07. 10 2015

Kirjallinen kysymys varhaiskasvatuslain tavoitteista

Eduskunnan puhemiehelle

Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan toiminta perustuu valtioneuvoston asetukseen varhaiskasvatuksen neuvottelukunnasta (1032/2012). Neuvottelukunta luovutti ministerille Varhaiskasvatuksen kehittämisen ja tutkimuksen painopistealueet –raportin elokuun lopulla (OKM 2015:19).

Raportissaan neuvottelukunta on jaotellut varhaiskasvatuksen kehittämisen ja tutkimuksen painopistealueet seuraavasti: laatu, henkilöstön osaaminen, pedagogiikka, ohjaus ja palvelujärjestelmä sekä tutkimus. Nämä kaikki linjaukset toimenpide-esityksineen ovat tärkeitä varhaiskasvatuksen kehittämisen painopisteitä. Raportin teemat ja esitykset eivät kuitenkaan näy nykyisessä varhaiskasvatuslaissa riittävästi. Hyvät esitykset jäävät myös syrjään, koska varhaiskasvatukseen kohdistuu voimakkaita leikkauksia ja lasten oikeuksien kaventamista.

Lukuisat kansainväliset tutkimukset korostavat laadukkaan varhaiskasvatuksen tuloksellisuutta ja merkitystä koko lapsen ja nuoren elämälle. Britanniassa toteutetussa laajassa tutkimuksessa (Sylva et. al. 2004) todettiin, että päiväkodissa oloaika on ratkaiseva tekijä oppimisen ja kehittymisen kannalta. Tutkimuksen mukaan päiväkoti auttaa vahvasti erityisesti äidinkielen ja lukemisen oppimisessa. Tutkimuksen mukaan satsaus hyvälaatuiseen varhaiskasvatukseen pienentää merkittävästi syrjäytymisriskiä.

Maahanmuuttajataustaisten lasten oppimistuloksia koskevasta selvityksestä käy ilmi, että maahanmuuttajataustaisten lasten osallistumista pedagogiseen varhaiskasvatukseen tulisi kannustaa kielen oppimisen, osallisuuden, oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyn takia (Kuusela et al. 2008).

Tutkimusaineiston perusteella onkin hämmästyttävää, että hallitus kaventaa nyt merkittävästi subjektiivista päivähoito-oikeutta, erityisesti perheiltä, jotka ovat työelämän ulkopuolella ja monilapsisilta perheiltä. On myös erikoista, ettei koko lastenhoidon tukijärjestelmää sekä lapsen varhaiskasvatusoikeutta tarkastella kokonaisuutena. Nyt leikkaukset kohdistuvat lähinnä varhaiskasvatuspalveluihin.

Keväällä 2015 hyväksytyssä varhaiskasvatuslaissa (19.1.1973/36) varhaiskasvatus määritellään lapsen suunnitelmalliseksi ja tavoitteellisesi kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamiseksi kokonaisuudeksi, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka.

Kuitenkin samaisessa laissa todetaan, että varhaiskasvatusta voidaan järjestää päiväkodissa, perhepäiväkodissa tai muussa paikassa. Varhaiskasvatuslaki siis asettaa varhaiskasvatukselle tavoitteet, mutta ei esimerkiksi määrittele, millä henkilöstön osaamisella ja millä reunaehdoilla varhaiskasvatuksen tavoitteet sekä pedagogia voidaan toteuttaa muualla kuin päiväkodissa.

Varhaiskasvatuslaki antaa mahdollisuuden toteuttaa varhaiskasvatus- nimikkeellä järjestettävää toimintaa vaikka toiminnasta ei olisi vastaamassa yhtään pedagogisen koulutuksen saanutta henkilöä. Tämä on ristiriidassa lain mukaisen varhaiskasvatusta koskevan määritelmän kanssa. Tähän ovat kiinnittäneet vahvasti huomiota myös kasvatustieteen asiatuntijat monissa kannanotoissaan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten varhaiskasvatuslain mukainen varhaiskasvatus, jossa korostuu pedagogiikka voidaan toteuttaa jos varhaiskasvatusta toteuttavassa lapsiryhmässä ei ole pedagogisen koulutuksen saanutta henkilöä?

Helsingissä 7.10.2015

Anna Kontula /vas

Opetus- ja kulttuuriministerin vastine:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anna Kontulan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 220/2015 vp:

Miten varhaiskasvatuslain mukainen varhaiskasvatus, jossa korostuu pedagogiikka, voidaan toteuttaa, jos varhaiskasvatusta toteuttavassa lapsiryhmässä ei ole pedagogisen koulutuksen saanutta henkilöä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Varhaiskasvatuslaki (36/1973) astui voimaan 1.8.2015. Yli 40 vuotta vanhaa lakia lasten päivä- hoidosta ajanmukaistettiin. Lain uudistamisen yhteydessä lain sisältöön tehtiin muutoksia varhaiskasvatuksen pedagogiikan merkitystä korostaen. Tämä on tärkeä näkökohta nyt kun ministeriöitä koskevan hallinnonalasiirron (1.1.2013) jälkeen varhaiskasvatus nähdään opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan kuuluvana ja kiinteänä osana kasvatus- ja koulutusjärjestelmää, eikä enää sosiaalipalveluna.

Lain uudistuksessa lain nimike muuttui varhaiskasvatuslaiksi, päivähoito-käsite korvattiin varhaiskasvatuksella ja varhaiskasvatus määriteltiin ”suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaksi kokonaisuudeksi, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka”. Myös varhaiskasvatuksen tavoitteet ajanmukaistettiin. Varhaiskasvatuksen järjestämisessä korostetaan lapsen etua ja subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen nähdään ensisijaisesti lapselle kuuluvana oikeutena. Lisäksi laista löytyvät muun muassa kattavat varhaiskasvatuksen tavoitteet, ja siinä samalla säädettiin enimmäisryhmäkoosta. Uudessa laissa korostetaan lasten ja vanhempien osallisuuden ja vaikuttamisen vahvistamista sekä monialaisen yhteistyön merkitystä. Pedagogiikan korostaminen näkyy myös siinä, että varhaiskasvatuksen asiantuntijavirastoksi on tullut lain myötä Opetushallitus, joka on jo aloittanut uuden, velvoittavana noudatettavan varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden valmistelun. Uudet perusteet tulee ottaa käyttöön 1.8.2017. Laissa määriteltiin velvoittaviksi myös paikalliset ja lapsikohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat. Varhaiskasvatuksen järjestäjälle tuli myös velvoite arvioida antamaansa varhaiskasvatusta ja osallistua ulkopuoliseen arviointiin. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) toimintaan liitettiin myös varhaiskasvatus.

Sivistysvaliokunta on mietinnössään (SiVM 29/2014 vp) tuonut esiin, että varhaiskasvatuslain jatkovalmistelussa on otettava tarkemmin kantaa mm. perhepäivähoidossa ja osa- ja vuorohoidossa olevien lasten varhaiskasvatukseen sekä erityisen tuen tarpeessa olevien lasten varhaiskasvatukseen. Valiokunta piti varhaiskasvatuksen tavoitteita erittäin tärkeinä. Valiokunta totesi edelleen, että lasten oikeus varhaiskasvatukseen asettaa toiminnan sisältöön, yhteistyömuotojen kehittämiseen päiväkotien eri ammattiryhmien kesken ja kaiken henkilökunnan osaamistason Vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 220/2015 vp kehittämiseen erityisiä vaatimuksia. Valiokunta korostaa henkilökunnan koulutustarvetta ja tarvetta tarkastella uudelleen eri ammattiryhmiin kuuluvien ammattihenkilöiden tarvetta varhaiskasvatuksessa ja sen mukaisia koulutusratkaisuja. Valiokunta piti mietinnössään tärkeänä, että ennen toisen vaiheen uudistusta opetus- ja kulttuuriministeriössä ja hallituksen toimesta vielä tarkasti analysoidaan yhteishinnan tavoitteet ja lainsäädännön sisältö niin, että varhaiskasvatuksessa lapsen edun mukaiset kasvatusperiaatteet toteutuvat. Eduskunta edellytti, että hallitus seuraa uuden varhaiskasvatuslain kokonaisvaikutuksia, vaikutuksia laatuun ja ryhmäkokoihin, ja ryhtyy varhaiskasvatuslain toisen vaiheen uudistamisen yhteydessä toimenpiteisiin laista puuttuvien keskeisten määritelmien täsmentämiseksi, jotta turvataan lasten kokonaisvaltainen hoiva, kasvuja kehitys. Hallituksen tulee antaa asiasta sivistysvaliokunnalle selvitys vuoden 2017 keväällä.

Varhaiskasvatuksen henkilöstön kelpoisuuksista säädetään laissa sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista (272/2005). Lain 7 §:ssä säädetään lastentarhanopettajan kelpoisuudesta. Pykälän mukaan lastentarhanopettajana voi toimia vähintään kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö, jonka tutkintoon sisältyy lastentarhanopettajan koulutus, taikka sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, jonka tutkintoon sisältyvät varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuneet opinnot sen laajuisina kuin valtioneuvoston asetuksella (608/2005) on tarkemmin säädetty. Asetus lasten päivähoidosta (239/1973, 6 §, 4 mom) puolestaan säätelee henkilöstörakennetta todeten, että päiväkodissa tulee vähintään joka kolmannella hoito- ja kasvatustehtävissä toimivalla olla vähintään edellä mainitun kelpoisuuslain 7 §:n mukainen kelpoisuus. Kolmen kasvattajan ryhmässä tulee siis vähintään yhden olla lastentarhanopettajan kelpoisuuden omaava henkilö.

Kunta tai muu toiminnan järjestäjä ovat vastuussa lapsiryhmien muodostamisesta ja henkilöstön rekrytoinnista niin, että varhaiskasvatuslaissa ilmaistut tavoitteet ja pedagogiikka toteutuvat toiminnassa.

Hallituksen tavoitteena on vahvistaa pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa ja varmistaa koulutetun henkilöstön saatavuus. Tästä syystä yliopistollisten lastentarhanopettajien ja erityislastentarhanopettajien koulutusmääriä lisätään osana opettajankoulutuksen kehittämisohjelmaa kertaluontaisesti 120 opiskelijalla vuonna 2016. Tähän on varattu määrärahaa 3,3 milj. euroa opetus- ja kulttuuriministeriön budjetissa. Lisäksi yliopistokoulutettujen lastentarhanopettajien koulutusmäärien nostamisesta neuvotellaan yliopistojen kanssa sopimuskautta 2017 – 2020 ajatellen. Lisäksi Varhaiskasvatuksen henkilöstön täydennyskoulutusta ja osaamisen kehittämistä vahvistetaan sekä päiväkodeissa että perhepäivähoidossa. Varhaiskasvatuksen kehittämiseen on 3,7 miljoonan euron määrärahavaraus budjettivuonna 2016. Määrärahalla on tarkoitus kehittää vuosina 2016-2018 varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa, erityisesti pedagogisia toimintakäytäntöjä, -kulttuuria ja -ympäristöjä sekä pedagogiikan johtamista. Tarkoituksena on tukea henkilöstön ammatillista ja pedagogisesti tietoista toimintaa sekä sitä kautta vastata paremmin lasten kehityksen ja oppimisen sekä hyvinvoinnin tukemisen tarpeeseen.

Helsingissa 29.10.2015

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *