07. 11 2015

Uusien rajojen aika

Viime vuosiin saakka olemme eläneet madaltuvien rajojen aikaa. Matkustaminen maasta toiseen on nyt helpompaa, halvempaa ja nopeampaa kuin aikoihin, varsinkin länsimaalaiselle. Se ei tarkoita, että rajat olisivat hävinneet. Mutta tällä vuosituhannella muureja rakennetaan useammin erottamaan luokkia kuin valtioita.

Toki rikkaiden rauhaa on ennenkin suojeltu aitojen, vartijoiden ja teknologian voimin. Järjestelyjen päätehtävä on ollut niiden ehtojen kontrollointi, joilla köyhät saavat astua vauraiden asuinalueelle (lähinnä erilaisiin palvelustehtäviin), mutta yhtä tehokkaasti ne ovat estäneet rikkaita eksymästä köyhempiin kortteleihin: jatkuva muistutus ”huonojen” väestönosien vaarallisuudesta takaa, että myös rikkaat pysyvät kiltistä omalla alueellaan.

Ihmisten liikkumista määräävät siis näkyvien esteiden lisäksi lisäksi joukko näkymättömiä reviirirajoja, joiden ylittämisen seuraukset riippuvat yhteiskuntaluokasta.

Vaikka kalterit, koirat ja ulkomaailmalta suojautuminen ovat muualla olleet ihmisille arkipäivää, Suomessa on perinteisesti ajateltu, että kodin pitää olla linna, ei linnake. Täällä on oltu ylpeitä siitä, että lapsen päästäminen puistoon kaverien kanssa ei merkitse heitteillejättöä ja että oveen riittää ihan tavallinen, aika helposti murrettava normilukko.

Nyt tämä kulttuuri on katoamassa. Yksityisellä turvallisuussektorilla pyyhkii taantumassakin hyvin, ja sen tilauskirjat täyttyvät nimenomaan ”paremman väen” naapurustoissa, ei niinkään siellä, missä turvajärjestelyille rikostilastojen valossa olisi tarvetta.

Samaan aikaan kun maiden sisällä luokat suojautuvat toisiltaan, tekevät vauraat eurooppalaiset samaa suhteessa naapureihinsa. Jotkut EU-maat ovat jo ryhtyneet aitaamaan rajojaan köyhien ihmisten virran rajoittamiseksi. Osa vielä harkitsee.

Vähitellen on maapallon ylle kudottu punaisten mattojen verkko, jonka solmukohtien lentokentillä, hotelleissa ja ostoskeskuksissa ei tarvitse kohdata kurjuutta tai pelätä – tai välittää kenestäkään oman pumpulimaailman ulkopuolella.

(kirjoitettu lehtiyhtymälle 7.11.2015)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *