27. 08 2014

Laiskat kotiäidit?

Vuoden kuluttua astuu voimaan kotihoidontuen uudistus. Jatkossa lapsen hoitaminen kotona kolmivuotiaaksi edellyttää, että tukikuukaudet jaetaan vanhempien kesken. Tähän saakka perheet ovat saaneet päättää itse.

Uudistusta on julkisuudessa perusteltu isien kannustamisella hoivavastuuseen. Nykyisellään isät käyttävät yleensä vain heille korvamerkityn isyysvapaan lapsen syntyessä. Pitkille hoitovapaille jäävät pääsääntöisesti äidit. Tämä heikentää sekä naisten urakehitystä että isien mahdollisuuksia täysipainoiseen vanhemmuuteen.

Ajan myötä uusi tukimalli ehkä innostaa perheitä jakamaan hoivaa tasaisemmin. Edes budjettivalmistelusta vastaavat virkamiehet eivät kuitenkaan usko nopeaan muutokseen. Sen sijaan budjeteissa varaudutaan tarhapaikkojen lisääntymiseen, kun äidit joutuvat palaamaan töihin aikaisemmin.

Ja sehän todennäköisesti onkin se todellinen tavoite, patistaa äidit töihin. Pitkät hoitovapaat nähdään ongelmana, kun on tämä kestävyysvaje ja suuret ikäluokat ja työurien pidentäminen. Rivien välissä lapsiaan kotona hoitavia äitejä pidetään laiskureina, jotka leppoistavat muiden kustannuksella.

Totta tässä on sen verran, että Suomi on edelleen kotihoidon maa. Suomalaislapset viedään hoitoon kodin ulkopuolelle huomattavasti vanhempina kuin useimmissa muissa länsimaissa. Kukaan pienten lasten kanssa kotona ollut tuskin kuitenkaan kutsuisi ajanjaksoa laiskotteluksi.

Lisäksi, tilastojen valossa suomalaiset naiset näyttäisivät hoitovapaista huolimatta hoitavan hyvinkin osuutensa työelämässä. Kun tarkastellaan toteutuneita työuria ja tehtyjä työtunteja, suomalainen nainen tekee töitä enemmän aikaa kuin sisarensa muissa maissa. Hän menee töihin hieman suomalaismiestä aikaisemmin ja jää eläkkeelle myöhemmin. Vähemmän kuin 3 lasta synnyttävät naiset tekevät myös pitempiä työuria kuin lapsettomat miehet tai naiset.

Suomalaiset naiset urakoivat siis jo nyt lähes yhtä pitkiä työuria kuin suomalaiset miehet ja pidempiä kuin länsimaalaiset naiset keskimäärin. Tähän päälle he kantavat vastuuta läheistensä hoivasta enemmän kuin useimmat länsimaalaiset naiset ja huomattavasti enemmän kuin veljensä tai aviopuolisonsa.

Vihjailut kotiäideistä yhteiskunnan vapaamatkustajina eivät ole vain mauttomia. Ne ovat myös tilastollisesti virheellisiä.

(Kirjoitettu Suur-Tamperelaiseen 27.8.2014)

One thought on “Laiskat kotiäidit?

  1. Hyviä näkökohtia. Yksi puuttuu. Miksi maksettu hoitovapaa pitäisi koskea vain pieniä lapsia. Hoitovapaan pitäisi olla mahdollinen kaikille jotka tekevät arvokasta hoitotyötä. Pieni lapsi ei ole sen arvokkaampi kuin esimerkiksi muistisairas vanhus, joka myös voisi tarvita turvallisen hoivan jossakin vaiheessa elämäänsä. Me työssäkäyvät naiset hoivaamme omaisiamme työn ohella ilman mitään palkkiota usein oman terveytemmekin uhraten. Harva meistä hyväksyy sitä, että ahdistuneen ja pelokkaan vanhan luokse lähetetään sata ihmistä vuodessa viipymään 15 minuuttia kerrallaan! Jos haluaa että omainen saa ruokaa ja juo päivittäin, on mentävä itse paikalle. Jos haluaa että hänellä on puhtaita vaatteita ja oiken tehty lääkejako, on syytä olla paikalla. Tässä rumbassa kotivanhempi, jonka muut lapset ovat usein päiväkodissa päivät, saattaa päästä vähemmällä kuin työssäkäyvä vanhustaan hoivaava naisihminen. Kyllä, me suomalaiset naiset teemme töitä paljon ja kun olemme yli 50-vuotiaita, teemme kahta työpäivää. Olisi aika irtautua ajatuksesta että vain pienten lasten vanhemmilla on oikeus maksettuun hoivaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *