31. 08 2016

Kirjallinen kysymys sakkojen määräytymisperusteista

Eduskunnan puhemiehelle

Hallitus tuplasi rikesakot vuoden 2016 alussa tavoitteenaan nostaa rikesakkokertymää. Sakkojen korotukset perustuvat hallitusohjelmaan ja ovat osa julkisen talouden sopeutustoimia. Korotus ei kuitenkaan johtanut hallituksen toivomiin tuloksiin ja nyt suunnitteilla onkin uusi korotus sakkokertymän kasvattamiseksi. (HE 1/2016). Lehtitietojen mukaan poliisissa mietitään parhaillaan myös rikesakkokynnyksen alentamista. 

Sakkojen ensisijaisena tehtävänä on kannustaa lainkuuliaiseen käyttäytymiseen, toissijaisesti rangaista lain rikkojia. Oikeusvaltiossa on olemassa vakiintuneet pelisäännöt, joilla rangaistuksista päätetään. Valtion alijäämäinen budjetti ei kuulu hyväksyttäviin rangaistusperusteisiin. Perustuslakituomioistuimen lausunnossa todetaankin rikesakkojen uusien korotusten osalta, että ”hallinnollisia sanktioluonteisia seuraamusmaksuja [ei] voida pitää perustuslain 81 §:n mukaisina veroina tai maksuina ja ettei niiden tarkoitus ole valtion menojen rahoittaminen.” (PeVL 9/2016).

Oikeusvaltiossa rangaistukset eivät voi perustua talouden nousu- ja laskusuhdanteisiin. Kaavailut rikesakkojen nostamiseksi ja rikesakkokynnyksen madaltamiseksi ovat esimerkkejä siitä, miten käy, kun budjettitavoitteet lähtevät ohjailemaan oikeudenkäyttöä. Mikäli autoilijat halutaan paikkaamaan budjettivajetta, on se tehtävä säätämällä autoiluun liittyvää verotusta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten oikeusministeriö aikoo turvata oikeuslaitoksen uskottavuuden, jos sakkoja aletaan määrätä rangaistusjärjestelmän ulkopuolisista motiiveista käsin?

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anna Kontulan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 419/2016 vp:

Miten oikeusministeriö aikoo turvata oikeuslaitoksen uskottavuuden, jos rikesakkoja aletaan määrätä rangaistusjärjestelmän ulkopuolisista motiiveista käsin?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Rikesakkojen rahamäärät korotettiin noin kaksinkertaisiksi 1 päivänä syyskuuta 2015. Tuolloin voimaan tulleiden korotusten taloudelliseksi vaikutukseksi arvioitiin noin19 — 22 miljoonaa euroa vuodessa. Toisin kuin julkisessa keskustelussa on esitetty ja kysymyksessä todetaan, toteutuva kertymä vastaa toistaiseksi ennakkoarvioita. Tällä hetkellä käytössä olevien sakkojen lukumääriä koskevien tietojen perusteella korotukset kasvattavat valtion sakkotuloja vuonna 2016 arviolta 19 miljoonaa euroa.

Rangaistusjärjestelmän yleisesti tunnustettuna tavoitteena on rikosten ehkäiseminen eri vaikutusmekanismeilla sekä rikosten ja rikollisuuskontrollin aiheuttamien kärsimysten ja kustannusten minimoiminen ja niiden oikeudenmukainen jakaminen eri osapuolten kesken (ks.  PeVL 9/2016 vp).

Fiskaaliset seikat eivät ole järjestelmän olemassaolon tarkoitus, mutta seuraamuksilla on tästä huolimatta myös taloudellisia vaikutuksia. Näitä vaikutuksia ei tule lainvalmistelussa sivuuttaa, joskaan valtiontalouden sopeuttamista ei perustuslakivaliokunnan mukaan voida sellaisenaan pitää perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävänä perusteena seuraamusten korottamiselle.

On tärkeää erottaa toisistaan seuraamusjärjestelmän kehittämiseen liittyvät taloudelliset vaikutukset ja oikeuslaitoksen toiminta. Lainkäyttö ja muu oikeuslaitoksen toiminta eivät perustu sakkotuloihin, vaan lakiin. Rangaistuksen määräämisestä — sekä tuomioistuimissa että niiden ulkopuolella — säädetään rikoslain (39/1889) 6 luvussa. Näitä perusteita ei ole esitetty muutettaviksi.

Rikoslain 6 luvun 2 §:n mukaan rangaistus määrätään noudattaen rikoksesta säädettyä rangaistusasteikkoa ja luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rikesakkojen rahamäärät noudattavat rikoslain 6 luvun 4 §:stä ilmeneviä periaatteita, ja ne heijastavat ennen kaikkea kunkin rikostyypin vahingollisuutta ja vaarallisuutta.

Rikesakon määräävä henkilö eli poliisimies, tullimies, rajavartiomies tai erätarkastaja ei käytä rikesakon rahamäärän osalta erityistä harkintaa. Rahamäärä perustuu suoraan asianomaiseen säädökseen. Rikesakkojen rahamääristä säädetään nykyään rikesakkorikkomuksista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1081/2015).

Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys 115/2016 vp, jossa ehdotetaan rikesakkojen rahamääriä koskevan sääntelyn siirtämistä lain tasolle. Suomessa luottamus oikeuslaitokseen on kansainvälisessä vertailussa ollut korkealla tasolla. Tältä kannalta on tärkeää, että oikeuslaitos on jatkossakin riippumaton ja että sen toiminta perustuu lakiin ja on oikea-aikaista ja ennakoitavaa. Seuraamusjärjestelmän kehittämisellä ei puututa näihin perusteisiin.

Helsingissä 21 päivänä syyskuuta 2016

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström

2 thoughts on “Kirjallinen kysymys sakkojen määräytymisperusteista

  1. Budjettivaje ei sakkojen tuplaamisella parantunut. Vastaavanlaisia harhakuvitelmia on mm. moottoripyörien verottamisella. Jos verotetaan, kuten autoja, niin esim. 650 cc bmw:n vero on 28 snt. päivässä eli reilun satkun vuodessa. Summa ei ole suuri, itse asiassa se on mp:n kuluista todella pieni osa. Oletettavaa on kuitenkin, että tämäkin summa lisää seisottamista sen verran, että verokertymä pienenee

  2. Ja miten on mahdollista tehdä jatkuvasti lakeja, joissa osa väestöstä saa erivapauksia?

    Miten meni läpi laki, jossa rajalla rajoitetaan ainoastaan suomessa asuvan suomalaisen tuomisia?

    Miten menee läpi laki, joka sallii suomenruotalaisille verovapaat veneet, mutta muut joutuvat maksamaan?

    Miten menee läpi laki, joka antaa maajusseille verovapaat harrastepelit, mutta muut joutuvat maksamaan?

    Miten Vasemmistoliitto saisi duunariväestöltä vastaavalla tavalla poistettua vaikka autoveron?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *