22. 02 2018

Toimenpidealoite laiksi työntekijöiden tuetusta osto-oikeudesta yritykseen

TOIMENPIDEALOITE

laiksi työntekijöiden tuetusta osto-oikeudesta yritykseen

Eduskunnalle

Työntekijöiden tuettu osto-oikeus yritykseen eli niin sanottu worker buyout tarkoittaa yrityksen toiminnan uudelleenjärjestelyä tai yrityskauppaa, jossa keskeisenä tekijänä on työntekijöiden taloudellinen osallistuminen yrityksen pääomittamiseen ja useimmiten myös sen hallintoon ja päätöksentekoon.

Työntekijöiden tekemät yritysten haltuunotot voidaan jakaa kolmeen tyyppiin. (Vieta 2015.)

  • ESOP (Employee Share Ownership Plan), joka on USA:ssa kehitetty malli, jossa yritys myy osakkeitaan (omistustaan) työntekijöilleen;
  • tehdasvaltaukset, joissa työntekijät ottavat taloudellisiin vaikeuksiin joutuneen yrityksen omaan haltuunsa syrjäyttäen yrityksen johdon ja omistajat;
  • neuvottelujen kautta toteutuva yrityskauppa, jossa työntekijät ostavat yrityksen itselleen esimerkiksi omistajan eläköityessä tai yrityksen jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin.

Tässä aloitteessa työntekijöiden tuetulla osto-oikeudella tarkoitetaan neuvottelujen kautta toteutuvaa yritysostoa, joka on sidottu yrityksen osuuskuntamuotoistamiseen. Työntekijöiden ostama yritys jatkaa tällöin toimintaansa osuuskuntamuotoisena eli työntekijöiden demokraattisesti omistamana ja hallinnoimana yrityksenä.

Tuetun osto-oikeuden tarkoituksena on mahdollistaa yrityksen toiminnan jatkuminen ja työpaikkojen pysyvyys tilanteissa, joissa yrityksen toiminta voidaan arvioida taloudellisesti kannattavaksi, mutta sen omistajat ovat lopettamassa yritystä muista syistä. Tällaisessa tilanteessa tuhoutuu työpaikkoja ja menetetään verotuloja turhaan. Yksi julkisuutta saanut tapaus oli UPM Kymmenen Docellen hienopaperitehtaan lopettaminen Ranskassa vuonna 2017. Työntekijät perustivat osuuskunnan neuvottelemaan UPM:n kanssa yritysostosta, mutta neuvottelut kariutuivat. Lopettamisen yhteydessä UPM rikkoi sadan miljoonan euron arvoiset paperikoneet estääkseen kaluston myynnin kilpailijoille.

Euroopan komission selvityksen mukaan Euroopassa tapahtuu vuosittain 450 000 erityyppistä yritysostoa. (Euroopan komissio 2011.) Tämä koskettaa kahta miljoonaa työpaikkaa. Lisäksi arvioidaan, että vuosittain katoaa 15 000 yritystä ja 600 000 työpaikkaa, koska jatkajaa toiminnalle ei löydy. Kun näihin lukuihin lisätään yritykset, jotka ajautuvat konkurssiin tilanteessa, jossa ainakin osa toiminnasta olisi kannattavaa, menetettyjen yritysten ja sitä kautta tuhoutuvien työpaikkojen määrä kasvaa entisestään. Erityisesti mikro- ja pk-yritykset ovat vaikeuksissa omistajan/omistajien eläköitymisen tai kuoleman tapahtuessa. Näin markkinoilta tuhoutuu myös yrityksiä, jotka olisivat yhtä hyvin voineet jatkaa ja jopa kasvaa.

Työntekijöiden yritysosto-oikeus mahdollistaisi tehokkaasti taloudellisesti kannattavien yritysten liiketoiminnan jatkumisen. Italiassa vuodesta 1985 voimassa ollut niin sanottu Marcora-laki on esimerkki toimivasta laista, joka mahdollistaa työntekijöiden tuetun osto-oikeuden yritykseen tilanteessa, jossa joko jatkajaa yritykselle ei löydy tai yritys on taloudellisesti kriisiytynyt. Lain puitteissa ainakin 257 yritystä on siirtynyt työntekijöiden perustamien osuuskuntien omistukseen ja samalla on säilynyt arviolta 13 000 työpaikkaa. (de Berardinis 2015, ICA News 2015.)

Italian valtio on perustanut Marcora-lain toimeenpanemiseksi kaksi rahastoa, jotka palvelevat työntekijöiden yritysostoja. Suomessa vastaava järjestely voitaisiin hoitaa valtion takaamalla lainajärjestelyllä valtion kokonaan omistaman erityisrahoitusyhtiö Finnvera Oyj:n toimesta, joka jo nyt tarjoaa rahoitusta yritysten omistajanvaihdoksiin.

Yhteiskunnalle yrityksen jatkaminen merkitsee pienempiä työttömyys- ja sosiaaliturvamenoja sekä kestävää verokertymää. Työpaikkojen ja verotulojen turvaamisen lisäksi tuetulla osto-oikeudella voidaan saavuttaa myös muita yhteiskunnallisia hyötyjä.

Yrityksen kannalta omistuksen siirtyminen työntekijöille tuottaa parhaimmillaan laadullista kehitystä liiketoiminnassa kun työntekijät järjestävät yrityksen toiminnot uudelleen heille kertyneen työ- ja asiakaskokemuksen pohjalta. Työntekijäomisteisessa yrityksessä työntekijöille syntyy suora intressi yrityksen toiminnan kehittämiseen ja toiminnan jatkuvuuden varmistamiseen. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että työntekijäomisteiset yritykset, erityisesti silloin kun niissä osallistetaan työntekijöitä hallinnolliseen päätöksentekoon, ovat tulokseltaan tuottavampia kuin tavanomaiset yritykset, joissa päätöksenteko ja voitonjako on erotettu työntekijöistä. (Oughton & Bennion 2002, Pérotin 2016.) Osuuskunta on demokraattinen yritysmuoto, joka tukee osallistavan hallinnon kehittämistä.

Paikallisyhteisön kannalta jatkuvuus ylläpitää taloudellista toimeliaisuutta paikkakunnalla. Työntekijäomisteisten osuuskuntien lisääntymisellä olisi myös laajempaa taloutta vakauttavaa vaikutusta. Empiirinen tutkimus kertoo, että talouden taantumissa työntekijäomisteiset osuuskunnat selviävät perinteisiä sijoittajaomisteisia yrityksiä paremmin niin työpaikkojen säilymistä kuin muita talouden indikaattoreita koskevien arvioiden mukaan. Selviytymiskyky liittyy yhtäältä juuri työntekijäomisteisuuteen, toisaalta näiden yritysten myönteisiin vaikutuksiin paikallisyhteistöissä. (Vieta 2015.)

Työntekijäomisteisuuteen liittyvät mm. seuraavat, liiketoiminnan kestävyyttä tukevat tekijät:

  • demokraattiseen päätöksentekoon liittyvät jäsenvelvoitteet
  • omistajatyöntekijöiden toteuttamat joustot työajoissa ja palkkauksessa irtisanomisten sijaan
  • uusille toimialoille suuntautuminen taloudellisesti vaikeina aikoina joko paikallisyhteisön tarpeisiin perustuen uutena liiketoimintana tai etsiytymällä alihankkijaksi
  • jäsenten hyvinvointiin tai muihin sosiaalisiin tavoitteisiin pyrkiminen voitontavoittelun sijaan

Osuustoiminnan periaatteiden mukaisesti työntekijät sitoutuvat yritykseen pääomittamalla sitä. Taloudellisen panostuksen kautta kullekin jäsenelle muodostuu henkilökohtainen intressi yrityksen toimintaa ja jatkuvuutta kohtaan. Osuuskuntana työntekijöiden ryhmittymä voi myös varmistaa, ettei yrityksen myynti ulkopuolisille ole mahdollista, koska osuudet eivät ole suoraan siirtokelpoisia eli myytävissä tai lahjoitettavissa kolmansille osapuolille.

Osuuskunta voidaan muodostaa myös siten, että työntekijät ovat vain yksi omistajataho kokonaisuudessa. Osuuskunnan jäseninä voivat olla myös esimerkiksi rahoittajat, yrityskumppanit, ammattiliitot ja julkinen taho. Tällöin voidaan puhua monitoimijaosuuskunnasta (multistakeholder), jossa useat eri osapuolet sitoutuvat yhteiseen tehtävään. Osuuskuntamuoto mahdollistaa demokraattisen hallinnon lisäksi uusien jäsenten ja jäsenryhmien mukaan tulon toiminnan kehittymisen luomien tarpeiden mukaisesti.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin lain säätämiseksi työntekijöiden tuetusta osto-oikeudesta yritykseen tilanteessa, jossa yrityksen toiminnalle ei ole jatkajaa tai yritys ollaan lopettamassa muista syistä.

Helsingissä 22.2.2018

Anna Kontula /vas

6 thoughts on “Toimenpidealoite laiksi työntekijöiden tuetusta osto-oikeudesta yritykseen

  1. Varmaan olisi toimiva useassa tapauksessa.
    Huomioni kiinnittyy tässä sanaan ”oikeus”. Eikö työntekijöillä nyt ole oikeutta ostaa yritystä? Tukia siihen ei varmaankaan ole eli onko ehdotuksessa kyse juuri tuon tuetun oston mahdollistamisesta?

    1. kyllä. Tosiaan, mikään ei estä työntekijöitä ostamaan yrityksiä nytkin, ja tätä myös koko ajan tapahtuu. Mutta turhan usein jää tapahtumatta siksi, että rahoitusta yritysostoon ei saada järjstymään.

  2. Minkä vuoksi työntekijöille pitäisi antaa etuoikeus, jota muilla ostamisesta kiinnostuneille ei tarjota?

    Tälläkin hetkellä Finnverasta saa esim. yrittäjälainaa (jossa valtio kantaa merkittävästi enemmän riskiä kuin esim. tyypillisessä pankkilainassa), eli laittamalla 2 000 – 20 000 euroa omaa rahaa antaa Finnvera 10 000 -100 000 euroa lainaa. Joukko työntekijöitä, jotka kukin sijoittavat pienen summan pystyy keräämään merkittävän rahoituksen ilman että kilpailutilanne vääristyy. Eli jos työntekijöillä on halu jatkaa yritystä (kuten Yrittäjien tj:n mainitsema OnSteel jossa työntekijät ostivat yhtiön konkurssipesältä), on jo olemassa kelpo ratkaisuja.

    Tämän tyyppiset ehdotukset ylläpitävät Suomea vaivaavaa ongelmaa, jossa ollaan pro-business eikä pro-market. Eli julkisilla varoilla tehdään aluepolitiikkaa, tuetaan yksittäisiä yrityksiä, estetään luovaa tuhoa, jne. sen sijaan että pyrittäisiin luomaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille toimijoille.

    1. Hei,

      ja kiitos kommentistasi. Aloitteessa ehdotetaan lainatakausta, jota tosiaan voi saada finnverasta jo nyt, mutta pääsääntöisesti vain 50-prosentille lainasta. Lisäksi siellä ei ole suoraan tukimuotoa, joka sopisi tämäntyyppiseen tilanteeseen.

      Noin yleisesti, kyllä meidän yritystukijärjestelmän luovan tuhon ongelmat ovat ihan muualla kuin siinä, että taloudellisesti kannattavaa liiketoimintaa jatkettaisiin. Muiden maiden kokemusten perusteella nämä työntekijöiden omistamat yritykset eivät toki yleensä ole hirveän kasvuhakuisia, mutta kylläkin keskivertoyritystä vakaampia.

      1. Hei

        Jos kyseessä on kannattava liiketoiminta niin miksi sille ei löytyisi ostajaa kunhan hinta on kohdallaan? Suomessa tehdään parituhatta omistajanvaihdosta vuodessa normaalein kaupallisin ehdoin. Useimmitenhan kannattava yritys lopettaa sen vuoksi, että omistajalla on jotain osaamista, jota ilman yritys ei voi jatkaa.

        Jos kyseessä ei ole kannattava liiketoiminta, niin miksi julkista rahaa pitäisi käyttää siihen, että omistaja saisi omaisuuden käypää arvoa paremman hinnan yrityksestään, jolle ei markkinaehtoisesti löydy ostajaa?

        Jos taas yrityksen saa ostaa tuotannontekijöiden hinnalla, niin onko perusteltua olettaa, että työntekijöillä on edellytyksiä jatkaa liiketoimintaa, jos he eivät omatoimisesti pysty hankkimaan edes kyseistä summaa ja/tai neuvottelemaan omistajan/rahoittajien kanssa järjestelyä, jolla liiketoiminta jatkuu.

        Vaikka toimenpidealoite ei ehkä ole ihan loppuun asti mietitty, on hienoa, että Vasemmistoliittokin on kiinnostunut PK-sektorin yritysten toimintaedellytyksistä.

        1. Annan kaksi esimerkkiä:

          1. Pidennyksiä tekevällä kampaamolla on vakiintunut asiakaskunta. Tyypillisesti näitä kalliita ja vaativia operaatioita ei teetetä missään Prisman pikaparturissa, vaan luotetulla kampaajalla, joka oppii vuosien myötä tuntemaan asiakkaidensa maun, hiusten käyttäytymisen ja hiushistorian. Liiketoiminnan keskeinen menestystekijä on sen työntekijöiden hyvä maine, itse liiketila on vuokralla ja työvälineet suurin piirtein samanlaisia kuin Suomen muissakin kampaamoissa. Kampaamoalalla on lähinnä kahdenlaisia toimijoita: suuria ketjuja, joiden palvelukonsepti on lukittu ja liiketoimintamalli perustuu nimenomaan siihen, että asiakas tietää mitä saa, sekä piniä 1-5 työntekijän yrityksiä (mahdollisesti vuokratuoleineen). Kummastakaan näistä ei löydy omistajaostajaa kyseiselle kampaamolle nykyisen omistajan eläköityessä. Osaavilla työntekijöillä on varmasti hyvät työllistymismahdollisuudet sekä yrittäjinä että toisten palkoilla, mutta jos yritys lopetetaan, he joutuvat uudessa työssään rakentamaan asiakaskunnan todennäköisesti ainakin osin uudestaan, mikä merkitsee vuosien työtä.

          2. Suuri kansainvälinen yritys on ostanut paikallisen suomalaisen tehtaan. Sitten alkaa laskusuhdanne, ja yritys joutuu vähentämään toimintojaan. Koska Suomessa irtisanominen on halvempaa kuin monissa muissa maissa, tehdas joutuu kannattavuudestaan huolimatta lopetuslistalle. Epävarmassa suhdannetilanteessa sille ei löydy ostajaa, koska markkinat ylipäänsä ovat jäässä.

          Sanot, että aloite ei ole ”loppuun asti mietitty”. Siinä mielessä ei toki olekaan, että siinä nimenomaisesti ehdotetaan toimenpiteiden käynnistämistä. Toimenpidealoitteeiden funktio ei ole tehdä valmiita esityksiä, vaan antaa aloitteita virkamiesvalmisteluun. Siinä mielessä kuitenkin aloite on ”loppuun asti mietitty”, että vastaavia järjestelmiä on jo olemassa muualla Euroopassa ja ne ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi – varsin maltillisilla julkistaloudellisilla panostuksilla (tässä esitämme lainatakausta, mutta esim. Italiassa työntekijät voivat käyttää ostoon myös ”säästyneitä” työttömyyskorvauksiaan) on saatu merkittävää taloudellista säästöä, perheiden elämästä ja hyvinvoinnista nyt puhumattakaan.

          Talouden ideana on helpottaa ihmisten elämää ja lisätä/ylläpitää hyvinvointia. Mitään näiden ulkopuolista itseisarvoa taloudella ei ole. Jos on mahdollista edistää näitä käytännössä ilmaiseksi (vastaavat tukijärjestelmät muualla ovat tuottaneet valtioille enemmän kuin maksaneet), pöhköä on olla sitä tekemättä.

          Mitä tulee vasemmistoliittoon ja yritystoimintaan, kyllä meillä on tehty paljon yrityspolitiikkaa – jos et ole siitä kuullut, syy lienee enemmän omassa kuplassasi kuin puolueen passiivisuudessa:

          Vasemmistoliiton pienyrittäjäohjelma (nyt jo osin vanhentunut): http://www.vasemmisto.fi/politiikka/pienyrittaejaeohjelma-turvaa-ja-jatkuvuutta-pienyrittaejaen-arkeen/

          Annan ja Anderssonin yrittäjyyspamfletti (monenko muun puolueen puheenjohtaja on kirjoittanut vastaavan?): http://tolkkua.fi/itsensatyollistajien-asema/kun-ei-kiitoksella-ela-itsensatyollistajan-asemasta/

          Kontulan toimenpidealoite digitaalisesta työkalupakista mikroyrityksille: https://vasenkaista.fi/2016/11/kontula-digitaalinen-tyokalupakki-pienyrittajille/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *