22. 03 2014

Onko meillä kestävyysvajetta?

Poliittista päätöksentekoa on 1990-luvulta lähtien ohjannut huoli suurten ikäluokkien vanhenemisesta. Tässä kestävyysvajeella tarkoitetaan tilannetta, jossa yhteiskunnallinen huoltosuhde heikkenee vanhusväestön osuuden kasvaessa ja työikäisten vastaavasti pienentyessä.

Ensin arveltiin, että suurten ikäluokkien poistuminen työmarkkinoilta johtaisi työvoimapulaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ennusteissa jäi nimittäin huomioimatta maahanmuuttajat, jotka ovat paikanneet työvoimavajetta sadoilla tuhansilla käsipareilla. Niissä ei liioin varauduttu taantumaan, joka vuodesta 2008 lähtien on vähentänyt työvoiman kysyntää. Kävi juuri päinvastoin kuin odotettiin, vain suurten ikäluokkien eläköitymisen johdosta olemme välttäneet pahimman massatyöttömyyden.

Seuraavaksi huolestuttiin siitä, miten rahamme riittävät eläkkeisiin. Vielä vuosituhannen vaihteessa Suomea uhkailtiin konkurssilla. Sittemmin melkoinen osa asiantuntijoista on kuitenkin päätynyt sille kannalle, että kansainvälisestikin ainutlaatuinen rahastointijärjestelmämme yhdessä eläkemaksujen kanssa riittää kyllä kattamaan eläkkeet.

Viime aikoina kestävyysvajeella onkin alettu viitata hoivapalveluiden kasvavaan tarpeeseen. Niiden osalta kulupiikki ajoittuu ihmisen elinkaaren viimeisiin vuosiin, siis suurten ikäluokkien osalta noin parinkymmenen vuoden päähän. Jos ihmisten saattaminen hautaan maksaa silloin saman kuin nykyisin, se on hyvinvointivaltiolle kova haaste.

On kuitenkin syytä epäillä, että tämäkin kauhuskenaario lässähtää ajan kanssa. Nykyiset kestävyyslaskelmat nimittäin lähtevät oletuksesta, että hoivapalvelut tehdään kahdenkymmenen vuoden päästä kutakuinkin samalla väestöllä ja samoilla menetelmillä kuin tänään. Ne huomioivat huonosti sellaisia kehitystrendejä, kuten globalisaatiota, robotisaatiota, ihmisten liikkumista rajojen yli tai suurten ikäluokkien lasten halukkuutta hoivata vanhempiaan.

Sekin on hyvä muistaa, että pahemmistakin paikoista on selvitty. Sotien jälkeen Suomi toivotti tervetulleeksi, hoivasi ja koulutti työelämään suuret ikäluokat, ilman koneistettuja kotitalouksia ja lähes yhtä heikolla huoltosuhteella kuin nyt on edessä. Tuolloin bruttokansantuote oli vain kymmenesosa nykyisestä.

 

(Kirjoitettu lehtiyhtymälle 22.3.2014)

9 thoughts on “Onko meillä kestävyysvajetta?

  1. Saanko kysyä..
    Jos teillä olisi vuosipalkka 40 000 euroa, vuotuiset menot 48 000 euroa, pankkilainaa 100 000 euroa ja ottaisitte joka vuosi lisää lainaa 8000 euroa menojen kattamiseksi, pitäisittekö talouttanne tasapainoisena?

    1. Tavalliset ihmiset usein vertaavat kotitaloutta ja valtiontaloutta yks yhteen, mikä vain sotkee asioita. Valtiontalous ei ole sama kuin kotitalous, koska
      1)valtioilla on verotusoikeus (jos suomen pääomiin kohdistuva verotus nostettaisiin EU:n keskitasolle, budjetin epätasapaino hoituisi jo sillä),
      2) valtiolla on oma raha (EKP:kin saa valtuutuksensa rahan painamiseen ja säätelyyn jäsenvaltioilta)
      3) valtio ei voi tehdä konkurssia (mitään kansainvälisiä ulosottotoimistoa ei ole olemassa)

      Ylipäätään kysymys sotkee valtion budjetin tämänhetkisen epätasapainon (jota toisinaan myös kestävyysvajeeksi kutsutaan) väestön vanhenemisesta johtuvaan huoltosuhteen heikkenemiseen (josta kolumnin alussa kerron puhuvani). Ne ovat eri asioita, johtuvat eri syistä ja ratkaistaan eri työvälineillä.

  2. Tuo valtion oma raha on hieman epäselvä asia. Sodan jälkeen se oli aivan selvä. Suomella oli oma markka, tuskin niistä sotakorvauksista olisi muuten selvitty. Huhujen mukaan Irlanti olisi pahimman kriisin aikaan ’luonut’ euroja tyhjästä ja saivat pankkijärjestelmänsä pelastettua. Suomella tuskin on vastaavaa mahdollisuutta. Pitäisi kysyä Saksalta lupa. Ehkä sen saisi, jos Saksan pankeilla olisi tarpeeksi saatavia Suomesta. Mutta siltikin kotitalous ja valtiontalous ovat eri asioita.

  3. Kotimaista elvytystä. Olisiko mielestäsi yhteiskunnallista merkitystä jos alettaisiin vaihtaa kotimaassa kuluttajia ja saataisiin näin ollen kysyntää tavaroille ja näin ollen työpaikkoja.
    Keinona olisi ikääntyvien työntekijöiden vapauttaminen joko kokonaan eläkkeelle tai ainakin osa-aika sellaiselle. Ja heidän korvaaminen nuoremmilla työttömillä.
    Nythän on niin, että meikäläinen 60 v. kunnan työntekijä, työelämässä yli neljäkymmentä vuotta olleena, on jo kerinnyt asuntonsa maksaa ja useampaan kertaan remontoinut, lapsensa maailmaan saatellut jne.. En enää välttämättä kuluta kaikkia ansioitani. Toisaalla on suuri joukko vailla työtä ja mahdollisuutta osallistua vuorostaan kysynnän ylläpitoon.
    Kannattaisiko kannustaa ikääntyviä työntekijöitä vaihtamaan työnsä nuorempien kanssa, vaikka osa-aika eläkkeen muodossa. Samalla työnantajakin saisi vetreämpää työvoimaa ja siirtyisi tietotaitokin uusille sukupolville.

  4. Työvoimapulalla pelottelu oli pelkästään EK:n idea päästä polkemaan palkkoja. Valitettavasti lähes kaikki poliitikot tarttuivat tähän samaan hölmöilyyn. Työvoimapulahan olisi meille duunareille vain hyvä ja tavoiteltava asia! Sitä pitäisi myös Vasemmistoliiton ajaa.

  5. Huomioni kiinnittyi seuraavaan osaan: ”paikanneet työvoimavajetta sadoilla tuhansilla käsipareilla.” Eli meillä pitäisi siis olla vähintään kaksisataa tuhatta maahanmuuttajaa, jotka olisi työikäisiä. Vuonna 2007 maahanmuuttajien osuus oli juuri tuo 200000. Jotenkin epäilen, että ihan kaikki ei ole työikäisiä…

  6. Samaan asiaan kuin Guy69 minäkin kiinnitin huomioni. Työikäisyyden lisäksi ilmeisesti Anna Kontula oletti, että nämä kaikki 200 000 ovat töissä, mikä ei taida sekään pitää paikkaansa. Olisin kyllä toivonut kansanedustajalta vähän tarkempia lukuja kuin tuollainen epämääräinen heitto sadoista tuhansista käsipareista.

    1. Suomessa tilastoiduista maahanmuuttajista noin 100 000 on töissä. Lisäksi maassa on noin 60 000 keikkatyöläistä, joiden oleskelu on väliaikaista ja joita ei kirjata maahanmuuttajatilastoihin. Koska tämä 60 000 on nopeasti vaihtuva porukka, useamman vuoden tarkastelujaksolla on aiheellista puhua ”sadoista tuhansista käsipareista”.

      Hyvä tiivistelmä mm suurten ikäluokkien eläköitymisen sekä siirtolaisuuden vaikutuksesta työmarkkinoihin löytyy ainakin Työvoimapoliittisesta aikakauskirjasta (joko 4/2013 tai 1/2014, minulla ei ole julkaisua juuri nyt käsillä).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *