23. 08 2016

Pitääkö poliitikon puhua totta?

On normaalia, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. Julkinen pävähoitojärjestelmä voi olla yhden mielestä hyvä asia ja toisesta huono. Ja vaikka yhden kannan perustelut vaikuttaisivat lähemmässä tarkastelussa paremmilta kuin toisen, ei tappiolle jäänytkään lakkaa olemasta aito mielipide.

Tosiasiaväittet sen sijaan ovat tai eivät ole päteviä. Jos kunnan päivähoitobudjetti on kaksisataa tuhatta euroa, se ei voi olla samanaikaisesti jotain muuta. Fakta voidaan tietysti kyseenalaistaa, on voinut tapahtua laskuvirhe tai numeroita on käytetty kuvaamaan väärää asiaa. Perussääntö kuitenkin on, että kilpailevista totuuksista vain yksi voi olla aito.

Vaihtoehtoiset mielipiteet ovat toimivan demokratian ehto. Homman ideana on, että erilaisten näkökulmien koettelu toisiaan vasten tuottaa viisaampia ja punnitumpia päätöksiä kuin mihin kukaan osapuoli yksinään pystyisi. Toisaalta, yhtä tärkeää päätöksenteolle on yksimielisyys tosiasioista. Ilman tosiseikkojen vakaata yhteismaata muistuttaa mielipiteiden muodostaminenkin enemmän nopan heittoa kuin rationaalista harkintaa.

Paljon on toki asioita, joissa lopullista totuutta ei voida saada selville. Me emme esimerkiksi tiedä, paransiko yhteisöveron alennus työllisyyttä tai heikentäisikö huivikielto musliminaisten asemaa. Hyvässä poliittisessa kulttuurissa tämä tiedon rajallisuus tunnistetaan ja varman tiedon puuttuessa turvaudutaan todennäköisyyksiin. Vähemmän vastuullisissa käsissä tästä oletusten ja ennusteiden alueesta voi kuitenkin muodostua myös huikea propagandan ja vääristelyn areena, sillä varmennettujen faktojen puuttuessa on seuraamusriski olematon.

Vaikka poliitikkojen krooninen valehtelu on suosittu hokema, useimmat ihmiset toivoisivat poliitikkojen pysyvän tosiasioissa. Mutta kuinka tärkeää se oikeasti on?

Viime vuosina on moni suomalainenkin poliitikko jäänyt kiinni ihmisten harhaan johtamisesta ja jopa valehtelusta. Näillä tapauksilla ei yleensä ole ollut pienehköä mediaturbulenssia kummempia seurauksia. Myös esimerkiksi Yhdysvaltain presidentiksi pyrkivä Donald Trump on kärähdellyt epätotuuksista koko kampanjansa ajan, mutta kannatuskäyrät notkahtivat vasta, kun hän loukkasi kansalaisten isänmaallisia käsityksiä – siis esitti sopimattoman mielipideväitteen.

Kyynisen valtioteorian klassikko Niccolo Machiavelli korosti, että totuus on hieno ihanne, mutta häviää politiikassa uskottavuudelle, joka taas rakennetaan mielipiteiden varaan. Niin kauan kuin kansalaismielipide katsoo valehtelua läpi sormien, ei tämän parempaa demokratiaa ole luvassa.

 

(Kirjoitettu Aamulehdelle 21.8.2016.)

4 thoughts on “Pitääkö poliitikon puhua totta?

  1. Oikeastaan ongelma monissa poliitikoissa ei ole ainoastaan suoranainen valehtelu, vaikka sekin tauti on levinnyt laajalle, suuria ongelmia aiheuttaa myös iskulauseiden sisällyksetön hokeminen ja niitten pakkosyöttäminen asioita heikosti ymmärtäville kansalaisille. Niillä keinoin aikaansaadaan majesteettisia fiaskoja, kaikki hyvää tarkoittaen aikaansaatuja. Kuten tuulivoima, joka ei vain käytännössä toimi Suomen oloissa sellaisella tavalla mitä toivottiin, vaan maksaa moninkertaisesti sen mitä se tuottaa energiaa. Sen lisäksi tietojen valikoitu salaaminen, mikä on Suomessa ikävän yleistä, lisää iskulauseitten voimaa ja johtaa äänestäjiä harhaan.

    Suoranaista valehtelua olen huomannut esiintyvän enimmäkseen poliittisesti keskivaiheilla olevissa konservatiivisissa puolueissa, missä rahan ja hyväveli-palvelusten vuoksi valehdellaan hyvinkin suoraan. Valta ja raha korruptoivat lähes poikkeuksetta, mistä syystä olisi hyvä rajoittaa kansanedustajakausien määrä yhteen tai kahteen ja sitoa kansanedustajan palkka ja muut edut vaikkapa tavallisen duunarin (kuten kassatyöntekijän) palkkaan. Tällaisia muutoksia taitaa tosin olla aivan turha toivoa.

    Iskulauseiden väärinkäyttöä, aitoa agitproppia, taas esiintyy enemmän niissä puolueissa ja seuroissa, jotka ajavat rajumpien muutosten asiaa, oikealla ja vasemmalla yhtä usein. Nämä ovat nousevia voimia, eivätkä useimmat jäsenistä kuulu klassiseen vaikuttajien verkostoon, vielä. Mutta jyrkän politiikan tarkoitushan on päästä sille tasolle, missä ollaan vallan verkostoissa, korruptoitumassa. Uusin ehdokas tähän ryhmään on Perussuomalaiset. Jos sen kannatus vaaleissa pysyttelee muitten valtapuolueitten tasolla (>=20%), on vain ajan kysymys milloin sitä ei enää erota Kokoomuksesta ja SDP:stä kuin nimi.

    Maailma nyt vain on tällainen, ei se siitä muuksi muutu vaikka voissa paistaisi.

  2. PS. Mielenkiintoista nähdä, kauanko tuo kommenttini saa olla näkyvillä. Se kertoo yleensä paljon blogin pitäjästä.

  3. Varmaan aika kauan. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut.
    Tiedä sitten lukeeko bloginpitäjä näitä kommentteja.

  4. Kyllä poliitikon pitää puhua totta ja niin suurin osa jo oman etunsa takiakin pyrkivät toimimaan.

    Suomen kaltaisissa yhteiskunnissa, joissa vallitsee todellinen mielipiteenvapaus, ongelmia seuraa siitä, että on olemassa lukuisa joukko tahoja, jotka päättävät omalla tavallaan totuuden ehdoista. Näin lähes kenen tahansa sanomisista voidaan niin haluttaessa osoittaa ainakin jonkin asteista valehtelua.

    Naapurimaan kaltaisissa yksipuoluejärjestelmissä taas valtaeliitti päättä totuuden ehdoista, joten aivan selkeä valtapuoluetta edustavan poliitikon ja varsinkin valtion päämiehen valehtelukin voi em. ehdot täyttää. Kansainvälisissä sopimuksissa loisiminen tai niiden kotiinpäin vetoa harjoittava tulkitsemien ovat oma surullinen lukunsa tässä totuuden ehtojen sanelumenettelyssä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *