01. 04 2015

Kolmikannan tuolla puolen

Olen aina pitänyt kolmikantaa periaatteessa hyvänä asiana. Sen varaan paalutettiin hyvinvointivaltio ja suunniteltiin yksi maailman vauraimmista sekä tasa-arvoisimmista maista. Lisäksi ay-liikkeen tarmokas jarrutustyö on hidastanut hyvinvointivaltiorakenteiden purkutalkoita, kun poliittinen vasemmisto on ollut heikko.

Vaikka isojen poliittisten kysymysten suhmurointi hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen neuvotteluissa on kaukana demokratian ihanteista, tulokset vakuuttavat. Ei tyylipisteillä niin ole väliä,  kun tuulettaa voittajana maalissa.

Neljän eduskuntavuoden aikana olen muuttanut kantaani. Nyt ajattelen, että kolmikannasta tulisi siirtyä normaaliin parlamentaariseen päätöksentekoon silläkin riskillä, että äänestäjät valitsevat etunsa vastaisesti.

Kolmikantasopimukset linjaavat eduskuntatyötä tiukemmin kuin perustuslaki. Perustuslakia voi aina tulkita luovasti, mutta kolmikannassa sovitusta eivät kansanedustajat uskalla pilkkuakaan muuttaa. Eivät edes silloin, kun esityksessä on selvästi jokin näkökulma jäänyt käsittelemättä.

Kolmikanta tarkoittaa, että eräillä yhteiskunnan toimijoilla on paljon enemmän valtaa kuin perustuslaki tai äänestäjät heille todellisuudessa antavat. Kääntäen se tarkoittaa, että jollakulla toisella valtaa on vähemmän. Esimerkiksi kansallisia eläkeratkaisuja sorvaa Suomessa porukka, jonka omat eläke-ehdot ovat huomattavasti edullisemmat kuin niiden, joiden asioista ollaan päättämässä.

Vajaavaltaisia on muitakin, esimerkiksi pienyrittäjät ja opiskelijat. Heillä ei ole sijaa kolmikannassa, minkä seurauksena näiden ryhmien sosiaaliturva on huomattavasti muuta väestöä heikompi.

Kun kolmikannassa päätettiin työttömien työhönottovelvoitteen laajentamisesta kolmeen tunnin työmatkoihin, ei kenenkään mieleen tullut kysyä, miten 11-12 -tuntiset tarhapäivät toteuttavat lapsen etua. Kun tiedustelin asiaa eräältä neuvottelijoista, hän kertoi, että lapsinäkökulma ei kuulu kolmikannan käytäntöihin.

Työmarkkinajärjestöjen tehtävä on ajaa jäsentensä etua. Eduskunnan tehtävä puolestaan on tarkastella maan kokonaisetua, siis myös lasten, opiskelijoiden, mikroyrittäjien ja jopa tulevien sukupolvien. Käytännössä näin ei tapahdu, koska kolmikannan saavuttama kompromissi on pyhä luokkasopu´.

(Kirjoitettu Vasuriin 1.4.2015)

11 thoughts on “Kolmikannan tuolla puolen

  1. Kolmikannasta luopuminen tarkoittaa todennäköisesti kaksikantaan siirtymistä. Päätöksenteosta katoaa ainoastaan ammattiyhdistysliike, jonka työtaistelutoimia on jo muutenkin vakavasti rampautettu vuosien varrella. Niiden haittoihin aina vedotaan ja jostain syystä tämä menee läpi, vaikka se juuri on niiden tarkoitus. Symboliset mielenilmaukset eivät ole koskaan auttaneet, koska ne eivät pakota ketään mihinkään toimiin kompromissien aikaansaamiseksi. Julkinen puoli olisi jatkossa väkisinkin mukana, koska se tekisi valmistelutyön. Vastaavasti myös työnantajapuoli säilyisi mukana median, lobbauksen, PR-toiminnan, oikeistopuolueiden sekä normaalin yritysjohdon ja -omistuksen kautta mukana. Heidän tahto tulee kyllä huomioitua viimeistään viitattaessa kansainvälisen kapitalismin jumalankäteen, joka vaatii ottamista köyhiltä ja antamista rikkaille riippumatta tutkimustuloksista. On tainnut jäädä vähintäänkin Marx ja Piketty lukematta, jos kuvitellaan, ettei kapitalismi kykene tuhoamaan itseään (ja samalla kaikkea ympäriltään) näkymättömällä kädellään.

    Kolmikanta ei myöskään ole mikään tasapuolinen toimija – tasapainottava elin kyllä, muttei tasapuolinen. Siinä missä ay-liikkeeltä voidaan vaatia ja varsin usein vaaditaan maan edun varjolla neuvotteluissa palkkamalttia, koska se kykenee tämän lupauksen pitämään, vastaavaa ei kukaan edes vaivaudu vaatimaan työnantajapuolelta, koska heillä ei ole vastaavaa sanelusuhdetta. Niinpä vaikka nyt olisi taloustilanteen vuoksi syytä saada yritykset palkkaamaan työttömät suomalaiset töihin, investoimaan Suomeen ja tulouttamaan vähemmän voittoja omistajilleen edes palkkamalttia vastaan, tällaista ei voi saada TES-neuvotteluissa aikaiseksi, koska vaatimuksia ei voida toteuttaa eikä toteutumista valvoa. Niinpä taas heikompi eli työntekijä (ja kansalainen) joustaa.

    Jos kolmikannan vaikutusvaltaa halutaan vähentää, poliittisen vasemmiston pitää siirtyä ammattiyhdistys(muka)vasemmistolaisuudesta yleisempään vasemmistolaisuuteen ja voimakkaampaan poliittiseen toimintaan, jolloin vastuun viitta siirtyisi suuremmalle vasemmistolaiselle liikehdinnälle, jossa ammattiyhdistykset olisivat yhtenä osana muiden joukossa eikä niiden tarvitsisi olla vetäjän roolissa. Muuten annetaan vain pääomalle vapaat kädet ja sitä ei tule sallia.

    Demokratiaan vetoaminen on hölmöä. Ammattiyhdistyksillä on vielä paljon jäseniä, vaikka edut saisi ilmankin, joten heidän toiminnallaan on kannatusta. Ongelma ei ole kolmikannassa tai niiden päätösten sitovuudessa, koska eduskunta voisi silti halutessaan tehdä omat päätöksensä – ammattiyhdistysten toimintahan on varsin yksipuolisen rajoittunutta. Eduskunta ei kuitenkaan tee näin, joten ilmeisesti demokraattista tahtoa siihen ei löydy. Ongelma löytyy ilmeisesti äänestäjistä, jos heidän tahtoonsa kerran voidaan vedota toiseenkin suuntaan.
    Vai tunnustetaanko suoraan, että osan edustajista valitsee kansa, osan epäsuorasti ammattiyhdistysliike ja osan vielä epäsuoremmin mutta moninaisemmin keinoin pääoma? Jos näin tehdään, on erittäin vaikeata ymmärtää, miksi juuri vasemmiston pitäisi riisua itsensä aseista poistamalla ammattiyhdistysliike neuvottelupöydistä. Maissa, joissa näin on tehty, on aiheutettu kierre, joka vetää samalla ennemmin tai myöhemmin tasa-arvon ja hyvinvointivaltion alas vessasta.
    Missä siis ovat nämä vasemmistolaiset poliitikot, jotka eivät ole ay-liikkeen jatkeita? EK:n jatkeita olevat oikeistolaiset poliitikot säilyttävät vaikutusvaltansa ilman kolmikantaakin.

    Vai olisiko ongelma sittenkin siinä, että poliittinen järjestelmä laiskottelee ja että oikeisto laskee aivan oikein, että sen kannattaa ennemmin nostaa näitä epäkohtia esiin heikentääkseen kolmikantaa ja ay-liikettä suhteessa oikeistolaiseen vaikuttamiseen kuin pyrkiä yleiseen laiskottelun lopettamiseen, jolloin oikeistolainenkin vaikuttaminen vähenisi samassa mitassa?

    Ongelma siis on poliitikoissa ja nimenomaan vasemmistopoliitikoissa. He eivät saa pitää kolmikannan päätöksiä pyhänä vaan heidän tulisi keskittyä kokonaisvaltaiseen toimintaan ja tavoitteisiin. Tämä kokonaistavoite pitäisi aina tuoda puheessa ensin esiin ja vasta sitten puhu yksittäisistä asioista. Tällä tavoin saataisiin myös äänestäjät innostumaan. Vasemmistolaisuus ei ole keinoja vaan tavoitteita. Te ajattelette liikaa lillukanvarsia.

  2. Olisi mielenkiintoista tietää, oliko työnottovelvoitteen laajentamisen käsittely kolmikannassa läpihuutojuttu myös ay-liikkeelle. Ja jos ei ollut, millaisin lehmänkaupoin se hyväksyttiin.

  3. Kyllä kolmikantaa tarvitaan, vaikkakin AY-liike on viimeaikoina nöyrtynyt liikaa .Kolmikanta neuvottelee TES-sopimus asioita,myös työlainsäädäntö kuuluu TES-neuvottelujen piiriin.AY-liikettä tarvitaan koska työnantajan vaatimukset kiristyvät.

  4. anna, nyt tuli rimanalitus. demokratia on monimerkityksinen käsite ja kolmikanta kaiken kaikkiaan on myös demokratiaa. sopimusten takana on valtava määrä ihmisiä. kolmikanta ei sovi vallitsevaan taloussuuntaukseen. jos kolmikannasta luovuttaisiin ja kaikki päätökset annettaisiin eduskunnalle olisiko siitä seurauksena voimakas aaltoliike yhteiskunnassa? oikeistolainen hallitus ajaisi hyvinvointivaltion vaalikaudellaan lähes kokonaan alas jonka jälkeen sitä alettaisiin rakentaa uudelleen uuden (mahdollisesti vasemmistoisen) hallituksen toimesta. hyvinvointivaltion rakenteet olisivat jatkuvasti epävarman muutoksen tilassa, mitään pysyvää ja varmaa ei olisi.
    mitä ahon hallitus olisi tehnyt 90-luvulla jos ammattiyhdistystä ei olisi ollut?
    tarvitaan niin suoraa kuin edustuksellistakin demokratiaa.

  5. Hyvä ja perusteltu kirjoitus. Ehkä vasemmisto ei vielä olekaan kadotettu voima.

  6. Miksi kirjoitat aina sosiaaliturvasta,eikö täällä sitä ole riittävästi?
    Missä muussa maassa jaetaan näinpaljon vastikkeetonta rahaa,kun vielä kamppaillaan ylisuureksi pöhöttynyttä valtionvelkaa?

    1. Hei Kalle,

      Ensinnakin, siomalainen sosiaaliturva on EU:n keskitasoa, ei erityisen suuri. Samoin valtion velka.

      Toiseksi, hyvin pieni osa suomalaista sosiaaliturvaa on vastikkeetonta, ja senkin saaminen usein hankalaa.

      Miksikö puhun aiheesta niin paljon? Koska haluaisin tähän maahan toimivan sosiaaliturvan ja koska valtaosa ihmisten yhteydenotoista minulle liittyy suoraan siihen.

  7. Kiitos kastauksestasi anna.
    Mutta edelleenkin painotan tätä sos.turvan jakamista.
    Pitäisi ehkä sinunkin koittaa ”normaalia” työtä,jossa palkka on mitä on.
    Esimerkkinä oma työ ilmastointiasentajana,ryömin puhallusvilloissa,linnunpaskassa +ruumiillinentyö mitä tähänkin ammattiin kuuluu(selkä romuna,muttei ole varaa olla saikulla) pitäisi maksaa vuokrat/vastikkeet ja jokainen lasku,mikä luukusta tulee.
    Eli loppujenlopuksi rahaa jää melkovarmasti vähemmän käteen(8t työtunnin lisäksi) kuin joillain elämäntapatyöttömillä,jotka kuppaavat kaikki etuisuudet sossusta.
    Tähän vielä kun miinustaa pienituloisimmat ihmiset,joita todellakin ihmettelen,että mikä järki yleensäkään käydä töissä,kun kaiken saa tekemättä mitään.

  8. >“Tappi”

    >“kolmikanta .. on ..demokratiaa”

    Kolmikanta on demokratiaa samassa merkityksessä, kun vankeus on vapautta. Kolmikanta on eettisesti kestämätön, kansanvallan vastainen yhteiskunnan vahvimpien etujenvalvontakoneisto.

    >“sopimusten takana on valtava määrä ihmisiä”

    Puurot ja vellit ovat sekaisin. Kolmikannan tekemät sopimukset koskevat “valtavaa määrää ihmisiä”. “Valtava määrä ihmisiä” ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi demokratiaa. Kourallinen epädemokraattisesti valittuja änkyröitä päättää muiden puolesta, ilman että muilla on sanansijaa.

    >“mitään pysyvää ja varmaa ei olisi” (jos siirryttäisiin demokratiaan ja sen mahdollisesti aiheuttamaan “aaltoliikkeeseen”.

    Mitään pysyvää ja varmaa ei ole. Jos Tapilla on käsitys, että joku on pysyvää ja varmaa on kyse puhtaasti harhaisesta maailmankuvasta.

    >“mitä ahon hallitus olisi tehnyt 90-luvulla jos ammattiyhdistystä ei olisi ollut?”

    Asiat olisi saatu kuntoon paljon nopeammin, vähemmillä uhreilla.

    >”tarvitaan niin suoraa kuin edustuksellistakin demokratiaa”

    Esimerkki suorasta demokratiasta jäi esittämättä. Eduskunta on edustaa edustuksellista demokratiaa. AY-liike epädemokraattisuutta.

    Taannoin kansalaisten poliittista tietämystä kartoittaneessa tutkimuksessa selvisi (TIETÄÄKÖ KANSA?-Kansalaisten politiikkatietämys teoreettisessa ja empiirisessä tarkastelussa) että vain “kymmenesosa kansalaisista vastasi melko minimalistisesti määriteltyjä demokratiateorian oletuksia valistuneesta ja informoidusta kansalaisesta”.

    Kääntäen 90% äänestäjistä eivät omaa riittävää tietopohjaa järkevän ja rationalisen äänestyspäätöksen tekemiseen. Tämän takia suora demokratia on se, mitä viimeksi maassamme (tai yleensä missään) tarvitaan ja siksi äänestysoikeuden rajoittaminen vain niille, joilla on riittävät tiedot ja ymmärrys tulisi harkita pikimmin.

  9. Adele, jos luulet AY-liikkeen olevan epädemokraattinen, et taida tietää mitä demokratia tarkoittaa.

  10. Vahvojen ammattiyhdistysten jäsenistössä työttömyys on erityisen korkea. Esimerkiksi vaikka metalliliitto ja paperiliitto joiden jäsenten työttömyys on kaksinkertaista yleiseen nähden. Thelma Åkers mainitsi Helsingin Sanomissa, ettei Finnair ole palkannut suomalaista matkustamohenkilökuntaa kahdeksaan vuoteen.
    Jos vahvat toimijat aikaansaavat kolmikannassa tälläiset tulokset niin pakkohan tuohon on jossain vaiheessa hallituksen puuttua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *