28. 05 2014

Kompastelu kuuluu asiaan

Nykypäivästä käsin tuntuu Jeesuksen rekrytointipolitiikka tosi oudolta. Hän nimittäin näyttää poimineen mukaansa satunnaisia vastaantulijoita, ansioluetteloita tai suosituksia tarkastamatta.

 

Varsinkin yksi opetuslapsista vaikuttaa virhearviolta: ailahtelevainen kiukkupussi Pietari aiheuttaa opettajalleen toistuvasti harmaita hiuksia ja rytmihäiriöitä. Juuri tuon jänishousu-Pietarin Jeesus kuitenkin nimeää kirkkonsa ”kallioksi”.

 

Mikään unelmavävy ei liene ollut myöskään Johannes, jota Jeesus nimittää ”ukkosenjylinän pojaksi”. Silti Johannes muistetaan kristillisessä perinteessä ”rakkauden apostolina”.

 

Samanlainen usko muutoksen mahdollisuuteen leimaa oikeastaan Jeesuksen koko toimintaa.

 

Tässä hän eroaa suomalaisesta viranomaisesta, jonka linjana on pikemminkin inhimillisen epätäydellisyyden nollatoleranssi. Niinpä yhteishaun mokannut nuori voi menettää työttömyysturvan vuosikausiksi. Ja yksi retkahdus voi sulkea ovet kuntouttavaan päihdehoitoon lopullisesti.

 

Viimeistään vanhemmuuden kautta tulee ihminen kivuliaan tietoiseksi omasta rajallisuudestaan. Vaikka kuinka yrittää, tekee sitä silti virheitä, pahojakin. Siihen nähden on ällistyttävää, kuinka monesta lapsesta kasvaa ihan kelpo aikuisia.

 

Itse asiassa osa kasvatustieteilijöistä ajattelee, että aikuisten täydellisyyskulissi on lapsen kehitykselle haitallista. Vanhempien tulisi mieluummin opettaa lasta elämään virheidensä kanssa kuin vaatia täydellisyyttä.

 

Me emme voi tulla virheettömiksi, mutta meillä on valta päättää, miten suhtaudumme virheisiin. Jeesuksen konseptilla se menisi ehkä niin, että opettajakoulutukseen lisäpisteitä saisivat entiset kouluraggarit ja sosiaalityön hauissa suosittaisiin sosiaalityön asiakkaita. Vuoden yrittäjäksi valittaisiin henkilö, joka on oppinut epäonnistumisistaan eniten.

 

Voihan olla, että vasta rakkaan opettajan kieltäminen kolmasti, sitä seurannut epätoivo ja lopulta armo tekivät Pietarista sen kallion, jota Jeesus oli aavistellut.

(Kirjoitettu Kirkko&Kaupungille 28.5.)

3 thoughts on “Kompastelu kuuluu asiaan

  1. Tulkintasi Jeesuksen toiminnasta on (ehkä tahallisen) vääristynyt.

    Toisin kuin Karl Marx, Jeesus levitti oppia pääomasta, jossa jakajien määrän lisääntyminen samalla myös lisää jaettavaa. Siksi hänen mukaansa kelpaa ihan satunnaisiakin vastaantulijoita, koska tämän pääoman kartuttamisen ja jakamisen suhteen ansioluetteloilla ei ole merkitystä.

    Karl Marxin opeissa ollaan huolissaan rajallisista aineellisista pääomakasautumista ja niiden purkamistavoista. Jeesuksen levittämän opin sisältämän rajattoman pääoman kasautuma ja jako kohdistuvat aina oikein ja hyviä tuloksia tuottaen. Tämän opin soveltaminen taas ehkäisee aineellisten pääomakasautumien epäoikeudenmukaista kertymistä ja jakoa.

    Harmi vain, että Karl Marx kehitti ratkaisun aineellisten pääomakasautumisen purkamiseksi juuri Jeesuksen oppeihin nähden päinvastaisiin keinoihin eli väkivaltaan turvautuen.

  2. Ei paljoa kannattaisi kenenkään puhua Jeesuksen pääomaopista, koska Jeesus ei tiettävästi sanonut asiasta yhtään mitään. Kun lukee historiallisesta Jeesuksesta, tajuaa, että kristinusko ei opillisesti pohjaudu häneen olemassa olleena henkilönä. Niinpä arvoista toki kannattaa edelleen keskustella, mutta auktoriteettiin vetoaminen on erityisen naurettavaa. (Sitä se tokin yleensäkin on. Arvo- ja asiapohjat ovat toista maata.)

    Marxin lähestymistapa oli ehkä hieman naiivi, mutta huomioiden sen, että tuloerojen ääripäiden väli on täysin järjetön ja vain kasvaa, väkivaltaa ei suinkaan tarvitse filosofiselta pohjalta kenenkään erikseen järjestää vaan suuntautuu enenevässä määrin järjestelmän osalta alaspäin ja siitä johtuen kansalaisten toimesta paitsi toisiinsa myös purkautunee väkisinkin joskus heistä myös ylöspäin. Marx ei käsittääkseni myöskään huomioinut sosiaalista liikkuvuutta, mutta se ei suinkaan poista luokkien olemassaoloa, vaikka vaikuttaanekin jossain määrin niistä tehtäviin johtopäätöksiin.

  3. Jeesus ei ollut minkään uskonnon apostoli,pihatonttuja riiti siihenkin aikaan.Mutta mutta..politiikka kuuluu vallitsevaan järjestelmään eli hallinta,niinhän siinä sitten kävi.Raamattu rustailtiin miten mitenkin ajalle sopivaksi.Ei koittanut vapaus,onko vieläkään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *