22. 09 2015

Yhden totuuden Suomi

Under the Dome –sarja kertoo kaupungista, jonka ympärille ilmestyy läpinäkyvä kupu. Eristyksiin jäänyt yhteisö ajautuu vähitellen kohti yhä vinksahtaneempia pelisääntöjä ja toimintatapoja. Solidaarisuutta ja resurssien tasajakoa kannattavat soraäänet vaiennetaan.

Vaikka kyse on scifi-sarjasta, sen kuvaamaan mekanismiin törmää usein pienissä yhden totuuden yhteisöissä. Sellaisissa kuin Suomi, joissa ihmisiä ei riitä kokonaisiin vaihtoehtokulttuureihin, vaan toisinajattelu on yksilöiden varassa.

Se ei ole hyvä juttu. Yksiäänisyys tuottaa nimittäin laiskaa ajattelua ja siksi heikon kritiikin yhteisöissä ei auktoriteeteilla ole tilivelvollisuutta. Meillä tämä näkyy esimerkiksi sellaisissa miljardiluokan skandaaleissa kuin Olkiluoto tai Talvivaara. Onko näiden hankkeiden vastuullisia päättäjiä laitettu seinää vasten, onko yksikään poliitikko edes harkinnut eroa?

Ei. Samat naamat hääräävät nyt Pyhäjoen ydinvoimalaprojektissa, jonka käänteet muistuttavat Turhapuro-elokuvaa. Koska sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee.

Entäpä sitten tämä vuosikymmenen bluffi, työpaikkojen taikominen työvoimakustannuksia ja yritysveroja alentamalla? Sillähän vietiin aikanaan läpi sekä työnantajien Kela-maksujen poisto että yhteisöveron alennus. Hyvä idea, paitsi että nousuun kääntyivät osingot, ei työllisyys.

Sitä luulisi, että näiden floppien jälkeen hallitus toteaisi virhearvion ja päättäisi yrittää jotain muuta. Kattia kanssa. Vastikään pääministeri lupasi jälleen alentaa työttömyyttä leikkaamalla työvoimakustannuksia.

Hallituksen suunnitelman taustaoletukset nojaavat tutkimustietoon vankasti kuin homeopatia, eikä niitä silti kyseenalaisteta kuin jossain hassussa tutkijablogissa. Prosentit ja käsitteetkin ovat puheissa vähän vinksin vonksin, mutta olisipa epäkohteliasta toimittajilta kiinnittää huomiota moiseen. Ammattiyhdistysliikkeen huomautukset ristiriitaisuuksista Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa kuitataan nekin korrektisti vain yhden osapuolen mielipiteinä.

Suuremmilla kielialueilla kulloinenkin valtavirta-ajattelu joutuu huomioimaan kilpailijansa, vaihtoehtoiset näkökulmat ja alakulttuurit. Siksi sen on pakko pyrkiä perustelemaan ratkaisunsa fiksusti ja huolella.

Tässä Suomen juustokuvussa ei sen sijaan olla niin noko nuukia perustelujen kanssa. Kunhan on solmio suorassa ja muutenkin fiksun oloinen kaveri.

(kirjoitettu Aamulehdelle 20.9.2015)

3 thoughts on “Yhden totuuden Suomi

  1. Minusta olet tässä oikeassa. Yhteisöveron alentaminen ei auta siksi koska esim. osakeyhtiössä voit järjestellä lopputulosta hyvissä ajoin ennen tilikauden loppua tekemällä vaikka tarpeellisia hankintoja etupainotteisesti ja vaikuttaa siten verojen määrään. Ilman yhteisöveroon puuttumista. Minusta tärkeämpää olisi ollut vaikuttaa suoraan työntekijästä aiheutuviin kustannuksiin (en nyt tarkoita palkkaa). Olisin itse tehnyt sen siten että käynnistyvät startupit olisivat saaneet roimat alennukset pakollisista sosiaaliturvamaksuista esim. kolmeksi ensimmäiseksi vuodeksi. Tämän uskon olevan kannattava tapa sitä kautta että moni alkaisi maksaa veroja oikeasti työttömyyskorvauksella elämisen sijaan. Kolme vuotta on riittävä aika saada pyörimaan työntekijän henkilökohtainen työnkuva (aika riittää että pystyy näyttämään olevansa palkkansa arvoinen) sekä yritys.

  2. Niin, mutta voisimmehan me työläiset (minä tosin jo entinen) joskus parantaa työllisyyttä omassa keskuudessamme solidaarisuutta osoittaen. Ei näihin tekoihin aina tarvita korjausliikkeitä porvarin taholta eikä tätä loputonta porvarin ja markkinatalouden syyllistämistä.

    Kerron omalta, vasemmistolaisten sävyttämältä alaltani esimerkin: Kun työnantaja ilmoitti työvoiman vähennystarpeista, ei kukaan työntekijöistä tai paikallisen ammattiosaston ay-aktiiveista koskaan esittäneet sellaista vaihtoehtoa, että jaetaan jäljelle jääneet työt useamman kesken. Siis että minä olen ensin viikon töissä ja olkoon tämä lomautusvaroituksen saanut kaveri joka toisen viikon.

    Aina nämä työttömyysjaksot selitettiin porvarin syyksi ja niistä aiheutuvat ansionmenetykset yritettiin mahdollisimman täysimääräisesti sälyttää porvarin maksettavaksi. Keksittiin vieläpä tämä kansalaisia ja erityisesti työttömiä eriarvoistava ansiosidonnainen työttömyysturva. Miksi ihmiset eivät muka voisi olla saman hintaisia jouten ollessaan, vaan yhteiskunnan tulee maksaa ansioissaan parempiosaiselle suurempaa korvausta? Muistan 80-luvun rakennusmiehenä, kuinka hullulta ja löysäkätiseltä tämä uudistus tuntui. Toivottavasti nykyinen hallitus lopettaa tämän universaalin työttömyysturvan periaatteesta luodun irvikuvan.

  3. Puhuessaan koko kansallle Sipiilä vääristi totuutta niin monessa kohtaa, että hän kerralla rikkoi luottamuksen myös tulevien pääministerien kriisipuheiden luotettavuuteen. Kun YLEn tulee antaa vain aivan poikkeuksellisessa kriisissa pääministerille suora puhehetki eri kanavillaan, niin silloin pääministerillä on erittäin suuri vastuu käyttää oikein puheoikeuttaan. Tulevassa oikeassa kriisissä suuri osa kansasta ei välttämättä enää usko pääministerin varoituksia ja sillä voi olla pahimmissa tapauksessa erittäin vakavia seurauksia. Luottamuksen rikkoneen Sipilän tulisi siksi erota, jotta tarvittava minimäärä luottamusta valtionjohtoon palautuisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *