07. 12 2017

Ryhmäpuheenvuoro eriarvoistumisesta

Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro välikysymyksessä eriarvoistumisesta VK 4/2017 vp.

Arvoisa puhemies,

maailma ei tunne yhteiskuntaa ilman eriarvoisuutta. Kaikista maista tapaamme mekanismeja, jotka suosivat yksiä ohi toisten ja sallivat joidenkin hyötyä muiden työstä.

Mutta vaikka eriarvoisuutta esiintyy kaikkialla, sen määrä ei ole vakio. Lähimmäksi tasa-arvoista yhteiskuntaa ovat yltäneet maat, joissa päätöksentekijät ovat sitoutuneet aktiiviseen työhön tasa-arvon puolesta. Pitkään oli Suomi yksi näistä.

Eriarvoisuus voi pesiä millä tahansa elämän alueella, mutta tyypillisesti se kiteytyy omistamiseen: niille annetaan, joilla jo on. Siksi tulo- ja varallisuuseroja käytetään usein kuvaamaan näitä rakenteita, vaikka eriarvoisuudessa on tietysti kyse paljon euroja laajemmasta ilmiöstä: lainsäädännöstä, koulutuksesta, joukkoon kuulumisesta, elämän pituudesta ja kulusta.

Arvoisa puhemies,

kun eriarvoisuus on päässyt juurtumaan yhteiskunnan rakenteisiin, ei sitä suitsita yhdessä tai kahdessa vaalikaudessa. Onneksi ei myöskään vuosikymmenten kuluessa saavutettu tasa-arvo katoa hetkessä.

Liikkeiden hitauden vuoksi ei yksittäistä hallitusta tule mitata niinkään yhteiskunnallisen eriarvoisuuden määrällä, vaan sen kehityksen suunnalla: ymmärretäänkö hallituksessa, mitä eriarvoisuudesta seuraa? Suhtaudutaanko siihen asianmukaisella vakavuudella? Ovatko pienet varallisuuserot ja mahdollisuuksien tasa-arvo hallitukselle poliittisia tavoitteita vai imagonrakennusta?

Parhaillaan Suomea johtaa porukka, joka ei juuri ole osoittanut harrastusta eriarvoisuuden vähentämiseen. Päätösten sosioekonomisia vaikutuksia ei punnita. Tuloerojen kasvua vähätellään. Eriarvoisuutta tuottavia rakenteita vaalitaan ja jopa vahvistetaan.

Tätä päälinjaa vasten ovat hallituksen yksittäiset tasa-arvoprojektit kuin rikkaan kolikko pelastusarmeijan joulupataan: johan siinä on, että köyhä saa aattona syödä! Miksi ne vielä valittavat?

Arvoisa puhemies,

Pitkään Suomea rakensivat hallitukset, jotka tiesivät, ettei näin pienellä kansalla ole varaa tukahduttaa jäsenistään yhtäkään. Että kaikki hyötyvät, kun jokaiselle annetaan mahdollisuus kasvaa täyteen mittaansa.

Tällä yksinkertaisella reseptillä Suomi aikanaan nousi köyhästä agraariyhteiskunnasta rikkaaksi hyvinvointivaltioksi.

Sitten vartijat nukahtivat: 2000-luvulle tultaessa olivat tuloerot palanneet jälleen 1970-luvun tasolle, varallisuuserot siitäkin taaksepäin. Nyt eriarvoisuuden kasvua hälyttävät jo monet muutkin mittarit koulutustasosta terveyteen.

Kun vasemmistoliitto viime vaalikaudella oli hallituksessa, tähän suhtauduttiin vakavasti. Laskusuhdanteessakin onnistuttiin tekemään ratkaisuja, jotka pienensivät tuloeroja. Nyt meillä on hallitus, joka keskellä noususuhdannetta kasvattaa tuloeroja omilla päätöksillään.

Suomi tarvitsee pikaisesti lisää veroprogressiota – ei rikkaiden verohelpotuksia ja höveliä asennetta verovälttelyyn. Se kaipaa luotettavaa perusturvajärjestelmää – ei leikkauksia köyhimpien tulonsiirtoihin.

Suomi tarvitsee alennuksia peruspalvelujen maksuihin ja korotuksia lääkekorvauksiin – ei päinvastoin, ja ansaitsee hallituksen, joka kannustaa työmarkkinoita palkkaeroja supistavaan, ei niitä kasvattavaan politiikkaan.

Ennen kaikkea on jokaista lakiesitystä, budjettikohtaa ja viranomaispäätöstä arvioitava lasten oikeuksien sopimusta vasten – kysyttävä, viekö tämä päätös heidän Suomeaan kohti tasa-arvoa vai kasvavaa eriarvoisuutta.

On tehtävä uupumatta työtä lapsiköyhyyden vähentämiseksi ja yhtäläisten opiskelumahdollisuuksien takaamiseksi. On taattava lapsille oikeus varhaiskasvatukseen kotipaikasta tai vanhemman työmarkkina-asemasta riippumatta, ja suoja vainolta passiin katsomatta.

Arvoisa puhemies,

Eriarvoisuus on ihmiskunnan tiivistyvä tyhmyys, liskoäly ja itsetuhovietti. Mitattiinpa sitten bruttokansantuotteella tai väestön hyvinvoinnilla, parhaiten menestyvät ne yhteiskunnat, joissa hallitukset puolustavat määrätietoisesti ja yksituumaisesti jokaisen oikeutta kukoistaa.

Sellaisen hallituksen suomalaisetkin ansaitsevat.

Edellä mainituin perustein vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kannattaa edustaja Kymäläisen esittämää epäluottamuslausetta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *