08. 12 2015

Rauhanveteraanien perintö

Itsenäisyyspäivänä on tapana kunnioittaa sotiemme veteraaneja. Harvemmin muistetaan, että suurin osa heistä oli myös rauhanveteraaneja.

Sotasukupolvi nimittäin toteutti, ohimennen ja siitä numeroa tekemättä, yhden maailmanhistorian menestyksekkäimmistä hankkeista – suomalaisen hyvinvointivaltion.

Kyse ei tietenkään ollut yksityiskohtaisesta suunnitelmasta, jonka lopputulos olisi ollut alusta saakka selvillä. Myytti sotasukupolven yhtenäisyydestä on pitkälti historiallinen anakronismi. Seitsemänkymmentä vuotta sitten oltiin tukkanuottasilla siinä missä tänäänkin, oli erilaisia arvoja ja unelmia.

Kiistatonta kuitenkin on, että ristiriidoistaan huolimatta nuo puutteen ja sodan kokeneet ihmiset pitivät avointa, tasa-arvoista ja solidaarista yhteiskuntaa niin tärkeänä, että antoivat sille parhaat vuotensa.

Rauhanveteraanit perustivat tähän maahan kansanterveysjärjestelmän, lapsilisät ja jalkapalloseurat. He uskoivat sivistyksen olevan kansakunnan onnen ehto ja kehittivät siksi peruskoulu- ja kirjastoverkon. Vaikka aikalaistekstit kertovat vastakkaisista intresseistä, teot todistavat, että vasemmistosta oikeistoon Suomi oli myös yhteisen kodin rakennusprojekti. Talkoot, joihin kaikki osallistuivat ja joissa työt ja tarjoilut vähitellen opittiin jakamaan yhä tasaisemmin.

Tätä tietoa vasten on ollut surullista seurata, miten rakentajapolven poistuessa sen nimissä vaaditaan yhä röyhkeämmin sulkeutumista, väkivaltaa ja eriarvoisuutta. Se ei ole oikein, ei menneitä eikä tulevia sukupolvia kohtaan.

Myös itsenäisen Suomen toiselle vuosisadalle on tiedossa isoja haasteita. Meidän on löydettävä ratkaisut kurjistumiskierteen ja ilmastonmuutokseen. On tunnistettava paremmin ongelmia ja seuraussuhteita. On ymmärrettävä, että yksityisen voitontavoittelun terveyssektorille tuottamia ongelmia ei ratkaista yksityistä voitontavoittelua lisäämällä, eikä veropohjan murenemista paikata menoleikkauksilla. On punottava uusia turvaverkkoja repeytyneiden tilalle ja varauduttava siihen, että tulevaisuudessa suomalaisiksi tullaan yhä useammin muutoinkin kuin syntymällä Suomeen.

Tärkein rauhanveteraanien perintö on kyky nähdä olemassa olevan yli sellaista, mikä voisi olla totta. Että työllä, tahdolla ja solidaarisuudella me voimme jättää lapsillemme hieman enemmän kuin itse olemme saaneet – viihtyisämpiä kaupunkeja, vihreämpiä metsiä sekä naapureita, joilta uskaltaa pyytää apua.

Itsenäinen Suomi taisteltiin aikanaan päiväkoti, eläke ja rokotusohjelma kerrallaan. Se nousi vakaumuksesta, että meidän tulee huolehtia toisistamme.

Tässä ajattelussa ei ole mitään vanhanaikaista.

(Kirjoitettu Aamulehdelle 6.12.2015)

One thought on “Rauhanveteraanien perintö

  1. Erinomainen oivaltava näkemys! Kiitokset Anna K!

    Esa Tikkala
    musiikinopettaja jonka isä oli rintamalla niin talvi- kuin jatkosodassakin ja rakensi nykyistä yhteiskuntaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *