06. 11 2014

Eriävä mielipide ulkomaalais- ja vastaanottolain muutoksista

Perustelut

Hallituksen esityksen suurimpana ongelmana on, että vapaaehtoista paluuta pyritään siinä vauhdittamaan taloudellisten kannustimien lisäksi muuttamalla ulkomaalaisten ulkomaalaisoikeudellista asemaa rajoittamalla vastaanottopalvelujen saatavuutta ja tilapäisen oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä. Muista Euroopan maista saadun kokemuksen valossa ja valiokunnan kuulemien kansalaisjärjestöjen näkemyksen mukaan vapaaehtoisen paluun suosio tulee silti jäämään esityksessä ennakoitua alhaisemmaksi. Huomattava osa esityksen tarkoittamista henkilöistä jäisi Suomeen siinäkin tapauksessa, että he joutuisivat työ- ja oleskelulupien puutteessa elämään hyvin epävarmassa asemassa.

Tämä puolestaan johtaa paperittomien ihmisten määrän merkittävään kasvuun ja ilmiön muuttumiseen näkyvämmäksi. Esitys synnyttäisi Suomeen joukon ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta elättää itseään virallisen talouden piirissä. Vaihtoehdoiksi jää toimeentulotuki, harmaa talous, kerjääminen tai rikollisuus. Koska ihmisten perustarpeet eivät häviä lupia kieltämällä, on niissä maissa, joissa paperittomia on paljon, tyypillisesti syntynyt oma varjoyhteiskuntansa vastaamaan näihin tarpeisiin: kansalaisjärjestöjen maanalaisia sairaaloita, rikollisjärjestöjen turvallisuuspalveluita, pimeää pankkitoimintaa, harmaata asunnonvälitystä ja epävirallista kauppaa. Luonnollisesti tällainen ympäristö tarjoaa kasvualustan myös erilaiselle hyväksikäytölle, ihmiskauppa mukaan lukien.

Tästä syystä hallituksen esitystä ei tule hyväksyä oleskelulupahakemuksen myöntämisperusteiden muuttamisen osalta. Suomen ei ole viisasta omin toimin vauhdittaa kehitystä, joka muualla maailmassa on johtanut merkittäviin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Lisäksi päätös vastaanottopalveluiden lopettamisesta tulisi toteuttaa vasta, kun henkilö on saanut kotikuntaoikeuden jossakin Suomen kunnassa. Uudistuksen jälkeenkin vastaanoton ulkopuolelle jäävät paperittomat henkilöt ovat oikeutettuja perustuslain 19 §:n takaamaan välttämättömään toimeentuloon ja turvaan.

Lopuksi on syytä kokonaan kyseenalaistaa esityksen tulkinta, jonka mukaan osittain oikeudettomaan tilaan saattamisen pelossa tehtyä päätöstä voidaan nimittää ”vapaaehtoiseksi”. Ainakaan kyse ei ole samassa mielessä vapaaehtoisesta päätöksestä kuin EU:n paluudirektiivissä, jossa vapaaehtoisella paluulla tarkoitetaan ulkomaalaisen palaamista alkuperämaahansa omaehtoisesti, joko avustettuna tai itsenäisesti. Sen sijaan kyse on pikemminkin paluudirektiivin 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta palauttamisprosessista, jonka aikana henkilö palaa pakotettuna alkuperämaahan, kauttakulkumaahan tai muuhun maahan.

Mielipide

Edellä olevan perusteella katson, että hallintovaliokunnan ei tule hyväksyä esitettyä ulkomaalaislain 51 §:n ja vastaanottolain 14 a §:n muutosta.

Eriävä mielipiteeni työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoon hallituksen esityksestä laeiksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain ja ulkomaalaislain muuttamisesta 170/2014. Eriävään mielipiteeseen yhtyi kansanedustaja Jani Toivola.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *