10. 06 2014

Ministerin räpsyripset

Eräänä päivänä huomattiin, että valtiovarainministeri oli hankkinut ripsipidennykset. Siis sellaiset supertuuheat ihanuudet, joita minun lapsuudessani näki vain Walt Disneyn piirroshahmoilla, mutta jollaisia nykyään saa lähes kaikista kauneushoitoloista. Uudet ripset tekivät muutenkin kauniista naisesta ylivoimaisen. Huhutaan Kreikan pääministerinkin tokaisseen, että sellaiselle neuvottelijalle hän antaisi millaiset vakuudet tahansa.

Anekdootti tietysti kertoo ennen muuta Kreikan talouskriisin syistä – mutta myös siitä, että ripset eivät ole mikään pikkujuttu. Eipä kulunutkaan kauaa, kun yhdelle jos toisellekin naispoliitikolle alkoi ilmestyä näitä räpsyripsiä. Kiihkeintä karvankasvu oli ministerin omassa puolueessa, mutta laitatinpa sellaiset minäkin.

Näin jälkeen päin voi vain ihmetellä, miksi ihmeessä. Mikä saa ihmiset tempautumaan milloin mihinkin joukkovillitykseen, tekemään muka yksilöllisiä valintoja virran mukana.

Ripsien taustalla ei ainakaan omalla kohdallani ollut kauneuskilpailu. Kyse oli paljon perustavammasta kauhtuneisuuden tunteesta kaikkien noiden työpaikalleni ilmestyneiden säihkysilmien seassa. Luomuripsissä tuntui, kuin olisin jo luovuttanut – että kuuluisin siihen poliitikkosarjaan, joka ei enää usko mahdollisuuteen muuttaa maailmaa.

Ripsiepisodi muistutti siitä, kuinka alttiita me olemme sosiaaliselle paineelle. Hetkeksi eduskunnan miniyhteisössä syntyi sanaton koodi, jossa ripset erottivat naarasleijonan kilpikonnasta. Ja politiikassa useimmat haluavat olla leijonia. Ripsiään pidensivät lähinnä eduskunnan nuoret naiset, mutta sama mekanismi vaikuttaa yhtä lailla miesten maailmassa. Myös miespoliitikoille on tärkeää osoittaa ulkoisin merkein, että he ovat edelleen pelissä mukana. On jos minkälaista trendidieettiä  ja personal traineriä.

Eräästä eduskunnan aikaisemmasta puhemiehestä kerrotaan, ettei hän näön heikentyessä käyttää silmälaseja. Hänen kaudellaan puheenvuoroja jaettiin pääosin eturiveille, kun puhemies ei erottanut taaempana istuvia. Eihän sitä ripsisavottaa tietysti kauaa jaksanut. Pidennyksessä omien ripsien juuriin liimataan eripituisia synteettisiä ripsikuituja. Ne on käytävä huollattamassa kolmen viikon välein. Se ottaa aikaa, vaivaa ja rahaa. Vuoden kuluttua useimmat olivat palanneet vanhaan tuttuun ripsiväriin.

Olivatko ripsipidennykset sitten ministeriltä virhe? Sitä en osaa arvioida, kun en tiedä, miksi hän ne halusi. Sen sijaan oma ripsiprojektini sijoittunee eittämättä jonnekin hölmöyden ja nolouden välimaastoon.

Koska sellaisia me olemme, me ihmiset.

(Kirjoitettu Aamulehdelle 8.6.2014)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *