16. 02 2015

Luokkasyrjintä

Äitini nuoruudessa eivät yksinäiset naiset päässeet ravintoloihin, romaneista puhumattakaan. Isoäitini taas kasvoi yhteiskuntaan, jossa poliittisten vankien lapsilta evättiin kouluruoka, eikä edes ammattiyhdistysliike kyseenalaistanut homon irtisanomista.

Noista ajoista olemme kulkeneet pitkän matkan. Tänään useimmat ovat aidosti sitä mieltä, että ketään ei pidä syrjiä esimerkiksi iän, sukupuolen, vammaisuuden tai etnisen taustan perusteella. Sellaiset käsitteet kuin ”yhdenvertaisuus”, ”rasismi” ja ”esteettömyys” ovat kaikille tuttuja.

Muutosta on kuitenkin tapahtunut myös toiseen suuntaan. Vaikka syrjintää noin yleensä tunnistetaan nyt paremmin kuin koskaan, köyhyyteen liittyvän syrjinnän ja oikeusvajeen suhteen on tapahtunut taantumista.

Me nikkaroimme jos jonkinmoista liuskaa ja nosturia, jotta liikkumisen vapaus ulottuisi myös huonojalkaisiin. Samaan aikaan jää huomaamatta, miten avointa kaupunkitilaa muutetaan yksityiseksi liiketilaksi, johon ei ilman euroja sovi mennä.

Syrjintä piiloutuu mielellään rakenteisiin. Niin tekee myös luokkasyrjintä. Siksi me emme osaa kysyä, miksi keskiluokan käyttämissä viranomaispalveluissa (esimerkiksi verotoimistossa) luotetaan ihmisten antamiin tietoihin ilman tositteita, mutta sosiaalitoimistot vaativat dokumentin kaikesta. Meistä on ihan luonnollista, että perustuslain takaama yksityisyyden suoja koskee pitkäaikaistyötöntä vähemmän kuin muita.

Vaikka tilastot kertovat taloudellisesta eriarvoistumisesta ja vaikka kyselyiden mukaan ihmiset tunnistavat luokkajaon ja oman paikkansa siinä varmemmin kuin aikoihin, on syrjintäkeskustelu luokille sokea. Varallisuudesta johtuva eriarvoisuus mielletään samalla tavoin itsestäänselvyydeksi kuin sukupuolten erot aikoinaan. Nykyaika suvaitsee ponnekkaasti homoa, uskovaista, vammaista ja anarkoliberaalia, kunhan vain hänellä on rahaa taskussa.

Miksi näin?

Nykyinen luova digitaalitalous saa käyttövoimansa erilaisuuksista ja siten syrjinnän vastainen taistelu pikemminkin tukee kuin uhkaa sitä. Talous edellyttää innovaatioita ja herkkyyttä, joka puolestaan edellyttää erilaisten kansallisuuksien, maailmankatsomusten, seksuaalisuuksien ja sukupuoli-identiteettien tunnustamista. Sen sijaan taloudellinen eriarvoisuus on kapitalismin peruskivi, jonka kyseenalaistaminen horjuttaisi koko järjestelmän oikeutusta.

Siksi on parempi puristaa silmät tiukasti kiinni.

 

(Kirjoitettu Aamulehdelle 14.2.2015)

4 thoughts on “Luokkasyrjintä

  1. ”Syrjintä piiloutuu mielellään rakenteisiin. Niin tekee myös luokkasyrjintä.”

    Niin, mutta tästä sentään jatkuvasti puhutaan. Sen sijaan siitä syrjinnästä, jota huono-osaisiksi julistautunut luokka tai etninen ryhmä toteuttaa keskuudessaan, ei puhuta juuri mitään.

    Olen tainnut ennenkin tällä foorumilla mainita, että minäkin työläistaustaisena toimijana olen joutunut härskimmän syrjinnän uhriksi juuri toisten työläistoverien toimesta. Huono-osaiseksi julistautunut ja sillä perusteella etuja joukkovoiman turvin ajava työläinen saattaa samaan aikaan syrjiä toista, sosiaalisessa hierarkiassa häntä heikommassa asemassa kamppailevaa työläistä.

    Vaikka kaikenlaista syrjintää yritetään vängällä selittää (selitysmallin yksinkertaisuuden takia) varallisuus- ja luokkasidonnaiseksi ilmiöksi ja parempiosaisen luokan heikompiosaisiin kohdistamaksi vitsaukseksi, on kyseessä kuitenkin ihmislajia rasittavasta heikkoudesta, ilman mitään leimallista sidonnaisuutta johonkin yhteiskunnalliseen asemaan tai etniseen alkuperään.

  2. Vähäosaisten esimerkiksi romaneihin, pakolaisiin, maahanmuuttajiin ja vankeihin kohdistuva kateus ja viha ovat kyllä hyvin yleisiä. Tämä suhtautuminen suorastaan hyökkää silmille jokaisessa (perus?)suomalaisessa korttelikapakassa. Siis alaluokka syrjii ja mahdollisuuksiensa mukaan potkii päähän heikompiaan.
    Vammaisten kadehtiminen ja pilkka sentään on käynyt vähiin.

  3. Repa, tuon on todettu lisääntyvän lamassa, jolloin taloudelliset näkymät huonontuvat ja epävarmuus tulevaisuudesta valtaa alaa, ja muutenkin se tuntuu keskittyvän vähäosaisiin, joilla noita huolia on muulloinkin ja jotka lamassa joutuvat vieläkin ahtaammalle. Loogisesti päätellen, jos tuohon halutaan ratkaisu, pitää siis yksinkertaisesti parantaa vähäosaisten asemaa. Asemaa pitää parantaa paitsi absoluuttisesti myös suhteellisesti, sillä ihmiset vertaavat itseään toisiin ihmisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *