02. 01 2017

Mitä huomisesta voi tietää?

Elämme ennustamisen sesonkia. Ihmiset arvailevat kohtaloaan tinoista tai yrittävät muuttaa sitä uuden vuoden lupauksilla. Koska joulun pyhinä on vähän uutisoitavaa, mediakin keskittyy näyttämään vanhoja ja visioimaan tulevia uutisia.

Me tapaamme ajatella, että ihmisluonto edustaa pysyvyyttä, kun taas koneet muuttavat maailmaa. Kun ihmisiä pyydetään kuvittelemaan tulevaisuutta, he alkavat siksi yleensä puhua keksinnöistä. Jopa akateemisessa tulevaisuuden tutkimuksessa teknisillä innovaatioilla on hallitseva rooli.

Myös monet yhteiskuntateorian klassikot jäsentävät historiaa teknologian kautta. Kivityökalujen myötä ihminen nousi kahdelle jalalle, kirjapainot käynnistivät uskonpuhdistuksen ja uudet viljelymenetelmät vapauttivat teollistumiselle välttämättömän työvoiman alkutuotannosta.

Yhteistä näille teorioille kuitenkin on, että kaikki teknologia ei kirjoita historiaa. Kello keksittiin tuhansia vuosia sitten, mutta muutosvoima siitä tuli vasta, kun ihmiset siirtyivät pellolta tehtaaseen. Tällöin tarkalla ajalla alkoi olla merkitystä ja ihmiset opettelivat hahmottamaan sitä tunneissa ja minuuteissa. Sittemmin ovat aikakäsitykseemme vaikuttaneet esimerkiksi sähkövalo ja televisio.

Teknologia yksin on tyhjää. Siitä tulee tärkeää vasta, kun se yhdistyy ihmisten toimintaan ja alkaa muokata sitä. Ennustamisen niksi onkin tunnistaa, milloin ja miksi näin tapahtuu.

Harmi vain, että on paljon helpompi ennakoida erilaisia ihmevimpaimia kuin niiden seurauksia. 1980-luvulla monet pitivät leipäkonetta tulevaisuuden keksintönä ja langatonta puhelinta päiväperhosena. Pyykkikoneen kehittäjä tuskin ajatteli edistävänsä avioeroja, kun äidit sen myötä ehtivät entistä useammin ansiotöihin ja saivat omaa rahaa.

Vastikään olemme saaneet lukea, miten peliteollisuus teki yllättäen sen, missä kirkko ja valtio epäonnistuivat – vähensi nuorten alkoholin kulutusta. Näin jälkikäteen ajateltuna kehitys tuntuu ilmeiseltä, useimmat pelit kun vaativat keskittymistä ja reaktionopeutta. Harva sitä silti arvasi.

Ennen vanhaan ennustajat lukivat ympäröivästä luonnosta merkkejä tulevasta. Kokenut tietäjä saattoi niiden perusteella veikata sään tai sadon, mutta suurella virhemarginaalilla. Samalla tavoin teknologia antaa tulevasta vain vihjeitä. Ihmiset tapaavat käyttäytyä tunnetuissa ympäristöissä melko arvattavasti, mutta koskaan ei tiedä, miten he reagoivat uusiin muuttujiin.

Siksi tinat ja uuden vuoden lupaukset pitävät niin hyvin pintansa. Ne ovat kaukana varmuudesta, mutta silti hyvin lähellä parasta, mitä huomisesta voi tietää.

 

(Kirjoitettu Aamulehdelle 31.12.2016)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *