12. 12 2015

Rikoslaki ei ole tykkäyslista

Kolme vuotta sitten annoin Iltalehdelle haastattelun seksirikoslainsäädännön uudistamistarpeista. Ehdotin siinä muun muassa aikuisten lähisukulaisten välisen seksin dekriminalisointia, siis poistamista rikoslaista.

Saan haastattelusta edelleen järkyttynyttä palautetta. ”Miten kansanedustaja voi kannattaa jotain noin sairasta?” ”Tässä taas nähtiin, että kommunisteilla ei ole moraalia lainkaan!”

Moni suomalainen ajattelee rikoslakia jonkinlaisena paheksuttujen tekojen kattavana luettelona. Näinhän ei tietenkään ole. Rikoslaista puuttuu monia asioita, jotka jonkun mielestä ovat moraalisesti arveluttavia, esimerkiksi pornon katsominen tai alipalkkaus. Toisaalta kun eduskunta aikanaan päätti dekriminalisoida itsemurhan, viinanmyynnin ja abortin, ei se tietenkään tarkoittanut ihmisten kannustamista näihin tekoihin.

Rikoslaki merkitsee aina vakavaa puuttumista yksilönvapauteen. Siksi nykyisin ajatellaan, että rikoslain tulee olla viimesijainen keino silloin, kun jotakin vakavasti toisten perusoikeuksia vaarantavaa toimintaa ei voida muulla tavoin estää. Viime vuosien uudet seksiin liittyvät kriminalisoinnit liittyvätkin yleensä seksuaaliseen väkivaltaan, siis henkilökohtaisen koskemattomuuden turvaamiseen – näitä ovat esimerkiksi raiskaus avioliitossa ja ihmiskauppa.

Kun nykyinen rikoslakimme 1800-luvun lopulla säädettiin, oli ajattelutapa vielä toinen. Silloin julkisen vallan tehtäviin kuului myös seksuaalikurin ylläpito, ja vankeutta saattoi saada esimerkiksi homoseksistä, avioliiton ulkopuolisesta seksistä ja kihlauslupauksen pettämisestä.

Pikku hiljaa tällaisesta täysivaltaisten aikuisten kanssakäymisen säätelystä on luovuttu. Nähdäkseni lähisukulaisten välisen seksin dekriminalisointi on luonnollinen osa tätä prosessia. Lain vanhentumisesta kertoo sekin, että pykälää ei ole sovellettu vuosikymmeniin.

2000-luvun kansanedustajana en onneksi enää joudu ottamaan kantaa siihen, mikä on hyvää tai moraalisesti kestävää seksiä. Sen sijaan hyvä ja kestävä rikoslaki, se kuuluu työnkuvaan.

(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 12.12.2015.)

13 thoughts on “Rikoslaki ei ole tykkäyslista

  1. Juurikin näin. Kiitos Anna kun olet pitänyt tätä insestiasiaa esillä, on tärkeää että se dekriminalisoidaan. Olet myös perustellut kantasi hyvin, eikä minulla olekaan siihen siten omalta osaltani erityistä lisättävää.

  2. Hei Anna!

    Jäin pohtimaan erästä kohtaa kirjoituksestasi. Kohta menee näin
    ”Toisaalta kun eduskunta aikanaan päätti dekriminalisoida itsemurhan, viinanmyynnin ja abortin, ei se tietenkään tarkoittanut ihmisten kannustamista näihin tekoihin.”

    Milloin Suomessa eduskunta on dekriminalisoinut itsemurhan ja mikä on aikasemmin ollu rangaistus tästä? Pikaisella googlaukella en löytänyt muuta kuin keskustelupalstoja joissa kysytään onko itsemurha rikos.

    Olisin kiitollinen jos voisit vastata kysymykseeni. Aihe on mielestäni hyvin mielenkiintoinen.

    T Niko ”Axu” Merkkiniemi

    1. Hei, olet oikeassa, itsemurha dekriminalisoitiin 1890-luvulla, noin kymmenen vuotta ennen eduskuntaa. Pahoittelut epätarkkuudestani.

  3. Uskon, että vielä tulee aika, jolloin seksuaalisuus – siis kaikilta osin – dekriminalisoidaan. Kehitys on mennyt siihen suuntaan jo pitkään.
    Synkkänä 400-luvulla jaa./jKr koko seksuaalisuus ja erityistesti sen mielihyvä ”kriminalisoitiin” syntinä. Pääarkkitehtina oli kristikuntamme vaikutusvaltaisin kirkkisä Augustinus, jonka ajatuksia seurasi muuan augustinolaismunkki M. Luther. Koko länsimainan kirkkomme ja sitä myöten koko kulttuuriimme on saastutettu harhaopilla seksuaalisuuden pahuudesta ja syntisyydestä. Tänä päivänä mielihyvän perusteettomasta leimasta kärsivät enää kaikkein puolustuskyvyttömimmät, vailla äänioikutta ja omaa ääntä olevat ihmiset, joilta yhä on poistettu kuulluksi tulemisen oikeus, itsemääräämisoikeus kehoonsa, oikeus haluta ja tuntea ”synniksi” ja vaurioittavaksi rikokseksi leimattua seksuaalista mielihyvää ilman syntileimaa, perversioksi demonisointia tai rikokseksi julistamista.
    Tieteellistä perustietoa mielihyvän vaarattomuudesta ja mm. tyttö- ja poikasikiöiden orgasmeista (sivun linkit): https://fi.wikipedia.org/wiki/Rind_et_al.

  4. Tuossa samaisessa kohdassa: ”Toisaalta kun eduskunta aikanaan päätti dekriminalisoida itsemurhan, viinanmyynnin ja abortin, ei se tietenkään tarkoittanut ihmisten kannustamista näihin tekoihin.” pisti mietityttämään myös tuo viinanmyynti osio. Viinan myymisen dekriminalisaatiosta puhuminen on hieman kyseenalaista, kun kyseinen oikeus on annettu ainoastaan yhdelle valtion omistamalle yhtiölle.

  5. niko merkkiniemi kysyy, mikä oli rangaistus itsemurhasta. Rangaistus oli lähinnä hautaaminen siunatun maan ulkopuolelle (ja tietysti helvettiin joutuminen, vaikka se nyt ei ollut ihmisten vallassa silloinkaan). Nykyihmiselle tuo ei tunnu rangaistukselta, mutta asiaa pitää tarkastella aikansa ajatusmaailmaa vasten, kun uskonnolla oli paljon suurempi merkitys ihmisten mielissä.

    Insestin vastustaminen geneettisten vaarojen perusteella ontuu, kun tarkastelee insestin määritelmää lähemmin. Se on ollut ja on osittain vielä nykyäänkin paljon laajempi kuin verisukulaisten välisiä suhteita koskeva. Mitä tulee alistussuhteisiin, joihin usein myös viitataan, niitä on paljon muitakin kuin vanhempien suhde lapsiinsa.

  6. Naisrauhan voisi palauttaa rikoslakiin. Naissukupuoli fyysisesti heikompana ansaitsee yhteisön tuen. Eli seksuaalinen väkivalta olisi yleisen järjestyksen vastainen ja yleisen syytteen alainen rikos. Näin uhrin ei tarvitsisi kantaa oikeudenkäyntikuluja. Rangaistuksen yleisestävyys vähentäisi raiskauksia.

  7. Täytyy nyt sanoa ilmeisesti ei heikomman sukupuolen edustajana, että Helillä oli tuossa aikamoinen ”eli”. Sen jälkeistä tekstiä kannatan täysin, mutta sitä edeltävät lauseet olivat aika sukupuolittunutta. Lähinnä siis tarkoitan sitä, että miehiin kohdistunutta väkivaltaa, seksuaalista tai ei, yhteiskunta ei aina ota niin tosissaan, joten kelpaisi se rauha miehillekin.

  8. Oikeusvaltioissa, rikoslaki on luotu niin, että se suojaa kaikkein heikoimpia ihmisiä, heitä, ei itsellä ole henkisiä kykyjä tai voimia puolustaa itseään, tai toimia oman vapaan tahdon mukaan.

    Insesti (täysi-ikäistenkin välillä) on yleensä henkisesti omaan omaiseensa nähden vahvemman ja määräysvallassa olevan hyväksikäyttörikos. Jos rikosolettama poistettaisiin, uhri (joskus oikeudellisesti täysivaltainen mutta silti ei-ymmärtävä/heikkoälyinen) jää vaille oikeussuojaa. Uhrilla ei usein itsellä ole kykyjä tai henkisiä voimia alistettuna, edes puolustaa itseään, kun asioita ohjaa oma, dominoiva lähiomainen.

    Linja ”kaikki pitää sallia seksuaalisuuden saralla, jos ei erikseen voida todistaa rikosta tapahtuneen” heikentää ihmisten oikeussuojaa.

    1. Hei, en tiedä mihin väitteesi insestin ”normiasetelmasta” perustuu (ei ainakaan mihinkään vakavaan tutkimukseen), mutta insestipykälän käyttö kuvaamassasi tapsuksessa tarkoittaisi, että myös hyväksikäytön uhria rangaistaisiin. Siksi on hyvä, että seksuaalista väkivaltaa käsitellään rikoslaissa ihan omina pykälinään, ja että oikeusistuimien tuomiokäytännöt hyväksikäyttötilanteissa pohjataan nykyisin niihin osapuolten sukulaissuhteista riippumatta.

  9. Kontula: ”Lain vanhentumisesta kertoo sekin, että pykälää ei ole sovellettu vuosikymmeniin.”

    Mahtaako pitää paikkansa, koska uutisessa on eri tietoa:
    ”Suomessa on viime vuosina annettu vuosittain muutamia tuomioita sukupuoliyhteydestä lähisukulaisten kesken.
    Lasta ei teosta tuomita, mutta lähisukulaistaan hyväksikäyttävä aikuinen voidaan tuomita myös tästä rikoksesta.”
    http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/taas-karmea-insestitapaus-perheenjasen-kaytti-pikkutyttoa-seksuaalisesti-hyvakseen-kymmenen-vuoden-ajan/6184204

    1. Linkkaamasi juttu liittyy tapaukseen, jossa kyse on lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Itse puhun tuossa tekstissä täysi-ikäisten välisistä seksisuhteista.

      Nykylainsäädännössä seksin nähdään astuvan politiikan alueelle nimenomaan suojeluperusteilla, eli kun on syytä epäillä jonkun seksuaalisen autonomian vaarantumista (tästä on seksuaalisen väkivallan kohdalla kyse). Seksuaalisen autonomian suojelua pidetään tähdellisenä myös tilanteissa, jossa jonkin osapuolen ei katsota olevan kykenevä antamaan suostumustaan esimerkiksi nuoren iän vuoksi.

      Sen sijaan kahden täysivaltaisen aikuisen konventionaalisen seksin ei yleisesti katsota kuuluvan viranomaisille.

  10. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan insestistä rankaiseminen on oikeutettua.

    Saksalainen mies eli siskonsa kanssa seksisuhteessa ja heille syntyi vuosina 2001-2005 neljä lasta. Kolme lapsista oli vammaisia, ja heidät laitettiin sijaisperheisiin.
    Mies sai useita tuomiota sukurutsauksesta ja valitti tuomioista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle.
    Siskolle ei määrätty rangaistusta, kun hänen katsottiin henkisen tilansa vuoksi olleen vähentyneesti syyntakeinen.

    Päätöksen mukaan tuomiot olivat oikeutettuja.
    ”EIT pani merkille, ettei jäsenvaltioissa ollut konsensusta siitä, tuliko suostumukseen perustuvaa sukupuoliyhteyttä täysi-ikäisten sisarusten välillä pitää rangaistavana. Kuitenkin tarkastelluista 44 valtioista rangaistusseuraamus oli säädetty 28 valtiossa. Kaikissa valtioissa kiellettiin avioliitto sisarusten välillä. Siten oli laajaa konsensusta siitä, että sisarusten välinen sukupuolisuhde ei ollut hyväksyttävää. Ei ollut riittävää empiiristä näyttöä siitä, että yleinen kehitys kulkisi teon rangaistavuuden poistamisen suuntaan.

    EIT pani merkille, että perustuslakituomioistuimen mukaan valittajan teon rangaistavuus oli oikeutettua eri tavoitteiden kannalta. Sisarusten välisillä sukupuolisuhteilla voitiin murentaa perherakenteet ja siten vaikuttaa kielteisesti koko yhteiskuntaan. Rangaistavuus oli tuomioistuimen mukaan oikeutettua myös seksuaalisen itsemääräämisoikeuden turvaamisen kannalta perheenjäsenten keskinäisiin riippuvuussuhteisiin ja läheisyyteen nähden.”
    http://www.finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/2012/20124668

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *