03. 09 2016

Muistokirjoitus

Tapani ”Sipi” Kontula (s. 23.5.1044) kuoli Satakunnan keskussairaalassa sunnuntaina 14.8. Hän oli koko ikänsä sosiaalidemokraatti, suuren osan elämäänsä musiikin ja yhteiskunnallisten aineiden opettaja, monta vuotta kansalaisjärjestöaktiivi ja jonkin aikaa isäni.

Mitä meistä jää, kun matka on päättynyt? Sipistä ainakin Pori Jazz, jonka perustamisasiakirjan hän oli allekirjoittanut. Jäi öljyvärimaalauksia ja oopperalibrettoja. Jäi kokoelma Eetu Saliniin liittyvää aineistoa sekä jokunen oppilas, joka löysi oman tiensä.

Jäljistä tärkein on tietysti se, jonka jätämme kanssaihmisiin. Sipin sandaalien painaumat tuskin ihan heti häviävät. Hän osasi olla nokkela ja karismaattinen seurueen keskipiste, mutta myös mahdoton kiukkupussi, jopa porilaisella mittapuulla. Kuten monet luovat ihmiset, hän vältti tekemästä asioita vain tavan vuoksi ja hämmensi siksi valinnoillaan toistuvasti ympäristöään.

Viimeisen kerran Sipi soitti minulle elokuun alussa. Hän halusi välittää RKP:n Anna-Maja Henrikssonille kiitokset radioesiintymisestä turvapaikanhakijoiden asemassa. ”Ihmisoikeudet pitää olla samat kaikil, muute ne on vaan jottain säätyoikeuksia”, hän selitti. ”Sano sille, että me sosiaalidemokraatit tykättiin kovasti.”

Hetken mietinnän jälkeen hän lisäsi: ”Tai ainakin tää yks sosiaalidemokraatti täält Porist.”

 

(Kirjoitettu Demokraatille 2.9.2016)

2 thoughts on “Muistokirjoitus

  1. näppäilyvirhe: 1044
    kiitos laadikkaista ja usein tieteellisesti argumentoiduista teksteistä (liian harvinaista nykyään)

  2. Tapani ”Sipi” Kontula (s. 23.5.1044) – painovirhe syntymäajassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *