15. 06 2017

Vastalause työelämäkokeilua koskevaan valiokuntamietintöön

Vastalause työelämä ja tasa-arvovaliokunnan mietintöön TyVM 6/2017 vp  hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden alueellista tarjoamista ja työelämäkokeilua koskevasta kokeilusta HE 51/2017 vp.

Perustelut

Kannatan kokeilua julkisten työvoimapalvelujen alueellisesta tarjoamisesta ja yhdyn näiltä osin työ- ja tasa-arvovaliokunnan mietintöön. Kokeilun tavoitteet asiakaslähtöisyyden lisäämisestä työvoimapalveluissa ja työttömyydestä aiheutuvien kustannusten vähentämisestä ovat ilman muuta hyviä. Mietinnössä esitetty huoli kokeiluasetelman metodologisista puutteista on sekin aiheellinen.

Sen sijaan en kannata hallituksen esityksessä kuvatun kaltaista työelämäkokeilua seuraavista syistä:

Työelämäkokeilu on epärealistinen. Työelämäkokeilun kohderyhmänä ovat työttömät, jotka kuuluvat kuntouttavan työtoiminnan piiriin. Tämä tarkoittaa ryhmää, jonka työ- ja toimintakykyä voidaan pitää liian huonona ansiotyöhön tai julkisiin työvoimapalveluihin, (HE 328/2014, s. 2-3) siis toimintakyvyltään varsin kaukana avoimista työmarkkinoista olevia ihmisiä. Nykyjärjestelmässä kuntouttavasta työtoiminnasta siirrytään avoimille työmarkkinoille verraten pitkää kuntoutumispolkua pitkin.

Työ- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa etenkin työmarkkinaosapuolet suhtautuivat varsin skeptisesti siihen, että yritykset ja yhteisöt kovin innokkaasti hakeutuisivat kokeilupaikaksi, semminkin, kun tuore ammatillisen koulutuksen uudistus kasvattaa merkittävästi työpaikkojen roolia myös ammatillisen opiskelun ympäristöinä. Jopa työelämäkokeiluun ilmoittautuneiden kuntien edustajat arvioivat kokeilun jäävän merkitykseltään vähäiseksi. Hallituksen esityksessä tätä riskiä ei oteta vakavasti. Asia kuitataan toteamalla, että ”vaikeudet löytää sopiva kokeilupaikka eivät olisi peruste olla tarjoamatta työelämäkokeilua.” (HE 51/2017, s. 49) Epäselväksi jää, miten kunnan tulisi toteuttaa työelämäkokeilua työpaikoilla vastoin näiden tahtoa. Tällainen ylimalkaisuus ihmisten peruspalveluiden suunnittelussa on edesvastuutonta.

Työelämäkokeilu saattaa johtaa kuntouttavan työtoiminnan lakkauttamiseen kokeilukunnissa. Työelämäkokeilun on tarkoitus korvata perinteinen kuntouttava työtoiminta. Tämä on erittäin huono uutinen niille, jotka kokevat hyötyvänsä kuntouttavasta työtoiminnasta. Mikäli kokeilupaikkoja ei löydy riittävästi tai henkilö ei ole kykenevä sellaisessa toimimaan, ei kunnalla ole tarjota kohderyhmään kuuluvalle työttömälle muuta kuin epämääräinen maininta sosiaalisesta kuntoutuksesta (joka siis ilmeisesti olisi jotakin muuta kuin kuntouttavaa työtoimintaa).

Kuntouttavaan työtoimintaan liittyy paljon ongelmia: se ei ole kovin tehokas tie työllistymiseen, sinne ohjautuu vääriä ihmisiä eivätkä kaikki halukkaat toisaalta sinne pääse. Toisinaan työttömiä määrätään kuntouttavaan työtoimintaan vain tilastojen kaunistamiseksi, mikä luonnollisesti aiheuttaa työttömissä katkeruutta. Silti kuntouttava työtoiminta on myös ollut monelle väline parempaan elämänhallintaan ja tulevaisuuden selkiytymiseen. Sosiaalipalveluna se sietää työelämää tai työvoimapalveluita paremmin epäonnistumisia ja alusta aloittamista. Mahdollisuus kuntouttavaan työtoimintaan pitäisikin säilyttää myös työelämäkokeilukunnissa.

Työelämäkokeilu ei tuota lisäarvoa suhteessa jo olemassa oleviin sosiaalityön ja työvoimapolitiikan työkaluihin. Hallituksen esityksessä työelämäkokeilun päätavoitteeksi on asetettu henkilön työkyvyn arviointi ja työelämävalmiuksien parantaminen. Tähän tarkoitukseen on olemassa työkokeilu, johon voidaan tarpeen mukaan rakentaa tukea ja valmennusta, mutta sosiaalihuoltolain 17 § mahdollistaa myös puhtaasti kuntoutukseen tähtäävän sosiaalipalvelun aidossa työympäristössä (HE 164/2014, s.111). Edelleen vajaatyökykyisen työssäoloa voidaan tukea palkkatuella ja työelämävalmiuksia parantaa koulutuksilla, jotka voivat sisältää myös työharjoittelua aidoissa työympäristöissä.

Työelämäkokeiluun liittyy merkittäviä väärinkäytön riskejä. Tiedämme, että kuntouttavaa työtoimintaa ja sen velvoittavuutta on Suomessa laajalti väärinkäytetty määräämällä kuntouttavaan työtoimintaan myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät sinne lain mukaan kuulu. Työkykyisillä työttömillä teetetään esimerkiksi yritysten tilaustöitä palkattomana työtoimintana, joka horjuttaa paitsi työttömien luottamusta viranomaisiin, myös markkinoiden kilpailutasapainoa.

Mikäli työelämäkokeiluun ryhdyttäisiin tähän tapaan rekrytoimaan työttömiä kuntouttavan työtoiminnan kohderyhmää laajemmin, olisi kokeilupaikkojen löytäminen tietysti helpompaa – tuottavat ilmaistyö kelpaa varmasti monelle työpaikalle. Työelämäkokeilun osana olisikin siis aktiivisesti etsittävä keinoja väärinkäytön ehkäisemiseksi.

Työelämäkokeilu poikkeaa julkisten työvoimapalvelujen yleisestä periaatteesta, jonka mukaan oikeasta työstä maksetaan oikea palkka. Viime vuosien aikana työvoimapalveluissa on luovuttu ilmaistyön muodoista oikeilla työpaikoilla tapahtuvassa työssä. Vajaatyökykyisten tai työttömyyden stigmatisoimien ihmisten työelämään pääsyä on sen sijaan haluttu helpottaa palkkatuella, joka kompensoi työnantajalle palkkaamisen riskejä ja/tai työntekijän alempaa tuottavuutta. Poikkeukset tähän sääntöön on tarkoin rajattu.

Työmarkkinoiden koko idea on se, että työntekijä myy aikaansa korvausta vastaan. Työstä tulee saada palkka, eikä ketään tule pakottaa minimisosiaaliturvan menetyksellä uhaten työskentelemään toiselle palkatta. Mikäli työttömille halutaan järjestää palkattomia kokeilujaksoja aidoissa työympäristöissä, on näiden oltava työttömälle vapaaehtoisia.

Työelämäkokeilu ei ole tällaisenaan järkevä ja toteutuskelpoinen ja siksi esitän poistettavaksi hallituksen esityksestä seuraavat alleviivatut kohdat:

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan,

 

että lakiehdotus hyväksytään muutettuna seuraavasti (Vastalauseen muutosehdotukset)

 

Vastalauseen muutosehdotukset

Laki

julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden alueellista tarjoamista ja

työelämäkokeilua koskevasta kokeilusta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

1 §

Soveltamisala

Tässä laissa säädetään määräaikaisesta kokeilusta, jonka aikana kunnat osittain vastaavat julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa (916/2012) tarkoitettujen julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamisesta. Lisäksi laissa säädetään työelämäkokeilusta, jota tarjotaan kokeilun aikana kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa (189/2001) tarkoitetun kuntouttavan työtoiminnan korvaavana palveluna.

2 §

Kokeilualueet

 

2 §

Kokeilualueet

Alueet, joilla kokeillaan julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamisvastuun osittaista siirtämistä (kokeilualue), ovat:

1 ja 2 kohta kuten TyVM

3) Pohjois-Savon kokeilualue, johon kuuluvat Kuopio, Siilinjärvi ja Tuusniemi; 

4 kohta TyVM

5) Satakunnan kokeilualue, johon kuulu Pori.

 

Työelämäkokeilua kokeillaan 1 momentin 3 ja 5 kohdassa tarkoitetuilla alueilla. 

 

3 §

Vastuu julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden

tarjoamisesta työttömille työnhakijoille

Henkilön kotikunta vastaa julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamisesta:

1 ja 2 kohta kuten TyVM

 

3) Varsinais-Suomen kokeilualueella alle 25-vuotiaille sekä niille, jotka ovat olleet yhtäjaksoisesti työttöminä työnhakijoina vähintään 12 kuukautta 

4 kohta kuten TyVM

5) Satakunnan kokeilualueella niille alle 25-vuotiaille, jotka ovat olleet yhtäjaksoisesti työttöminä

työnhakijoina vähintään kuusi kuukautta ja jotka eivät mainittuna aikana ole olleet työttömyysturvalain 1 luvun 5 §:n 1 momentin 15 kohdassa tarkoitetussa työllistymistä edistävässä palvelussa,

sekä niille, jotka ovat saaneet työmarkkinatukea työttömyysturvalain 14 luvun 3 a §:n 2

momentissa tarkoitetulla tavalla työttömyyden perusteella vähintään 200 päivältä.

2 mom kuten TyVM

 

4 – 14 § kuten TyVM

 

15 §

Työelämäkokeilun järjestäminen

Jos työttömälle työnhakijalle olisi järjestettävä kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain nojalla kuntouttavaa työtoimintaa, kokeilualueilla kunta järjestää kuntouttavan työtoiminnan sijasta työelämäkokeilun työpaikalla siten kuin tässä laissa säädetään. Kunta voi järjestää työelämäkokeilun itse tai tekemällä sen järjestämisestä kirjallisen sopimuksen muun työnantajan kanssa. Työelämäkokeilun tarkoituksena on selvittää ja edistää henkilön työkykyä ja työelämävalmiuksia sekä tukea hänen paluutaan työmarkkinoille.

 

Edellä 1 momentissa tarkoitettu työelämäkokeilu voidaan järjestää henkilön pyynnöstä myös ennen kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjä määräaikoja, jos se vastaa hänen palvelutarvettaan. Henkilön on esitettävä työelämäkokeilua koskeva pyyntö kunnalle. Ennen työelämäkokeilun järjestämistä on laadittava aktivointisuunnitelma tai monialainen työllistymissuunnitelma.

16 §

Työelämäkokeilusta sopiminen

 

Kunta, työelämäkokeilun järjestäjä ja kokeiluun osallistuva tekevät työelämäkokeilusta määräaikaisen kirjallisen sopimuksen. Sopimukseen sovelletaan, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 9 §:n 1 momentissa säädetään sopimuksesta ilmi käytävistä seikoista ja mitä 3 ja 4 momentissa säädetään. Lisäksi työelämäkokeilua koskevasta sopimuksesta on käytävä ilmi henkilölle työelämäkokeilun aikana annettava kunnan järjestämä työelämävalmiuksia tukeva ohjaus ja valmennus. 

 

Työelämäkokeilua koskevaan sopimukseen on otettava ehto, jonka mukaan työelämäkokeilun järjestäjän tulee työelämäkokeilun päätyttyä antaa kunnalle arvio henkilön työelämävalmiuksien ja työkyvyn muutoksesta työelämäkokeilun aikana sekä hänen työelämävalmiuksiensa kehittämistarpeista.

 

Silloin kun työelämäkokeilun järjestäjä on muu kuin kunta, on sopimuksessa oltava ehto, jonka mukaan kunta ei maksa korvausta työelämäkokeilun järjestämisestä. Sopimuksessa on tällöin sovittava siitä, että kunta järjestää työelämäkokeiluun osallistuvalle henkilölle työelämäkokeiluun sisältyvän ohjauksen ja valmennuksen.

 

 

17 §

Työelämäkokeilun toteuttaminen

Työelämäkokeilun kesto on enintään 12 kuukautta, josta enintään kuusi kuukautta saa tapahtua yrityksessä tai yksityisellä elinkeinonharjoittajalla. Työelämäkokeiluun sovelletaan, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 5 §:n 2 momentissa, 7, 8 ja 10 §:ssä säädetään työkokeilusta. Lisäksi työelämäkokeiluun sovelletaan lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annettua lakia (504/2002). Työelämäkokeiluun voidaan yhdistää henkilön tarvitsemia sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluja sekä muita palveluja.

 

Kunnan on vakuutettava työelämäkokeiluun osallistuva siten kuin työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 3 §:n 1 momentissa säädetään. Työelämäkokeiluun osallistuvaan sovelletaan, mitä työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työntekijästä, ja kuntaan sovelletaan, mitä mainitussa laissa säädetään työnantajasta. Poiketen siitä, mitä mainitun lain 71–78 §:ssä säädetään, vuosityöansiona käytetään mainitun lain 79 §:n mukaista vähimmäisvuosityöansiota. Poiketen siitä, mitä mainitun lain 58 ja 59 §:ssä säädetään, päiväraha on 1/360 vuosityöansiosta.

 

 

18 §

Työttömyysturvalain soveltaminen työelämäkokeiluun

Työelämäkokeiluun sovelletaan, mitä työttömyysturvalaissa säädetään kuntouttavasta työtoiminnasta.

 

19 §

Toimintaraha työelämäkokeiluun osallistumisesta

Työelämäkokeiluun osallistuvan henkilön oikeuteen saada toimintarahaa sovelletaan, mitä toimeentulotukilain (1412/1997) 10 a §:n 1 momentissa säädetään kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle maksettavasta korvauksesta.

 

 

 

20 §

Valtion korvaus työelämäkokeilun järjestämisestä

Kunnalla on oikeus saada 15 §:n 1 momentissa säädetyn työelämäkokeilun järjestämisestä valtion korvauksena 10,09 euroa päivältä kultakin osallistuvalta henkilöltä. Korvaus maksetaan jälkikäteen niiltä päiviltä, joina henkilö osallistuu 16 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun työelämäkokeiluun. Korvauksen myöntämis- ja maksamismenettelystä säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Valtion korvauksen takaisinperintään ryhtymisestä ja tarvittavista takaisinperintätoimista päättää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus. Valtion korvauksen myöntämiseen, maksamiseen ja takaisinperintään sovelletaan valtionavustuslakia (688/2001).

21 – 24 § kuten TyVM [muuttuu 4 ja 5 §:ksi]

 

25 §

Kansaneläkelaitoksen velvollisuus tietojen oma-aloitteiseen luovuttamiseen

Kansaneläkelaitos on velvollinen salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä luovuttamaan Satakunnan työ- ja elinkeinotoimistolle tiedon sellaisesta työmarkkinatuen saajasta, jonka kotikunta on Pori tai Rauma ja jolle on maksettu työmarkkinatukea vähintään 200 päivältä työttömyyden perusteella työttömyysturvalain 14 luvun 3 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.  

 

26 – 28 § kuten TyVM [muuttuu 6 – 8 §:ksi]

 

Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.

 

Helsingissä 15.06. 2017

Anna Kontula

3 thoughts on “Vastalause työelämäkokeilua koskevaan valiokuntamietintöön

  1. Koska tähän vastataan? Mahdollistaako tämä lakiuudistuksen?

  2. Kysymys on siis vastalauseesta työ- ja tasa-arvovaliokunnan mietintöön hallituksen esityksestä, joka käsittelee mm. työelämäkokeilua. Seuraavaksi asia menee eduskunnan päätettäväksi, todennäköisesti ensi viikolla. Sen jälkeen, jos eduskunta mietinnön toisessa käsittelyssä kannakseen hyväksyy (todennäköisesti hyväksyy), se on päätetty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *