17. 04 2018

Teknologia on poliittista

Ostin robotti-imurin. Perhesyistä.

Minulla ja puolisollani on nimittäin hyvin erilainen käsitys siitä, kuinka usein pitäisi imuroida. Kysymys on kiperä, sillä kyse on mielipideasiasta. Sotkusta aiheutuvan epämukavuuden ja siivoamisen vaivan väliseen punnintaan ei ole olemassa mitään objektiivista mittaria. Hänen näkemyksensä on valitettavasti yhtä oikeutettu kuin minunkin.

Perinteisin ratkaisu ongelmaan on, että heikommalla sotkutoleranssilla varustettu osapuoli hoitaa kotityöt. Toinen vaihtoehto on yrittää painostaa kumppania oman siisteysihanteensa edellyttämään siivousrytmiin.

Kumpikaan malli ei tee hyvää parisuhteelle: ensimmäinen synnyttää marttyyreitä ja toinen nalkuttajia. Jos robotti-imuri toimii toivotusti, perheessämme on siis kohta yksi kitkatekijä vähemmän.

Samalla syntyy teknologian tarkoittamaton seuraus, kun kotitöiden helpottamiseksi kehitetty laite helpottaakin parisuhdetta.

Yllättävät ja vaikeasti ennakoitavat seuraukset ovat normaali osa teknologista kehitystä. Kellojen yleistyminen muutti ihmisten tavan hahmottaa aikaa. Kirjapainot siirsivät meidät tarinaperinteestä kirjoitetun tiedon maailmaan.

Pölynimuri on sekin jo muuttanut maailmaa. Siitä syntyi nimittäin silta, jota myöten miesten osallistuminen kotitöihin saattoi yleistyä laajemminkin. Koska koneet miellettiin miesten alueeksi, ei imurointi ollut yhtä noloa kuin muut perinteiset ”naisten työt”.

Pölynimuri siis keksittiin helpottamaan siivousta, mutta samalla tultiin edistäneeksi sukupuolten välisen työnjaon uudelleenmäärittelyä. Vaikka keskivertoparisuhteessa nainen pesee edelleen vessan ja mies vaihtaa renkaat, on ero imureita edeltäneeseen aikaan vallankumouksellinen.

Historiallisesti nämä teknologian tarkoittamattomat seuraukset on hyvin dokumentoitu ilmiö. Tätä tietoa vasten on hämmästyttävää, miten vähän ilmiötä pohditaan tulevaisuuden teknologisoista käytävässä keskustelussa. Jonkin verran näkee riskiarvioita ja uhkakuvia. Myönteisiä tai neutraaleja vaikutuksia ei pohdita juuri lainkaan.

Tästä seuraa, että myöskään poliittisessa päätöksenteossa ei näihin muutoksiin ole varauduttu. Suomella ei tietääkseni ole mitään suunnitelmaa sen varalle, jos lohkoketju vie pohjan yritystoiminnalta tai jos mielikuvateollisuus kehittyy niin pitkälle, etteivät ihmiset enää välitä viettää aikaansa reaalimaailmassa.

Kun ennakointia ei tehdä, jää myös käyttämättä mahdollisuus poliittiseen ohjailuun. Teknologian tahdin määräävät kaltaiseni maksukykyiset loppukäyttäjät arjen pikku pulmineen – samalla kun monet yhteiskunnallisesti ratkaisevat kysymykset jäävät taka-alalle.

Kirjoitettu Aamulehdelle 14.4.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *