11. 11 2015

Näkymättömät naiset

Taannoin Bhutanissa opin, että parlamentin miesvaltaisuudelle on luonnontieteelliset syyt. Vuoristoisessa maassa vaalikampanjointi nimittäin edellyttää viikkojen patikointimatkoja, eivätkä fyysisesti heikommat naiset niistä selviä.

Kun katsoo Bhutanin pääosin keski-iän ylittäneitä, hyvin ruokapöydässä viihtyneitä miespoliitikkoja, on vaikea kuvitella naisten tosiaan karsiutuneen heikkojen pohkeiden vuoksi. Silti monet johtavat poliitikot siellä uskovat vakaasti maansa vaalien tasa-arvoisuuteen. Sukupuolten erilaiselle biologialle nyt vain ei voida mitään.

Eikä tällainen sokeus, valitettavasti, ole bhutanilaisten yksinoikeus. Edellisen eduskunnan aikana pidin kuukauden kirjaa puheenvuoroista, ja miehillehän ne menivät. Pahimmillaan miehet saivat käyttää 93 prosenttia puhemiehen jakamista puheenvuoroista. Kun esittelin laskelmani puhemiehistöllä, sain kuulla, että puheenvuorot jaetaan objektiivisesti asiantuntijuuden perusteella.

On epätodennäköistä, että suomalaiset naiskansanedustajat olisivat järjestäen asiantuntemattomampia päivänpoliittisissa kysymyksissä kuin mieskollegansa. Pikemminkin vastaus kertoo siitä, miten hanakka kulttuurimme on edelleen mittaamaan naisia ja miehiä eri punnuksilla. Ehkä myös siitä, miten miesten keskinäisissä verkostoissa miesten asiantuntemus tunnetaan paremmin.

Viime kuukausina silmiinpistävän suuri osa julkisesta poliittisesta keskustelusta on käyty puhtaasti miesporukalla. Miksi se on ongelma?

Jälleen esimerkki vähän kauempaa: Viime kuussa pääsin tenttaamaan Uruguain päättäjiä maan huolestuttavista koulupudokastilastoista. Kaikki tapaamani miesasiantuntijat nimesivät syyksi perheiden köyhyyden ja siitä syntyvän paineen nuorille siirtyä työelämään mahdollisimman varhain. Sen sijaan kukaan ei tullut maininneeksi, että joillakin alueilla jopa 60 % ensisynnyttäjistä on alaikäisiä – luku on niin korkea, että se aivan varmasti vaikuttaa myös tilastollisesti tyttöjen todennäköisyyteen käydä koulunsa loppuun. Tätä miesasiantuntijat eivät kuitenkaan tulleet lainkaan ajatelleeksi, sillä heidän mielissään koulupudokkaat olivat yksinomaan poikia.

Saman ilmiön voi nähdä hallituksen viime kuukausien esityksissä erityisesti naisiin kohdistuvien työehtojen, tulonsiirtojen ja peruspalvelujen heikentämiseksi. Eivät ne näytä lainkaan niin pahoilta, jos niitä tarkastellaan vain keskimääräisen miehen arjen kannalta.

(Kirjoitettu 11.11.2015 Suur-Tampereelle)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *