02. 03 2017

Puhe eutanasia-aloitteen lähetekeskustelussa

Olemme saaneet käsittelyyn kansalaisaloitteen eutanasian laillistamiseksi Suomessa. Aihe on kaukana kepeästä, mutta lähellä sitä, mikä on tämän talon ydintä – punnita ja päättää julkisen vallan ja kansalaisten välisestä suhteesta läpi elämän kaaren.

Kannatan aloitteen ehdotusta eutanasian laillistamisesta, tiukin reunaehdoin.  Mielestäni tässä suhteessa keskeinen linjaus tehtiin itsemurhan dekriminalisoinnin yhteydessä 1800-luvun lopulla. Silloin vahvistettiin, että valta päättää elämästä ja kuolemasta kuuluu ensisijaisesti ihmiselle itselleen.

On kuitenkin tilanteita, joissa henkilö ei ole itse kykenevä lopettamaan elämäänsä kadonneen toimintakyvyn vuoksi. Ymmärtääkseni aloitteessa etsitään eutanasiasta ratkaisua nimenomaan tällaiseen tilanteeseen.

Tiedämme, että paraskaan hoito ei aina riitä kivun vaimentamiseksi. Tiedämme myös, että päätökset elämästä ja kuolemasta ovat väistämättä monin tavoin läsnä lääkärin työssä jo nyt. Edelleen tiedämme kuitenkin historiasta lukuisia varoittavia esimerkkejä, joissa järjellä ja inhimillisyydellä perusteltuja lakeja on käytetty karmealla tavalla ihmisyyttä vastaan.

Siksi on syytä edetä varovaisesti. Eutanasia sallittaisiin henkilöille, joiden kärsimys on kestämätöntä eikä sitä voida lievittää muilla keinoin. Sen tekeminen olisi lääkärille ja muulle terveydenhoitohenkilöstölle vapaaehtoista.

Keskustelussa on toistuvasti noussut esiin huoli siitä, että eutanasian laillistaminen voisi johtaa samanlaiseen kulttuuriin kuin Hollannissa tai Belgiassa, missä eutanasioita on tehty myös mielenterveysongelmaisille ja alaikäisille. Tähän huoleen vastaa aloitteen kohta, jossa eutanasia rajataan vain niihin tilanteisiin, joissa henkilön odotetaan joka tapauksessa menehtyvän pian.

Kun jäljellä jää vain hyvästit ja kipu, ei hyviä vaihtoehtoja ole. Silloin ihmisellä tulisi olla mahdollisuus vähiten huonoon.

5 thoughts on “Puhe eutanasia-aloitteen lähetekeskustelussa

  1. Ilkka perjantai 3.3 2017 sivu 13 eutanasia jo käytössä On ollut julkisuudessakin keskustelua eutanasiasta.Jo edesmenneitä vanhoja lähisukulaisiani on ollut laitoshoidossa jonkun aikaa ennen kuolemaa.Loppuajalla heiltä lopetettiin lääkitys,ruoka ja nesteytys.Käänneltiin vain ja vaipat vaihdettiin ei muuta.Mitäs se oli muuta kuin eutanasiaa,mutta eihän sitä kukaan tietenkään myöntänyt,koska se on suomen laissa kielletty.Asiaa läheltä seuranneena tiedän että näin on tapahtunut.MANTA seinäjoki oma kommentti tämä on mielestäni kidutukseen verrattavaa toimintaa. erkki

  2. Tervehdin ilolla järkevää kantaasi asiaan. Armon antaminen ihmisen kärsimyksien lopettamiseksi, kun mitään ei ole enää tehtävissä, on ihmisyyden osoitus. En voi hyväksyä sitä tekopyhää kipulääkityksellä tuskien lievitys perustelua ja kieltäytymistä ainoasta oikeasta toimenpiteestä toivottomassa tilanteessa. Yksilön etu, lähimmäisten etu ja myös yhteiskunnan etu. Käykääpä tutustumassa todellisuuteen vatsasyöpäpotilaan viimeisinä elinpäivinä, soisin että tuntisitte henkilön. Konkreettinen kokemus on paras konsultti näin painavan asian päätöksessä.

  3. Erkki omaistesi hoito on ollut saattohoitoa. Palliatiivisen hoidon viimeinen hoitomuoto on saattohoito, joka päättyy ihmisen kuolemaan. Saattohoitovaiheessa ihmisen hoito painottuu oireenmukaiseen hoitoon, kuten kipulääkitys ja ihmiseltä lopetetaan ns. sairauksien parantamiseen tähtäävät lääkkeet. Palliatiivisessä hoidossa on tärkeintä hyvä perushoito, etenkin suun hoito. Kuoleva ihminen ei useinkaan halua enää syödä tai juoda, mutta suu tuntuu kuivalta, siksi suuta on syytä kosteuttaa esim. jäällä, kosteutusgeeleillä tms.
    Kuolevaa ihmistä hoidetaan asentohoidolla vain silloin kun ”kääntely” ei aiheuta kipua kuolevalle. Toisinaan ihmistä sattuu liikkumattomuus, kuten jokainen voi omalta kohdaltaan todeta, silloin ihmisen asentoa vaihdetaan noin parin tunnin välein vuoteessa.

  4. Kati Rantanen toteaa täysin oikein. Ruoan antamisen lopetus on pakko siinä tilanteessa kun voimaton ihminen ei enään kykene nielemään… ei ole edes siihen refleksejä. Nesteytys suonen sisäisesti ei sekään ole perusteltua koska ihminen on jo kuolemassa. Kipulääkitys on mahdollinen joskin hankalaa oikein laihan ihmisen kohdalla koska ihon toiminta on heikkoa heikentyneen verenkierron vuoksi ja lähes kadonneiden lihastenkin vuoksi. Suoneen anntettavana useinkin mahdollinen mutta hankalimmissa tapauksissa ei edes suonet kestä niihin kajoamista. Kääntely, jos ei ole käytettävissä erityisiä patjoja mm korkean riksin patjoja ns decubituspatjoja painehaavariskin vähentämiseksi, on jokatapauksessa tehtävä vaikka sen tiedetään olevan tuskaista potilaalle/vanhukselle jotta vältytään painehaavoilta jotka lisäisivät tuskaa.
    Vanhuus vain on tie kuolemaan meidän jokaisen kohdalla. Mutta eutanasiassa on kuten Anna kuvailee muusta kyse ja kohdennetaan tarkoin kriteerein… siis on tarkoitus niin esittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *