12. 09 2016

Vapaan naisen rakkaus

Kun hän tarttui käsivarteeni, päätin oitis, että tämän minä pidän. Jos oikeantuoksuisen miehen löytää, ei saa päästää irti. Ei, vaikka se vähän pyristelisikin.

Seuraavat kuukaudet hän raahautui aamuisin töihin seitsemäntoista neliön yksiöstäni, unenpuutteesta sekapäisenä, mutta jo seuraavaa yötä odottaen.

Muu tuli sitten myöhemmin. Kun oivalsin, että seikkailuni oli myös viisas ja kunnollinen mies. Lojaali kumppani, joka ei vilkuile muita edes silloin, kun puoliso ei huomaa.

Eräänä yönä hän kuiskasi rakastavansa minua, kuiskasi niin hiljaa kuin vain voi. Minä teeskentelin nukkuvaa, että häntä ei olisi alkanut nolottaa.

Siitä lähtien me olemme olleet toistemme tarkoitus. Kun olen kipeä, Jykä tilaa meille pitsaa. Ja kun me riitelemme, on sekin vain kahden puolikkaan hätääntynyttä haparointia toistensa luo.

Jykä ei ole mikään one size fits all. Hän inhoaa työntekoa ja keskiluokan ahdasta mielenmaisemaa. Hän kuorsaa niin, että minun on nukuttava toisessa huoneessa, teollisuuskuulosuojaimista huolimatta. Hänestä putoilee joka paikkaan kolikoita, muttereita, paperilappuja ja tulitikkuja.

Mutta mitä se sitten haittaa?

Minä puhun työkseni politiikkaa, Jykä taas hoitaa tukkeutuneita viemäreitä ja särkyneitä ikkunoita. Siksi on vain kohtuullista, että kotona minä puolestani hoidan haalarihommat ja hän pohdiskelee valtakunnan tilaa. Toisinaan Jykä on niin ajatuksissaan, että yksinkertaisetkin viestit saa perille vain huutamalla – mikä onni, että minulla on hyvät keuhkot.

Jykä ei osta kukkia tai muista syntymäpäivääni, mutta unohtuvathan ne joskus itseltänikin. Tutkimusten mukaan epäjärjestelmälliset ihmiset ovat luovia, ja Jykä on huippuluova.

On selvää, että esiäideilläni ei olisi ollut varaa Jykään. Heidän piti naida rikas mies, tai ainakin ahkera, koska siitä oli kiinni oma ja lasten elanto. Mies sai olla mieluummin tylsä kuin hurjapää, käytännön ihminen tai ei ainakaan unelmoija.

Rakkaus on sellaisten ylellisyyttä, joiden leipä ei ole puolisovalinnasta kiinni. Kiitos esiäitieni tasa-arvotyön, saan minä ottaa kenet tahdon, eikä sen suurempaa vapautta olekaan. Minulla on oma ura, tila ja pankkitili, enkä tarvitse miestä muuhun kuin rakastettavaksi.

Voin elää miehen kanssa, joka unohtuu arvostelemaan ortodoksista teologiaa tai hihittelemään seitsemänkymmentäluvun feministiteoreetikoille. Joka tanssii tangoa niin kuin ei kukaan. Jonka katse tekee minusta kauniin ja käsi painaa hetkeen.

Jykä on kuin tähdet tai musiikki. Ei niistä maha täyty, mutta sydän kyllä.

Siitäkin olen kiitollinen, että saan elää niin paljon esiäitejäni vanhemmaksi. Vasta nelikymppisenä sitä nimittäin alkaa päästä jyvälle, miten parisuhteessa pitää elää. Tiskipöydällä itävistä kahvinporoista tai parvekkeelle kasatuista roskapusseista huomautan vasta, kun olen varma, että tähän en pysty sopeutumaan.

Olen myös oppinut, että torjunnalla on aina hintansa. Ja koska se maksetaan välittömyyden ja hyväksytyksi tulemisen valuutassa, kannattaa kieltojen kanssa olla nuuka.

Jykä arvelee lähtevänsä, ennen kuin me ehdimme kyllästyä toisiimme. Hän haluaa, että minä panisin uurnan sitten takan reunalle, lippalakki kannen päälle ja tekohampaat eteen. Ja arvatkaas mitä, juuri niin minä taidan tehdä. Ehkä piirrän astialle vielä silmätkin, sellaiset, joissa on Jykän lempeät kulmarypyt.

Aina minä olen tiennyt, että Jumala tuon miehen minulle antoi. Lahjaksiko vai opetukseksi, ei sillä niin väliä.

 

(Kirjoitettu Ellun kanojen pamflettiin Huomisen rakkaudesta keväällä 2016)

10 thoughts on “Vapaan naisen rakkaus

  1. Niin on hyväksyvä rakkaus. Kaunis arkipäivän kuvaus. Kiitos. Ehkä minäkin joskus 🙂

  2. Ei hassumpi juttu .Ehkä aavistuksen elitistinen maku jä jutusta häneltä etuoikeutetulta naiselta suomalaistenkin naisten joukossa. Johan nyt on markkinat kun viemäriville haisee oikealta, olenko vetänyt turhaan CK:n Cravea ja muita dödöjä kainalooni. No sellaista se elämä on meillä torjuville jumalattomille olemme liian rikinkatkuisia henkisesti ja fyysisesti. Amen.

  3. Olipa suloista luettavaa! Onnitteluni sinulle!
    Tarja Sinnemäki

  4. Empä taida paremmin sanoa. (Enkä edes nuin hyvin koska tunteiden ilmaiseminen sanoin on melkein yhtä vaikeaa kuin ennustaminen siis tulevaisuuden ennustaminen)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *