16. 03 2014

Tasaveron Suomi

Sain puhelun kansalaiselta, jolla oli idea: miksi emme Suomessa siirtyisi verojärjestelmään, jossa prosentti kasvaa tulojen myötä? Olisi reilua, että veroja maksavat suhteellisesti eniten ne, joilla rahaa on.

Ensin puhelu vähän hymyilytti. Kansalainen ei selvästi tiennyt, että tällaisella veromallilla on nimikin, progressiivinen verotus. Ja että Suomessa se otettiin käyttöön jo lähes sata vuotta sitten.

Tai niinhän sitä luulisi. Pikainen katsaus verotilastoihin kuitenkin osoittaa, että todellisuudessa progressiivinen verotus on nykyisin vain pieni kauneusvirhe pääsääntöisesti tasaprosentteihin perustuvassa verojärjestelmässä.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Suomen ainoaan kokonaan progressiiviseen veroon, valtion tuloveroon, on tehty lukuisia kevennyksiä. Sen arvo on laskenut nykyrahassa mitattuna runsaasta kuudesta miljardista vähän yli viiteen miljardiin.

Koska hyvinvointivaltio kuitenkin maksaa, on kunnallisveroa samaan aikaan kiristetty. Sen tuotto on noussut runsaasta kymmenestä miljardista seitsemääntoista miljardiin. Erilaisten vähennysjärjestelmien ansiosta on kunnallisverossakin toki pieni progressio, mutta tasavero se silti on, ei siitä mihinkään pääse.

Progressio on vähentynyt myös siksi, että 1990-luvun alussa pääomatulot erotettiin muista tuloista ja siirrettiin tasaverolle. Vuodesta 2012 on suurimpien pääomatulojen veroprosenttia kyllä hieman korotettu, mutta täysimittaisen progression paluusta on turha puhua. Kunnallisverotuksessa pääomatuloja ei huomioida lainkaan.

Käytännössä ovat nämä muutokset johtaneet siihen, että tulojen kokonaisverotus on yläpäästään regressiivistä: tietyn rajan jälkeen kaikista tuloista maksettu veroprosentti pienenee. Kaikkein rikkaimpien keskimääräinen veroprosentti on siis huomattavasti alhaisempi kuin heitä vähän vähemmän tienaavien.

Viimeisen parinkymmenen vuoden kehitys on myös tarkoittanut laajemminkin huomattavaa verohuojennusta kaikkein varakkaimmille. Samaan aikaan pienituloisten verotus on tiukentunut tai pysynyt ennallaan.

Kyse on isosta linjanvedosta yhteisen varallisuuden jakoperiaatteissa. Meillä se on tehty hissunkissun, ilman merkittävää poliittista keskustelua tai julkista valintaa.

 

(Kirjoitettu Suur-Tamperelaiselle 16.3.2014)

18 thoughts on “Tasaveron Suomi

  1. Eikö kansanedustaja tiedä, että kunnallisvero on nykyään niin progressiivista, että parintonnin tuloilla maksetaan vain puolet maksimista?

    Tuloveroja on muutenkin korotettu nykyhallituksen aikana pienituloisia lukuunottamatta. Pääomatuloveroja on korotettu tosi paljon! Kannattaisi olla ylpeä.

    1. Pertti, kyllä kansanedustaja on tietoinen kunnallisveroon vähennyksien kautta kohdistuvasta progressiosta – kuten voit huomata lukaisemalla tuon kolumnini. On myös totta, että valtion tuloveroa on hieman nostettu tämän hallituksen aikana, mikä on hyvä asia. Näiden säätöjen yhteisvaikutus jää kuitenkin niin vähäiseksi, ettei se heilauta perusargumenttejani: että 1) Suomessa ollaan käytännössä jo siirrytty tasaverotukseen, ja 2) tästä ovat hyötyneet erityisesti hyvätuloiset.

  2. Bensavero, sähkövero, tupakkavero, makeisvero, alkoholivero, alv jne. kaikki tasaveroja. Verokokonaisuudesta on enää aika pieni osuus progressiivisella verotulsella.

  3. Ja mikähän onni ja autuus se progressio sitten on? Se tasapäistää ihmisiä aivan turhaa ja rankaisee kaikkia, jotka kantavat riskiä, ovat ahkerampia ja/tai taitavampia kuin muut. Eikös tasavero ole se kaikkein oikeudenmukaisin tapa määrätä verot – onhan kymmenyksistä puhuttu jo iät ja ajat.

    Mutta eihän tällainen ajatus toki vasemmistolaiseen ideologiaan sovi. Tavoitteenahan on että kaikilla on yhtä kurjaa ja luokkasodan seurauksena työväestöä riistävä kapitalistiporvari (joka nyt sattuu työllistämään vaikka 100 ihmistä) heittää hanskat naulaan (joka nyt sattuu sitten jättämään ko. 100 ihmistä työttömäksi) koska ylimääräinen rehkiminen kasvattaa vain maksettuja veroja enemmän kuin käteen jäävää tuloa, joten miksi vaivautua.

    1. Pertti, jos tulonjako tapahtuisi tässä maailmassa ahkeruuden mukaan, kyllä rikkaita olisivat aivan eri ihmiset kuin tällä hetkellä. Tutkimusten mukaan on myös aika kaukaa haettua, että varallisuuserot selittyisivät ”taitavuudella” – huomattavasti enemmän vaikuttavat esimerkiksi perhetausta ja sattuma.

      Progressiivinen tuloverotus on ollut käytössä useimmissa länsimaissa koko sotien jälkeisen ajan. Sitä kannattavat pohjoismaissa myös monet oikeistolaiset, koska hyvinvointipalveluihin tarvittavan rahan kerääminen tasaverolla tuottaa niin paljon sosiaalisia ongelmia, että se tulee inhimillisesti ja kansantaloudellisesti kalliiksi.

      Mitä tulee vasemmiston tavoitteisiin, ehkä olisi viisaampaa tutustua niihin ennen kuin lähtee niitä kommentoimaan. Yhden version vasemmiston nykyideologiasta voit lukea tuoreesta kirjastani ”kirjeitä oikealle”.

  4. ”[T]ulojen kokonaisverotus on yläpäästään regressiivistä: tietyn rajan jälkeen kaikista tuloista maksettu veroprosentti pienenee. Kaikkein rikkaimpien keskimääräinen veroprosentti on siis huomattavasti alhaisempi kuin heitä vähän vähemmän tienaavien.”
    Missä löydän tietoa tästä? Perusprosentti kasvaa aidosti (kasvaa aidosti = ”kuvaaja ei käänny”) aina 49,0 prosenttiin, jonka jälkeen se ei enää kasva, vaikka tuloja kymmenkertaistaisi. Koska perusprosentti kasvaa aidosti, tarkoittaa tämä sitä, että jonkun muun osan täytyy käyttäytyä regressiivisesti, jos väitteesi pitää paikkansa.
    Mikä se on?

    1. Patrik, en tässä nyt yösydännä ala kaivaa lähteitä, mutta kyse on niin yleistiedosta, että varmasti löydät googlailemalla. Jos et, pyydä tilastot verottajalta.

      Valtion tulovero on progressiivista rikkaillekin, mutta kun tuloja tarkastellaan kokonaisuutena, myös pääomatulot huomioiden, tulojen kokonaisverotus muuttuu yläpäästään regressiiviseksi, koska pääomatuloja verotetaan vain 30 (tai 32) prosenttiin saakka ja koska suurituloisissa on paljon pääomatuloista nauttivia.

      Tätä mekanismia on väitetty myös yhdeksi syyksi sille, miksi julkinen sektori kärsii lääkäripulasta: varsinkin lääkärien ja juristien kohdalla osakkuus yhtiössä mahdollistaa palkan tai sen osien nostamisen pääomatulona, jolloin verohyöty saattaa suurissa tuloluokissa nousta korkeaksi.

  5. ”Pääomatulon verotus on Suomessa lievästi progressiivista. Vuonna 2014 pääomatulon veroprosentti on 30 % 40 000 euroon asti ja 32 % tämän ylittävältä osalta. Vuosina 2012–2013 veroprosentit olivat samat, mutta tuloraja oli 50 000 euro”.
    Tätäkö tarkoiti?

  6. ”Pertti, jos tulonjako tapahtuisi tässä maailmassa ahkeruuden mukaan, kyllä rikkaita olisivat aivan eri ihmiset kuin tällä hetkellä.”

    Ahkeruudella ei ole mitään itseisarvoa, eikä tulojen tulekaan määräytyä ahkeruuden perusteella. Ahkeruus ei yksistään lisää mitään hyvinvointia, eikä vastaa kysyntään. Ahkeruudesta voi olla apua saavuttakseen korkeita tuloja, mutta pelkkä ahkeruus ei riitä.

    Ajatellaanpa näin: Meillä on työntekijä joka on erittäin ahkera ja tekee kaksinkertaisesti töitä verrattuna moniin muihin työntekijöihin. Silloin on ihan kohtuullista, että hänelle maksetaan enemmän palkkaa, sanotaan vaikka että tuplasti. Tosin hän maksaa silloin enemmän kuin tuplasti myös veroja, mutta jätetään tämä seikka nyt huomiotta.

    Meillä on myös toinen työntekijä joka on laiska, mutta kekseliäs ja osaa organisoida asioita. Välttääkseen ylenmääräistä rehkimistä hän saa oivalluksen kuin yhden työntekijän tehokkuutta voi apuvälinein kasvattaa nelinkertaiseksi. Tuolloin hänen oivalluksestaan oleva hyöty hyödyttää moninkertaisesti tuottavaa laitosta verrattuna yhden ahkeran työntekijän yksittäiseen panokseen.

    Todennäköisesti nokkela mutta laiska työntekijä ymmärtää, että hänen keksinnöllään on taloudellista arvoa, joten hän patentoi keksinnön tai perustaa oman tuotantosuunnitelman ympärille liikeidean, jonka perusteella syntyy tuotantolaitos joka on aiempia moninkertaisesti tehokkaampi. Kun tehokkuus kasvaa, niin tuotannon yksikköhinnat tipahtavat ja tipahtaneiden hintojen ansiosta yhä useammalla kuluttajalla on mahdollisuus parempaan hyvinvointiin.

    Siten tämä tarinamme nokkela ja laiska on ollut moninkertaisesti hyödyllisempi yhteiskunnalle ja parantunut muiden ihmisten elämää moninkertaisesti verrattuna pelkästään ahkeraan työntekijään. On mielestäni ihan oikein että silloin tämä nokkela mutta laiska on ansainnut suurempaa palkkaakin.

  7. Yläpäässä tulot ovat lähinnä pääomatuloja, joilla on pienempi (tasa)veroprosentti kuin lievästi progressiivisilla ansiotuloveroilla. Riittävästi tienaavilla on myös paljon paremmat mahdollisuudet muuntaa ansiotuloja pääomatuloiksi ja harrastaa verosuunnittelua. Kaikista huonoimmassa asemassa verojen suhteen on keskiluokka, joka tienaa tarpeeksi maksimoidakseen veroprosenttinsa, mutta ei niin hyvin, että ne olisivat pääomatuloja tai ne olisi mahdollista muuntaa sellaisiksi. Joku voisi olla sitä mieltä, että tämä ei ole oikeudenmukaista. Taf lak. Elämä on, kuten jossain mainoksessa sanottiin takavuosina.

  8. Ymmärsin järjenjuoksun. Jos nostaa osia palkasta pääomatuloina, kokonaisveromäärä pienenee (jos oletetaan, että osan palkasta siirtäminen pääomatuloksi onnistuu kokonaan ilman muita maksuja ja veroja). Koska kuitenkin lopullinen pääomatuloista ja päätoimisista tuloista koostuva kokonaisveroprosentti on laskettava niin, että kertoo päätoimiset tulot oman veroprosenttinsa kanssa ja ynnää siihen pääomatulojen ja niiden veroprosentin tulon, on tässä ensiarvoisen tärkeää tietää, kuinka ison osan siitä palkasta voi siirtää pääomatuloiksi. Joku rajahan siinä täytyy olla. Vasta siinä vaiheessa, kun kaikki muut menot on huomioitu (ja ymmärtääkseni tämä kikkailu ei ole ihan niin yksinkertaista) ja se mainittu osa palkasta määritelty, voidaan sanoa, että veroprosentti on huomattavasti alhaisempi. Jos onnistuisi peräti 50/50, saadaan yksinkertainen (49-32)/2 = 8,5 prosentin alennus. Voiko puolet palkasta nostaa pääomatuloina? En toki vaadi näin yömyöhään mitään tilastoja tai lähteitä, mutta tällaisessa tilanteessa, kun on sanonut keskimääräisen veroprosentin olevan huomattavasti alhaisempi (ja takana saattaa olla hyvin monimutkainen käytäntö), vastuu näkemyksiäsi tukevien lähteiden antamisesta on sinulla, vaikka ne eivät heti tulisikaan. Muuten menee pitkälti käsienheilutteluksi koko homma, ja taviskansalaiset eivät ihan sitten välttämättä ymmärrä, että minkälainen todellinen vaikutus kokonaisuuteen tuollaisella kikkailulla on.

    1. Patrik, puhun tässä toteutuneesta veroprosentista, siis siitä, mitä kukin veroja tosiasiallisesti maksaa. Regressio syntyy eri tulolajien yhdistelyn ja huolellisen verosuunnittelun seurauksena, eikä siten näy suoraan eri varolajien perusteista.

      Voit aloittaa asiaan perehtymisen vaikka tästä: http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/904

      (Aiheesta on kirjoitettu paljon, mutta tässä selitetään yleistajuisesti myös se, miten regressiivisyys syntyy.)

  9. http://www.lintukoto.net/agora/kirjoitus.php?id=114

    Oppitunti sosiaalidemokratiaan

    Eero Heinäluoma
    Ajatusleikkinä kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista. Lasku kaikille yhteensä on 100€. Jos he jakaisivat laskun samassa suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin: Neljä ensimmäistä – köyhimmät – eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1€, kuudes maksaisi 3€, seitsemäs 7€, kahdeksas 12€, yhdeksäs 18€. Kymmenes – rikkain – maksaisi 59€.
    He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. “Koska olette niin hyviä asiakkaita” hän sanoi “saatte 20€ alennusta”. Illallinen kymmenelle maksaisi vastedes vain 80€.
    Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2€ per nuppi? Mutta neljä söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken? 3,33€? Ravintoloitsija ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin piirtein aikaisempi maksusuhde.
    Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2€, seitsemäs 5€, kahdeksas 9€, yhdeksäs 12€ ja kymmenes 52€. Kaikki kuusi saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät edelleen ilmaiseksi.
    Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. “Minä säästin vain 1€ kahdestakymmenestä” aloitti kuudes. “Mutta kymmenes tienasi 7€!”
    “Aivan” jatkoi viides “Minäkin sain vain 1€. Se on epäoikeudenmukaista, rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin minä!”.
    “On se niin väärin” jatkoi seitsemäs.“ Miksi öykkäri saa 7€ kun minä sain vain 2€?”.
    “Hetkinen” huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. “Me emme saaneet mitään!” “Köyhiä riistetään!” Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä kymmenettä kunnolla turpiin.
    Seuraavana iltana hän ei tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän söivät ilman “öykkäriä”. Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52€.

  10. Seppo, ymmärrät varmaankin, ettei kyse ole syömisestä vaan verojen maksusta. Wahlroos teki jo omat johtopäätöksensä.

  11. Ymmärsin kyllä, että kirjoitus oli kuvaannollinen. Kuvaannollisesti voi myös sanoa Wahlroosinkin syöneen vähän enemmän. Rikas menee tietenkin sinne missä vähemmän riistetään. Siltähän tämä nyt näyttää, että köyhät riistävät rikkaita. Varmaan kohta saamme nähdä rikkaimpien mielenosoitusmarsseja Mannerheimintiellä.

  12. Kuvaannollisesti voisi sanoa Wahlroosinkin syöneen vähän enemmän. Rikas menee tietenkin sinne missä vähemmän riistetään. Siltähän tämä nyt näyttää, että köyhät riistävät rikkaita, niin että nämä pakenevat maasta kauhun vallassa. Pitäisi varmaan järjestää mielenosoitus rikkaitten etujen puolustamiseksi. Iskulause voisi olla vaikka : – tuloerot ylös ! Tai : – – yksinhuoltajat, hävetkää etujanne !

  13. Sorry. Nyt tuli vahingossa kaksi kirjoitusta, kun nämä nettiyhteydet vaikuttivat reistailevan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *