatuksia useita kertoja (esimerkkejä löytyy tästäkin ketjusta.)

  28. Politikot toki käyttävät tämän kriittisen tilanteen hyväkseen kun heidät on ajettu nurkkaan kuohumaan tilanteen johdosta, jonka he tekevät tietysti itsekkäästi vaalien alla toisin kuin Junes Lokka ja Tiina Wiik, jotka ovat kuhuneet monta vuotta ilman kiitosta, joka tuli vasta viime kunnallisvaaleissa. Pitkän linjan politikointi ei ole omahyväistä, jos siihen liittyy myös elämän koulussa opitut asiat ja aito huoli, jota ei omaa lapseton tai heistä piittaamaton politikko .

  29. Asialliseen tarkasteluusi kaksi huomautusta.
    – Sosiologiassa on hyvin tunnettu väite, että rangaistuksilla ei voi vähentää rikoksia. Mutta eihän rangaistuksista luopuakaan voi? Kai niillä jokin merkitys on, ja nyt kun raiskausrikoksista puhutaan paljon enemmän kuin ennen, kyllä se raiskaajan mieleenkin entistä useammin tulee, että voi jäädä kiinni.
    – Sanot samaa kuin sisäministeri, että missään kulttuurissa ei hyväksytä raiskausta. Miten asian ottaa. Ainakin Balkanilla oli 90-luvulla kulttuuria, jossa perhe hylkää raiskatuksi tulleen tytön. Voihan sen niinkin tietysti tulkita, että raiskausta ei hyväksytä, mutta siitä kuitenkin rangaistaan tyttöä, ei raiskaajaa. Ethän sinä tätä tarkoita? Kyllä kulttuuritaustalla täytyy olla vaikutusta siihen, miten miehet suhtautuvat naisiin. Näkeehän sen täältä saakka, että esim. arabikulttuureissa naisten asema on lievästi sanoen alistettu. Luuletko, että raiskaajia rangaistaan ahkerasti Irakissa tai Arabiassa?

    1. Yritän vääntää rautalangasta eron kulttuurista taustavaikuttajana ja kulttuurista selittäjänä:

      1. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu saunominen. Täällä kaikki tietävät, mitä saunominen on ja kaikki käyvät ainakin joskus saunassa. Kun suomalainen muuttaa ulkomaille, hän verraten usein hankkii saunan. Miksi? Koska hän on kasvanut kulttuurissa, jossa sauna on yleistä tapakulttuuria ja saunomiseen liitetään myönteisiä asioita. Myös monista muista maista löytyy ihmisiä, jotka harrastavat saunomista – mutta tällöin se (muutamaa poikkeusmaata lukuun ottamatta) on joko yksilöllinen valinta tai pienen yhteisön alakulttuuria. Saunomisharrastus selittyy paremmin muilla tekijöillä kuin yhteiskunnassa vallitsevilla tavoilla ja normeilla.

      2. Myös lähisuhdeväkivalta on Suomessa kansainvälisesti vertaillen yleistä. Onko siis sekin suomalaista kulttuuria? Ei. Lähisuhdeväkivaltaa pidetään meillä häpeällisenä ja sitä sanktioidaan sekä laeilla että kirjoittamattomilla normeilla. On toki alakulttuureita, joissa väkivaltaa toleroidaan, joissakin marginaaliyhteisöissä siihen saatetaan jopa kannustaa ja velvoittaa. Ei kuitenkaan voida sanoa, että lähisuhdesäkivalta olisi selitettävissä suomalaisen kulttuurin ominaispiirteenä. Lähisuhdeväkivallasta vastuussa on tekijä, ei mikään kulttuuri.

      Sen sijaan lähisuhdeväkivallan taustalta löytyy kulttuurisia taustatekijöitä, jotka auttavat ymmärtämään tilastovaihtelua. Tällaisia ovat ehkä ainakin humalahakuinen juominen ja pieni perhekoko, kenties myös asutuksen historiallinen väljyys, jonka vuoksi suomalaisilla on pitkään ollut vähemmän mahdollisuuksia (ja pakkoja) kehittää sosiaalisia taitojaan kuin monella tiheämmin asuneella porukalla. Kukaan tuskin kuitenkaan vakavissaan väittää, että lähisuhdeväkivalta johtuisi liian harvasta asutuksesta, eikö? Tai että lähisuhdeväkivallan ehkäisyssä kiireellisintä olisi nyt kiihdyttää kaupungistumista?

      Eli: kulttuuri aivan varmasti vaikuttaa tavalla tai toisella ihan kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Mutta jos oletetaan, että muualta Suomeen tulleet henkilöt eivät tiedä tai välitä raiskauskiellosta siksi, että he tulevat näin ajattelevasta kulttuurista, se ei yksinkertaisesti ole totta. Erityisen ongelmalliseksi väitteen tekee se, että siinä samalla tullaan vapauttaneeksi tekijä vastuusta.

      Kuten kirjoituksessani totean, tiettyjen kansallisuuksien korostumiseen on olemassa huomattavasti yksinkertaisempiakin selityksiä. Ne ovat sosiaalipsykologisesti ihan kelvollisia, mutta eivät tietenkään kelpaa niille, joille koko kohu on vain yksi väylä puhua maahanmuutosta.

  30. Olet yksiselitteisesti väärässä ao. kommentissa:

    ”Mutta jos oletetaan, että muualta Suomeen tulleet henkilöt eivät tiedä tai välitä raiskauskiellosta siksi, että he tulevat näin ajattelevasta kulttuurista, se ei yksinkertaisesti ole totta. ”

    Esimerkki (yksi sadoista käytännössä):

    ”Susanna sanoo:
    15.1.2019 21:45
    ”Joissain yhteisöissä nainen on kuin aasin jälkeen tuleva henkilö, jolla ei ole mitään arvoa. Jos he eivät pysty naista suojelemaan, ja hän kulkee kaupungilla ilman huivia, niin on ajatus, että naiset ovat vapaata riistaa, ja heille voi tehdä mitä haluaa.”

    Tuossa yllä kopioitu osa haastattelua joka on takuulla osa ongelman ydintä.”

    Ja jätit esim. tämän sopivasti ilman kommentointia:

    ”Esim. Suomesta ei löydy edes suoraa sanaa ”grooming”:lle eikä ”taharus gamea”:lle, joten meinaatko etteivät tämän tyyliset seksuaalirikokset vähene maahanmuuttopolitiikalla?”

    Asiat, joista puhut (sosiaalipsykologian syyt) ovat kyllä oikeita ja selittäviä tekijöitä. Ne eivät vain ole ainoita ja turha niitä muita on kieltää tai todeta, että muukalaisvihamieliset tahot nyt vain saavat tästä tekosyyn.

    Tuntuu, että et ole ihan oikeasti tasapainossa tämän asian taustavaikutusten käsittelyssä.

  31. Olen kauan harrastanut sukututkimusta, enkä ole vielä törmännyt 14-vuotiaisiin morsiamiin Suomen vihittyjen luetteloissa, enkä edes 15-vuotiaisiin. Omassa suvussani nuorin on ollut 16-vuotias.
    Olen itsekin ollut yllättynyt tästä. Yleisintä on, että tytöt ovat menneet naimisiin 20-25-vuotiaina. Osasyy saattaa olla että heitä on tarvittu työvoimana kotona.

    Lisää tästä:
    http://www.genealogia.fi

  32. Minua ei ole koskaan raiskattu mutta sitäkin enemmän minulle on huudeltu perään Helsingin kaduilla, etenkin rautatieaseman ympäristössä, eikä nämä huomionosoitukset ole tulleet vaaleaveriköiltä. Ymmärrän erilaisesta kulttuurista tulevan, esimerkiksi muslimin, tottuneen hyvinkin erilaiseen katukuvaan naisten suhteen mutta tämä ei missään nimessä riitä, että hyväksyisin moista huutelua. (Huom pukeutumiseni ei ole provosoivaa) Iltaisin se oikeasti jo nuorena naisena pelottaa enkä ole ainoa, joka kokee tilanteen näin. Onko vihapuhetta tai rasismia kun kerron kokemastani?
    Myös tämä uutinen puhuu karua kieltä.. En pidä iltalehteä erikoisena mediana mutta uskon, että poliisin tilastoissa on kuitenkin jotain perää.
    https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1079c522-d061-4c7c-bdad-6c8420f5550d?fbclid=IwAR3qOpADOqP3Zr-mXgi-PgnouW0pSkTX_jZyVaEC8mABLUEDdrro8PJJAcg

    1. Ei ole vihapuhetta, mutta oman kokemuksen lisäksi on hyvä tiedostaa, että ”pelon maantiede” ei ole mitenkään uusi asia Suomessa, vaan tästä käytiin laajaa keskustelua jo 1980-luvulla, jolloin Suomessa taisi olla vähiten maahanmuuttajia Euroopassa.

      Kenenkään ei pitäisi pelätä liikkua julkisilla paikoilla, ja asiaan pitää puuttua. Häirintä on kuitenkin eri ilmiö kuin raiskaus, ja tämä pitää tiedostaa, jotta kumpaankin löytyy tehokkaita ratkaisuja. Tässä blogissa keskitymme nyt raiskauksiin.

  33. KANSANEDUSTAJA Anna Kontula, nyt kun olet tehnyt meille selväksi, että kulttuurilla ei ole mitään tekemistä turvapaikanhakijoiden raiskaustapauksissa, niin mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä, jotta nämä tapaukset kääntyisi laskuun? Pitäisikö kotouttajien sanoa vielä selvemmin, että ei on ei?

    1. En ole sanonut, että kulttuurilla ei olisi ”mitään tekemistä”. Kaikella ihmisten toiminnalla on jotain tekemistä kulttuurin kanssa.

      Mitä tulee keinovalikoimaan, ehdotan, että luet tuon blogin, jota kommentoit.

  34. ”On myös väärin olettaa, että vakava seksuaalinen väkivalta johtuisi kulttuuritaustasta.”

    Ei ole väärin olettaa. Eikä se kulttuuritausta ole mikään yksinkertainen asia todellakaan. Siihen liittyvät geenit, ympäristö, uskomukset, tarut, perheenjäsenet, uskonto, taloudellinen tilanne jne.

    Mainitsit tuossa, että jo 1980-luvulla on ollut ”pelon maantiedettä”. Nykyisin väkivalta on raa’istunut ja sattumanvaraistunut, joilla on huomattava merkitys yleiseen turvallisuuten. Verrattuna esim. suomalainen tyypillinen (ja valitettava) henkirikos: jonkun asunto/yhteinen oleskelupaikka, tekijä ja uhrit tuntevat toisensa ja alkoholi.

    Miten tämä liittyy yleiseen turvallisuuteen? Siten, että jälkimmäisestä ei sivullisille (useinkaan) kohdistu vaaraa, kunhan vain ei mene em. tilaan/asuntoon. Ensimmäisessä taas uhka on lähes kaikkialla läsnä ja pahiten juuri yleisillä paikoilla (esim. ikävä se on yrittää välttää rautatieasemaa mikäli tarvitsee käyttää junaa).

    ”MTV Tukholmassa: Rikollisjengien väkivalta on raaistunut – ”Ennen ammuttiin varoitukseksi ja peloitellakseen, nyt ammutaan tappaakseen”

    https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mtv-tukholmassa-rikollisjengien-vakivalta-on-raaistunut-ennen-ammuttiin-varoitukseksi-ja-peloitellakseen-nyt-ammutaan-tappaakseen/6778732#gs.qSy6Y59l

    Sitten tekevätHÄN suomalaisetkin. No, ei ainakaan tämäkään tilasto asioita paranna.

    Valtaosa maahanmuuttajanaisista väkivallan uhreja – ”Jopa 90 prosenttia uhreja”

    https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/79758-valtaosa-maahanmuuttajanaisista-vakivallan-uhreja-jopa-90-prosenttia-uhreja

    1. – väkivaltarikosten määrä on Suomessa vähentynyt radikaalisti sitten 1980-luvun. Samoin lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on laskussa. Raiskausten osalta emme tiedä

      -Väkivaltarikokset ovat laskeneet erityisen ripeään julkisessa tiloissa.

      – suurin ryhmä Suomeen pysyvästi muuttavissa naisisissa on tänne kantasuomalaisen miehen puolisoksi tulevat. He todella kohtaavat verraten paljon väkivaltaa ja muuta ikävää, enemmän kuin kantasuomalaiset, koska maahanmuuttajan tukiverkot ovat ohuet ja tämä ”maahanmuuttokriittisyys” lisää haavoittuvuutta.

      -Itse kuljen Helsingin rautatieaseman läpi yksin lähes jokaisena työpäivänä. Koska työpäivät ovat pitkiä, usein myös myöhään illalla. Kertaakaan näiden kahdeksan vuoden aikana en ole joutunut pelkäämään turvallisuuteni puolesta, minkään maalaisten taholta. Yhtä ja toista säätöä siellä toki näkee, mutta vaarallisuutta on kyllä rankasti liioiteltu.

      1. Niin, ihan hyvin (kanta)suomalaisten väkivallanteot voivat olla vähentyneet, mutta ulkomainen ”työvoima” toimii päinvastaiseen suuntaan.

        Mutta ei näiden mukaan väkivaltarikokset ole vähentyneet.

        https://findikaattori.fi/fi/57

        https://rikoksentorjunta.fi/vakivaltarikokset

        Tämä sinun aloituspostisi oli niin uskomattoman typerä (kuten moni vastauskin), että kun se tuli facessa vastaan, niin ”oli pakko” kirjoittaa. Koitan nyt päästä tästä hetkellisestä pahasta tavasta eroon.

          1. Eli suomalaiset tappavat toisiaan vähemmän, mikä on tietysti hyvä asia. Muutenkin näyttää siltä, että (kanta)suomalaiset ovat käyttäytymisessä (väkivalta, ”rähinä” yms.) menneet kokonaisuudessaan hieman parempaan suuntaan. Maahanmuuton, etenkin humanitäärisen seurauksena saamme lisää rikastusta, ja ilmiö on nähtävissä kaikkialla Länsi-Euroopan maissa ja lähinnä meitä Ruotsissa. Onneksi nyt on jo edes pientä heräämistä (vaalien alla?) näkyvissä ja aloituspostin kaltaiset kannanotot ovat vähenemään päin. Tämä on terve ja tervetullut kehityssuunta.

  35. Ai nyt maahanmuuttajanaisia raiskaakin pääosin/huomattavasti kantasuomalaismiehet? Yhdestä päättelystä kumoatkin (siirrät vastuun kantasuomalaisille) jotakuinkin kokonaan.

    ”– Nuoret reagoivat tänä päivänä yhä herkemmin väkivaltaisesti. Väkivallan määrä ei ole sinänsä lisääntynyt, vaan sen muoto on raaistunut. ”

    https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/nuorten-vakivalta-raaistunut/

    ”Poliisi on huolissaan väkivaltarikosten raaistumisesta

    Poliisin mukaan Suomen suurimmissa kaupungeissa väkivallanteot ovat entistä raaempia ja järjettömämpiä. Tekijät ovat poliisin arvion mukaan yhä useammin nuoria, ja esimerkiksi teräaseiden käyttö pahoinpitelyissä näyttäisi yleistyvän.”

    https://yle.fi/uutiset/3-5801019

    ”Nuorten väkivalta on raaistunut ja pahoinpitelyistä tehtyjen rikosilmoitusten määrä on lisääntynyt valtakunnallisesti viime vuosina. Myös entistä nuoremmat käyttävät väkivaltaa.”

    https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nuorten-vakivalta-on-raaistunut-ja-pahoinpitelyt-lisaantyneet-se-yllattaa-miten-todellista-vakivaltaa-jo-alle-15-vuotiaat-kayttavat/7092166#gs.EnbH5Ufi

    ”Poliisin mukaan nuorten tekemät rikokset ovat yleisesti laskusuunnassa, mutta samaan aikaan nuorten väkivalta on raaistunut. ”

    https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nuorten-tekemat-ryostot-ja-pahoinpitelyt-aikuisten-maailmasta-poliisi-raakaa-vakivaltaa-ja-saatavana-muutama-kymppi-tai-puhelin/7095326#gs.sFWx1vk3

    Se ettet sinä ole kokenut rautatieasemalla väkivaltaa ei todista yhtään mitään. Oletko oikeasti avoin ottamaan vastaan (mahdollisesti) uutta tietoa ja kyseenalaistamaan näkemyksesi? Itse olen, mutta tuntuu että sinulla on yksinkertaisesti useampi täysin sokea piste.

    1. Ehdotan, että jatkamme tästä niin, että luet huolellisesti nuo linkkaamasi lähteet ja pohdit, mitä niissä oikeasti sanotaan. En jaksa sinulle alkaa omia linkkejäsi esilukemaan.

      Sen jälkeen voit jatkaa tästä:”Poliisille ilmoitettujen pahoinpitelyrikosten määrä on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kasvu on muodostunut pääosin lievistä pahoinpitelyistä. Niin ikään perheväkivaltaan liittyneiden kotihälytysten määrä on kasvanut, ja myös poliisin tietoon tulleet raiskaukset ovat lisääntyneet viime vuosina. Uhritutkimusten mukaan väkivaltaa kokeneiden osuus on kuitenkin viime vuosina pysynyt huomattavan vakaana, jopa hieman laskenut. Joka kymmenes 15 vuotta täyttänyt suomalainen joutuu vuosittain uhkailujen tai väkivallan kohteeksi.

      Eroa poliisitilaston ja uhritutkimustulosten välillä selittää se, että erityisesti lievempien pahoinpitelyrikosten ilmoitus- ja ilmituloaste on noussut merkittävästi viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.”

      http://www.vakivalta.rikoksentorjunta.fi/fi/index/vakivaltarikollisuus.html

  36. Kiitos, Anna, työstäsi, blogistasi ja tämänkertaisista toimenpide-ehdotuksistasi!
    Hartaasti toivon, että hallitukseen kohdistuva paine edistää niiden läpimenoa. Urakka on kyllä iso.
    Erityisesti toivon, että valtionvarainministeriö ei nyt onnistu estämään tarvittavien lisäresurssien myöntämistä.

    Kiitos myös keskustelusta.
    Mitä kaikkea sitä kansanedustajan joutuu kestämään – huh!

    Luisuminen henkilökohtaisuuksiin kuten motiivien epäilyyn, nimittelyyn ja muuhun haukkumiseen näyttää tapahtuvan siinä vaiheessa, kun on käynyt ilmeiseksi, ettei oma argumentti pidä vettä, mutta väittelijästä ei ole sen myöntäjäksi.

    Tieteen periaate parhaan argumentin auktoriteetista on minusta kaunis juuri demokraattisuudessaan.
    Ymmärrän sen niin, että väite, joka kulloinkin parhaiten pitää vettä, kestää vastaväitteet / vastaperustelut kumoutumatta, katsotaan pätevimmäksi – aivan riippumatta siitä, kuka väitteen esittää.

    Kun luen tätä väittelyä, siis kommentteja sinulle, en itse löydä niistä yhtään perustelua, joka kumoaisi mitään, mitä tässä blogipostauksessasi esität.
    Sitä tukevia havaintoja ja kokemuksia sen sijaan löydän.

    Olen onnellinen siitä, miten seksuaalirikoslainsäädäntö on – viimeinkin – Suomessa kehittynyt ja edelleen kehittyy.
    Koen sen parantaneen omaa turvallisuuttani naisena – nimenomaan muuttamalla käsityksiä siitä, mikä on normaalia ja sallittua ja mikä ei.
    Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että havahtumisprosessi on kesken.

    Minut(kin) on useampaan kertaan nuorella iällä yritetty pakottaa ja kerran onnistuneesti uhkailemalla pakotettu myöntymään jonkinlaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vastoin tahtoani. Itatöistä palatessa on toistuvasti seurattu jalan ja autolla niin, että piti miettiä, miten heidät eksyttää kannoiltaan.( Nyt samaa tehdään koululaisille, päivällä, kertoi HS-mielipiteet tänään.) Esimies käpälöi kaikkien nähden töissä. Viime vuosina koin hämmästyksekseni vielä stalkkaamisenkin.

    Kahdeksankymmentäluvulla tuntematon mustaihoinen mies (silloin harvinaisuus täällä) yritti raiskata minut keskellä päivää kotitaloni pesutuvassa, vaikka läheisellä käytävällä oli muita ihmisiä. Miehellä ns.seisoivat silmät päässä ja raju hyökkäys vaikutti konemaiselta. En minä häntä silti syyntakeettomana pidä, enkä selitä päällekarkausta millään ”pysäyttämättömällä vietillä”.
    Jos sellaiseen uskoisimme, ketään seksuaalirikollisia ei voitaisi vetää vastuuseen teoistaan.

    Seksuaalinen tarve saa aikaan halun, mutta ei selitä toisen pakottamista sen tyydyttämisen välineeksi.

    Vaikka seksuaalinen halu voi olla hyvinkin pakottava, on fakta, ettei sen laukaiseminen vaadi toisen ihmisen mukanaoloa saati pakottamista mukaan.
    Apinan vietti voi pakottaa naaraan niskaan, mutta ihminen – sekä lajityypillisen biologiansa että siihen kuuluvan kulttuurievoluution tuloksena – voi aina valita tekonsa.

    Halu pakottaa toista on näin ollen kokonaan eri halu, ja johtuu kokonaan muista syistä, myös esiintyessään yhtä aikaa seksuaalisen tarpeen kanssa.
    Kumpikaan näistä haluista ei ole luonteeltaan ”pitelemätön” eli mahdoton kontrolloitavaksi.

    Kaikkihan me kaiken aikaa säätelemme näitä yllykkeitä aivan samoin kuin muutakin toimintaamme, ja olemme siitä vastuussa.
    Seksiaddiktio, naisviha, miesviha ja itseviha muuttavat oman ja muiden toiminnan ymmärtämistä ja selitysmalleja.
    Aikuinen, joka ei kyseisistä vaivoista kärsi, tuskin keksii puolusteluja halulleen painostaa muita.

    Joku epäili, että ollakseni tätä mieltä minun täytyy itse olla kokematon miesten suhteen.
    Trarumoista huolimatta olen kuitenkin käynyt läpi seurustelusuhteita ja n.30-vuotisen, seksuaalisesti tyydyttävän parisuhteen suomalaisen miehen kanssa.

    En tiedä, tuliko tästä kommentista liian pitkä tai muuten epätarkoituksenmukainen.
    Aihe vain sellaisenaan palauttaa mieleen koko oman elämänkerran.
    Jos niin on paras, ota tämä vain arvostuksen osoituksena ja kiitoskirjeenä tärkeästä työstäsi, uskomattomasta sitkeydestäsi, paneutumisestasi ja harvinaisesta asiantuntemuksestasi.
    En välitä, tuleeko tämä näkyviin.

    1. Olen sitä mieltä, että sinä et voi naisena tietää, mitä on miehen seksuaalinen halu ja miten voimakasta se voi olla. (Olen itse nainen, ja uskon että miehen halu on hyvin erilaista). Jos on todella paljon testosteronia ja muutenkin tietyt geenit, raiskaaminen on ihan jo ”geeneissä” joillakin. Se on ollut ihmisapinoilla ja ihmisillä tapa, emme voi kieltää geenejä. Länsimaissa nämä geenit paljolti kadonneet, mutta raiskaajien geenithän leviävät, jos tyttö tulee raskaaksi. Tämä on varmasti radikaali mielipide, mutta ehkä Linkola ymmärtäisi.

      1. Myös naisen halu voi olla sokaisevan voimakas ja tuntua ylivoimaiselta hallittavaksi.
        Sellainen halu voi lisäksi viritä ihan riippumatta osapuolten muusta yhteensopivuudesta, ja myös kaikkien sosiaalisten normien vastaisesti.
        Mitä siitä pitäisi päätellä?
        Sosiobiologit ovat tietenkin teoretisoineet raiskauksenkin yhdeksi lisääntymisstrategiaksi.
        Tästä löytyy Wikipedia-artikkeli ”Sociobiological theories of rape”.
        Artikkeli on valaiseva, ilmeisesti ajan tasalla ja sisältää myös lisääntymisstategia -hypoteesin vastaväitteet.

        Mitä tulee yhteiskunnan normeihin ja rikosten ennaltaehkäisyyn sosiobiologialla on aika vähän valaisevaa annettavaa.
        Koska lisääntymisstrategia -hypoteesi ei sovellu selitykseksi rikoksille kuten raiskauksen käyttämiselle ”aseena” sodassa ja muussa aggressiossa, siitä ei ole apua myöskään rikoksen ehkäisyyn, joka on keskustelun aihe nyt.
        Itse asiassa joidenkin sosiobiologien oma johtopäätös on sama, kuin se mihin ainakin ns.korkeakulttuurit ovat päätyneet jo kauan sitten: Nuoret eivät välttämättä hallitse kahdenkeskisiä tilanteita, joten heitä pitää valvoa.
        Seksuaalimoraalin normien taustalla on historiallisesti monenlaista ainesta, ajattelua ja motiivia.
        Niillä on kuitenkin aina tuotettu jokin yhteiskunnallinen järjestyksen muoto, jonka puitteissa seksuaalisuus on sosiaalisen kontrollin alainen.
        Ihmisyhteisöjen organisoituminen poikkeaa muista lajeista siinä, että järjestys ei ole vaistonvarainen vaan tietoisesti rakennettu.
        Tahdonalainen tietoisuus on ihmisen lajityypillinen ominaisuus, joka tekee meistä yksilöinä ja yhteiskuntina vastuunalaisia.
        Koska meillä on kyky itsehavainnointiin, kyky ajatella ja valita tekomme ja kyky suunnata omaa oppimistamme tahdonalaisesti, mikäli niin valitsemme, emme pääse irti henkilökohtaisesta vastuusta.
        Meitä velvoittavat nämä kykymme.
        Helposta asiasta ei ole kyse. Vastuun kantaminen vaatii resursseja, joiden puutteet voivat välillä johtaa vastuunkannon eriasteiseen epäonnistumiseen. Yleensä emme kuitenkaan voi uskottavasti vedota syyntakeettomuuteen – varsinkaan emme biologiaan vedoten.

        Elämänsä voi ja on kukin meistä velvollinen suunnittelemaan niin, että välttää ennalta tuntemansa sudenkuopat (kuten hallitsemattoman kiihottumisen) ja yllättäen eteentulleista yleensä pääsee pois, ellei ole raiskauksen k o h d e, jota estetään.

        Ehdotan, että keskitytään nyt rikosten puolustelun sijaan pohtimaan niiden ehkäisyä, joka nyt on Annan blogin kommentoitava aihe.
        Wikipedian selaaminen eri kielillä sai ajatteleman sitä, miten paljon aineistoa sen suomenkielisiltä sivuilla tästäkin aiheesta puuttuu. Ehkä muutama meistä voisi duunata jotakin sinne.

    2. Tarkennan vielä: jos mennään jonkun tietyn rajan yli kiihottumisessa, tietyt miehet eivät pysty lopettamaan. Tämän ovat minulle kertoneet muutamat miehet itse. En syyttäisi miehiä, vaan biologiaa.

      Toinen samantyyppinen ilmiö on Suomessakin tutkittu ns. soturigeeni, joka aiheuttaa ärsytettäessä väkivaltaisen reaktion (varsinkin päihtyneenä), jonka aikana tuon geenin omaavalta menee ns. filmi poikki tai tulee ’blackout’, jonka aikana hän käy päälle, eikä muista tapahtuneen jälkeen mitään, mitä on tehnyt. Näistä on paljon kertomuksia Suomen oikeudenkäynneissä. Tuosta geenistä on tehty Suomessa tutkimuksia, googlella löytää. Tunsin myös henk.koht. tämän geenin omaavan miehen (asia oli tutkittu).

      Pointti on se, että paljon nostetaan esille feminismiä, naisen oikeutta toteuttaa itseään. Entä jos miehen biologia toteutuu joissain tapauksissa tällä tavoin, väkivaltana, väkisin ottamisena? Raakaa, mutta sitä miehinen käytös on ollut vuosituhansia (osalla miehistä). Miksi yritämme kieltää sen?

      1. ”Miksi yritämme kieltää sen?”

        Tätä itsekin olen ihmetellyt, mutta annan selityksen alla. Vaikka ilmiön syyt olisivat biologiassa, eli miehen vietissä, niin siihen vaikuttavat myös miehen henkiset kyvyt, miten hyvin pystyy hillitsemään itseään ja kulttuuri josta hän tulee, että miten naisiin yleisesti suhtaudutaan. Jos tällainen henkilö, jolla on altistavia tekijöitä (korkea testopitoisuus, muslimikulttuuri, heikko älykkyys) käyttää päihteitä, niin riski raiskaukselle on hyvin suuri.

        Syy miksi feministien piireissä raiskaus halutaan nähdä valtapelinä on siinä, että asian painottaminen biologiaan toisi selvästi ilmi miten on olemassa kaksi sukupuolta: mies ja nainen, joilla on erilaiset biologiset toimintatavat ja ominaisuudet. Tämä vesittäisi monta feminismin väitettä sukupuolten samankaltaisuudesta ja tekisi joidenkin vaatimuksien ajamisen feministisistä teeseistä hankalaksi. Feminismille sopii kuva tyhjästä taulusta, jossa lapset syntyvät vain erilaisilla supuolielimillä, mutta muuten muokkaantuvat kasvatuksen ja yhteiskunnan oletusten pohjalta toksisiksi miehiksi ja uhriutuviksi naisiksi. Niin pitkään kuin miehet kaltoin kohtelevat fyysisesti naisia (eli loputtomiin) löytyy tarvetta ohjelmille ja feministiselle valitustyölle.

        En itse vähättele ongelmaa. Naiset todellakin joutuvat miesten väkivallan kohteeksi. Näen vain eritavalla mistä se johtuu ja mitä sille pitäisi tehdä.

      2. Vaikea ymmärtää, että todella kysyt, miksi yritämme kieltää väkivallan. Eikö vastaus ole isestään selvä?
        Siksi, että ketään ei saa kohdella väkivaltaisesti.
        Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen on perusoikeus.
        Joillekin toisen perusoikeudet voivat olla ongelma, mutta tämä ei tietenkään niitä kumoa.

        Yksiselitteinen esimerkki on pedofilia.

        Pedofiliaa ei voida sallia, vaikka sallimatta jättäminen tuottaa pedofiliaan taipuvaiselle suurta tuskaa. Pedofiilin ongelmaa ei voida ratkaista antamalla lapsia hänen käyttöönsä.
        Joissakin maissa on tuki- ja terapiapalveluja, joiden avulla pedofiliataipumuksen itsessään tunnistaneet selviävät kohtalonsa kanssa muita vahingoittamatta ja palveluja käyttävät ne pedofiilit, jotka tiedostavat, ettei heidän ongelmaansa ole muuta eettistä ratkaisua ja että vastuu ongelman ratkaisusta, heidän omasta toiminnastaan tarvetilanteessa, kuuluu heille itselleen.

      3. Että saako ”biologiaansa” toteuttaa muiden kustannuksella – siis muiden vahingoksi?
        Ajatteleva ihminen mielestäni pitää itsestäänselvänä vastausta, että ei saa.
        Kenekään tarpeet eivät mene toisen ihmisen oikeuksien edelle.
        Olemme vastuussa teoistamme, eikä mikään ”biologia” tätä vastuuta poista.
        Minkä oletettavasti tiedätkin.

  37. Kiitos Anna, hyvä kirjoitus.
    Ihmettelen miten jaksat niin kärsivällisesti vastata yhä uudestaan väitteisiin, joita on esitetty jo muutamaan kertaan. Ehkä se on tieto ja pohtiminen kun antaa varmuutta.

  38. Nyt menee monella puurot ja vellit sekaisin… Raiskaus on seksin harrastamista väkisin, joko väkivaltaa käyttäen, tai ilman sitä. Sitten taas lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, on seksuaalisten tekojen tekemistä ”lapselle”, eli sen ikäiselle, joka on Suomen suojaikärajan (16v) alapuolella.

    Suurin osa nyt ilmi tulleista ulkomaalaisten tekemistä seksuaalirikoksista eivät suinkaan ole raiskauksia, vaan juuri näitä lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä, joissa lapsi on myös itse ollut se aktiivinen osapuoli. Rikokset painottuvat pääasiassa sukukypsiin, ja hyvin seksuaalisiin, 14-15 vuotiaisiin.

    Joten ihan ensimmäiseksi päättäjien tulisi laskea suojaikäraja 14 ikävuoteen, joka on kaikelta kannalta järkevä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ikäraja. Tämä pätee biologiaan sekä yhteiskuntaan. Eli älkää tehkö väkisin sellaisista ihmisistä rikollisia, jotka niitä eivät ole. Ihan yhtä hyvin voisi nyt kysyä, että miksi suojaikäraja ei ole 18 tai vaikka 21 vuotta?! Eli jos rikollisia halutaan ”tehdä tekemällä”, niin kyllä se onnistuu.

    1. Kyllä näissä tapauksissa on ollut myös useita, joita tutkitaan raiskauksena ja/tai lapsen törkeänä seksuaalisena hyväksikäyttönä.

      Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön oikeuskäytäntö sisältää kypsyysharkinnan. 16 vuoden ikäraja ei siis ole absoluuttinen, vaan laki tunnistaa tilanteiden moninaisuuden. Toisaalta fakta on (myös biologisesti), että ihminen ei kaikilta osin kehity samaan tahtiin, ja lapsi voi olla hedelmällisessä iässä, vaikka ei henkisesti olisi kypsä seksisuhteisiin. Kuukautisten keskimääräinen alkamisikä on nykyisin 12-13 -vuotiaana, mutta ei ole poikkeuksellista 10-vuotiaillakaan. Harva varmaan ajattelee, että tuon ikäinen olisi täysin kykenevä itsenäisen aikuisen tavoin arvioimaan intiimisuhteisiin liittyvät psykologiset ja terveydelliset riskit, huolehtimaan ehkäisystä jne. (aika vaikeaa se näyttää monesti olevan aikuisillekin)

      16 vuoden ikä ei ole juridinen kannanotto biologiseen prosessiin, vaan ikä, jota nuorempien on meidän yhteiskunnassamme katsottu tarvitsevan erityistä suojelua seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Ikä voisi perustellusti olla myös enemmän tai vähemmän, mutta meillä se on nyt arvioitu noin. Itse en kannata suojaikärajan merkittävää alentamista – minusta on ihan kohtuullista, että vielä peruskoulua käyviä lapsia turvataan aikuisia tiukemmin.

      1. No loogista olisi ainakin se, että rikosoikeudellinen vastuu ja suojaikäraja olisivat sama. Nimittäin tuntuu perin merkilliseltä se, että 15-vuotiaalta vaaditaan rikoslain täydellistä tuntemusta, mutta seksin (nautinnon) harrastamisessa, hän ei ole kykenevä tekemään (täysin) omatoimisia päätöksiä.

        Kaikenlaiset ääriesimerkit ovat huonoja esimerkkejä, mutta mainitsen kuitenkin sellaisen faktan, että taannoin 15-vuotias tyttö vangittiin murhasta epäiltynä. Hän ei siis ollut lain mukaan kykenevä päättämään seksin harrastamisestaan, mutta lain ja asetusten edessä hän oli täysin kypsä vastaamaan rikoksestaan.

    2. Lasten ja nuorten terveyden sekä fyysisen ja psyykkisen kehityksen asiantuntijoilta kysyttäessä tuskin saa vastauksen, että kyllä, seksuaalisen itsemääräämisen oikea ikäraja on 14, ”kaikelta kannalta”.

      Murrosikäiset haluavat vaikka mitä, mikä ei ole heille hyväksi. Siksihän siinäkin iässä vanhempia edelleen kipeästi tarvitaan lapsen tueksi ja turvaajaksi, myös asettamaan niitä rajoja, joiden tarpeellisuutta nuori ei itse tunnista,- kun kyvyt eivät siihen vielä riitä.
      Vanhemmuuden puutoksista johtuen osa nuorista on hyvin haavoittuvassa asemassa, ja vastustuskyvyttömyydessään helppoja saaliita sekä heitä vanhemmille nuorille että aikuisille, minkä saalistajat hyvin tietävät.
      Näitä nuoria niin kotimaiset kuin ulkomaiset saalistajat ahkerasti yrittävätkin paikallistaa.

      Suojaikärajan alentamisella saataisiin aikaan se, että osa saalistuksesta ”laillistettaisiin” ja suostumisperusteen soveltamisen seurauksena saalistuksen kohteena oleville tytöille kaatuisi koko vastuu vaihtuvien, väliaikaiseksi jäävien, erittäin epäyhdenveroisten kumppanuuksien seurauksista.
      ( Lastensuojelutyössä olen tutustunut niihin seurauksiin.)

      Nämä lapset ja nuoret ovat varsinainen hyväksikäyttöapaja miehille, jotka etsivät seksiseuraa ilman velvoitteita.
      Minun mielestäni olisi todella moraalitonta luovuttaa tytöt heille.

      Päätoivomukseni Annalle onkin se, että hyväksikäyttörikoksien ehkäisyä mietittäessä ei unohdettaisi tätä koskevan tietämyksen saamista kaikkien hoito- ja kasvatusalojen ja lastensuojelun koulutuksen kiinteäksi osaksi, ellei se vielä siellä ole.
      Takavuosina olen itse täydennyskouluttajana törmännyt suureen pelokkuuteen aihepiiriä lähestyttäessä.
      Niistä peloista on päästävä, mikäli niitä vieläkin on.
      Tarvittaisiinko ammattilaisten tueksi ehkä jonkinlainen päivystysluonteinen konsultaatiomahdollisuus?

      Muissa maissa tiedän myös vanhemmille tarjottavan jatkuvasti kursseja lasten itsesuojelukeinosta houkuttelu- ja sieppausuhkatilanteisiin.

      1. Kun lukee argumenttisi, niin suojaikärajan kuuluisi olla sinun mielestäsi 18-vuotta. Olenko oikeassa? Nimittäin eikö ole ihan sama asia ”saalistaako” joku 15- tai 16-vuotiasta? Nythän laki juurikin sallii näiden 16-vuotiaiden ”saalistamisen” sinun tarkoittamalla tavalla.

        Mielestäni kaikkien psykiatrien ja psykologien argumentteihin perustuen suojaikärajan kuuluisi ehdottomasti olla 18 vuotta. Tämä estää paljon myös vanhempien mielestä ei-hyväksyttäviä suhteita, kuten 16v ja 30v seurustelun. Vanhemmat ovat kuitenkin vastuussa 16-vuotiaasta lapsestaan. Homma olisi hyvin selkeä, kun suojaikäraja olisi 18 vuotta, joka on Suomessa se täysi-ikäisyyden raja.

        1. Eri maissa on vastattu kysymykseesi eri tavalla.
          Joissakin rangaistusasteikko suhteutetaan suoraan lapsen ja nuoren ikään: Mitä nuoremmasta lapsesta on kysymys ja mitä suuremmasta ikäerosta osapuolten välillä, sitä ankarampi on rangaistusseuraamus.
          Ikäraja on joissakin maissa nostettu 18 vuoteen, kuten suomenkielisen Wikipedian suojailäraja -artikkelista voi nähdä, ja monessa maassa todellakin tehdään ero sen välillä, raiskaako 15-16 vuotiaan vai vanhemman.
          Minua kiinnostaa tällä hetkellä lainsäädännön muuttaminen niin, että pääpaino on nuoren psyykkisessä kehitystasossa (harkintakyvyn ja itsehallinnan kehityksessä) eikä hedelmällisen iän saavuttamisessa, ja että saadaan karistettua viimeisetkin rippeet rikollisuutta edistävästä ns. ”sakkoliha”-ajattelusta, jonka mukaan laki on väärässä ja sitä voi rauhassa rikkoa.
          Tämä tapahtuu koventamalla asteikkoa.
          Samalla pitäisi saada lisää tietoa aiheesta jokaisen ulottuville.
          Ajattelutavat ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä paljon, kun tietämys on lisääntynyt.
          Pitää satsata siihen, että kehitys jatkuu.

  39. On myös väärin olettaa, että vakava seksuaalinen väkivalta johtuisi kulttuuritaustasta. En tiedä yhtään kulttuuria, jossa tuntemattomien alaikäisten tyttöjen raiskaamista pidettäisiin hyväksyttävänä. Päinvastoin, useimmissa maissa se on yksi ankarimmin sanktioiduista rikoksista. Raiskaajan voidaan siis olettaa olevan yksilöllisesti vastuussa teostaan kansallisuuteen katsomatta.

    Käsittääkseni ISIS kyllä hyväksyi raiskauksia omassa valtiossaan ja kulttuurissaan. Jännä että tuollainen esimerkki ei tullut mieleen.

    1. ISIS on ääriliike, joka eksplisiittisesti irtisanoutui miehittämiensä alueiden vakiintuneista instituutioista, ml. kulttuuriset normit. Se ei missään hallinnut niin kauaa, että olisi muuntunut väkivaltaisesta miehityshallinnosta vakiintuneeksi yhteiskuntajärjestykseksi. Sen toiminta tukee enemmän minun näkemystäni sosiaalisten normien hajoamisen seurauksista kuin mistään stabiilista kulttuurisesta ilmiöstä.

      1. Näin vuosia sitten BBC:n dokumentin eri heimojen seksitavoista. Mieleeni jäi sellainen, että joku Afrikan heimo harrasti pelkästään ”kuivaseksiä”. Eli naisen piti olla ihan kuiva aktin alkaessa. Jos vagina oli kostunut, niin mies katsoi sen jollain lailla loukkaukseksi, eikä suorittanut yhdyntää. Tämä ei tosin liittynyt raiskaamiseen millään lailla, vaan vapaaehtoiseen seksin harrastamiseen.

      2. Annan otsikko kertoo, mistä hän kirjoittaa: ”Mitä raiskauksille pitäisi tehdä”.
        Siis Suomessa, nyt.
        Hän myös listaa ehdotuksensa toimenpiteiksi.
        Minua kiinnostaisi, mitä sanottavaa sinulla ja muilla erikoisuuksista kiinnostuneilla on niistä?

        Mitä tyttöjen ympärileikkaukseen tulee, se on saatu viime vuosina merkittävästi vähenemään.

  40. Italiassa jossa itsekin olen asunut pitkään, kärsitään maahanmuuttajien ja pakolaisten (suurin osa muslimimaista) rikollisuudesta. Maahanmuuttajien osuus väestöstä on 8% mutta esim. raiskaustilastoissa heidän osuutensa on 40% kaikista raiskauksista. Tämäkin on yksi syy miksi viiden tähden liike jatkaa kannatustaan. Kuten irakilaisnaiset sanoivat, Suomessa on oltu liian sinisilmäisiä.

    1. Ja nuo tilastot Italiasta olivat vuodelta 2017. Viime vuonna tammi-kesäkuun aikana kiinni saaduista raiskaajista 1628 italialaisia ja 1155 maahanmuuttajia, lisäksi joukkoraiskaukset grooming synkässä kasvussa. Tuosta voi laskea prosentit. Mielestäni kansanedustajan olisi nyt aika herätä. On tässä lähempänäkin synkkiä tilastoja esim. Ruotsista.

      1. Helsingissä puolestaan tuoreen uutisen (IL: Yli puolet Helsingin raiskauksista oli ulkomaalaisten tekemiä – poliisi: ”Tilastot puhuvat karua kieltä”) mukaan vähän reilu puolet ilmoitetuista raiskauksista on ulkomaalaisen tekemiä. Edelliseen vuoteen nähden tämän lisäksi kasvua seksuaalirikoksissa oli 48 prosenttia. Lisäksi on syytä huomata, että Suomen kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajataustaiset lasketaan tyypillisesti suomalaisten osuuteen näissä tilastoissa.

  41. Ensinnäkin turvapaikanhakijat saavat tehdä töitä 3-6 kuukauden kuluttua tulemisestaan, jos haluavat ja kykenevät löytämään töitä. Mitä tulee perheenyhdistämisiin, niin ainakin Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan perheenyhdistämiset pikemminkin heikensivät kuin paransivat kotoutumista. Tästä YLEkin on uutisoinut (Sämre integration när flyktingbarn förenas med sina föräldrar?). Eräs syy tähän voi olla se, että vanhemmat eivät useinkaan hyväksy lastensa liiallisena pitämäänsä länsimaalaistumista ja voivat esimerkiksi lähettää lapsensa kotimaahansa jäähylle tai jopa pysyvästi esimerkiksi pakkoavioliittoon. Onko sen väitteen taakse, että perheenyhdistämisistä olisi oikeasti hyötyä, olemassa mitään tilastollisia tutkimustuloksia, jotka tukisivat tätä usein toistettua väitettä?

    1. Aika laajalti on tutkimustietoa siitä, että perhe on lähes kaikkialla masilmassa tärkein sosiaalisia normeja ylläpitävä instituutio. Viittaamasi väite liittyy kotoutumiseen, ei sosiaalisten normien olemassaoloon tai puuttumiseen – ne ovat kaksi ihan eri asiaa.

      1. Jos oikein muistan, perheensä mukana maahanmuuttaneiden henkilöiden rikollisuus ei tilastollisesti poikkea kantaväestön rikollisuudesta. En nyt ehdi tarkistaa lähdettä, mutta tällainen suht tuore otsikko jostakin raportista on jäänyt mieleen.

      2. Voisitko laittaa lähdeviitteitä johonkin tilastollisiin tutkimuksiin, missä nämä väitteesi on todettu? Humanistisilla aloillahan on paljon keskenään ristiriitaisia, ideologioihin, toiveajatteluun, tilastollisesti epäedustaviin haastatteluhiin yms perustuvia tutkimuksia, joilla ei kuitenkaan heikon metodologian takia ole mitään yleistämiseen sopivaa todistusvoimaa. Sen sijaan kaivataan todellisia tilastollisia tutkimuksia, missä asia on havaittu ja niihin vielä lähdeviitteitä, josta asian, tutkimuksen taustat yms voi tarkastaa.

  42. Luin juuri Ulla Appelsinin hyvän kirjoituksen, josta mm:

    ”Ylen mukaan maahanmuuttajanaiset kokevat väkivaltaa 2–3 kertaa enemmän kuin valtaväestön naiset ja maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan väkivallan tekijöistä 75 prosenttia oli maahanmuuttajataustaisia miehiä (muistetaan siis sekin, että 25 prosenttia tekijöistä on kantasuomalaisia miehiä).

    Milloin Suomessa uskalletaan sanoa ääneen, että meille on rantautunut uusia ilmiöitä, joiden pitäisi herättää syvää ja vakavaa huolta maassa, joka on maailman parhaita, ellei joissain asioissa jopa maailman paras, tytöille ja naisille?”

    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005976838.html?utm_medium=social&utm_content=android.is.fi&utm_source=facebook.com&utm_campaign=fb-share&fbclid=IwAR1JngGEdJ0mC8gTWlh9Cx4EMMn6nnzxx4mJXJuxdKn8x6Hb0S4oh4HMRu0

    Anna mainitsi aiemmassa vastauksessaan vain aasialaistaustaisten naisten kokeman väkivallan kantasuomalaisten miesten taholta. Tässäkin kommentissa suurin ongelma jää vaille huomiota.

    Lisäksi tässä kiteytetysti se, mitä aiemmin toin esille:

    ”Jos kantasuomalaisen naisen on vaikea ilmoittaa, että oma puoliso on hakannut tai raiskannut, kuinka vaikeaa se mahtaakaan ollakaan maahanmuuttajanaiselle, joka ei välttämättä edes tiedä, että raiskaus avioliitossa on Suomessa rikos? Naiselle, joka voi olla jopa lukutaidoton?”

  43. Tämä vielä sopii mainiosti:

    ”YK-tutkimus: Kaksi kolmasosaa Afganistanin miehistä on sitä mieltä, että naisilla on liikaa oikeuksia
    Kyselytutkimuksen mukaan nuoret miehet ovat vielä vanhoillisempia kuin vanhemmat miehet.”

    https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005981390.html?fbclid=IwAR2r47F1Cbs51C5w5mwiZihdUF3diCtBv-682Ik5genrtogPKoR_5sz34MQ

    ”Naisten asema Afganistanissa on maailman huonoimpia. Pakkoavioliitot ja perheväkivalta ovat yleisiä ja usein myös hyväksyttyjä ilmiöitä.

    Promundon ja UN Womenin kyselytutkimuksen mukaan 72 prosenttia naisista on sitä mieltä, että avioliitossa naisella pitäisi olla yhtäläinen oikeus käydä töissä kuin miehellä.

    Miehistä tätä mieltä on 15 prosenttia.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *