10. 02 2014

Lisää tasa-arvoa, enemmän seksiä

Ne ovat ilmiö. Miesten nettiyhteisöt, joiden kantavana teemana on heteroseksin saamisen vaikeus. Niille on leimallista usko miesten valmiuteen paritella jokaisen riittävän kauniin naisen kanssa, oletus naisista pihtareina sekä pornoteollisuuden värittämä kuva seksistä.

Näillä palstoilla yhteiskunta näyttäytyy hierarkkisena järjestelmänä, jossa pieni osa miehistä saa seksiä lähes rajattomasti. Suuri enemmistö joutuu näkemään vaivaa suostutellakseen jonkun naisen seksiin edes toisinaan. Osa jää kokonaan ilman.

Maailmassa on siis virhe. Ja kirjoittajien kokemuksen mukaan naiset käyttävät sitä häikäilemättömästi hyväksi, nöyryyttäen miehiä torjumalla lähestymisyritykset tai kiristämällä drinkkejä, hellyyttä ja remonttiapua. Ratkaisuksi ehdotetaan milloin valtion subventoimia bordelleja, milloin sanktioitua yksiavioisuutta.

Pohtimatta sen sijaan jää, ajaako jokin naisia seksuaaliseen passiivisuuteen ja jos kyllä, niin mitä asialle voisi tehdä. Oma huomioni kiinnittyy ensimmäiseksi siihen, että palstoilla seksiin kelpaava nainen on yleensä 16- 40 -vuotias, korkeintaan normaalipainoinen baaripörrääjä. Kun netin seksinnälkäisten miesten ikähaitari ulottuu aina eläkeläisiin, on epäsuhta puhtaasti matemaattinen.

Keski-ikäinen nainen on kulttuurissamme eroottisesti näkymätön. Mediakuvastossa seksi on nuorten naisten puuhaa. Meillä ei liioin ole Välimeren tai itä-Euroopan maiden perinnettä, jossa miesten edellytetään kehuvan lähipiirinsä naisia säännöllisesti – aina mummoikään asti. Koska ihmisillä on taipumus vastata ympäristönsä oletuksiin, käy helposti niin, että seksuaalisesti mitätöidyt naiset suuntaavat energiaansa posliininmaalaukseen, vaikka haaveissa olisi uusi ihmissuhde.

Ei seksittömässä elämässä mitään vikaa ole, jos se on oma valinta. Murheellista se on silloin, kun taustalla on sosiaalinen paine. Toinen naisten ”pihtaamista” tuottava mekanismi on huorastigma. Edelleen seksuaalisesti aktiivinen nainen leimataan hutsuksi. Harva on riittävä vahva sivuuttamaan tätä olankohautuksella.

Välillisesti tilanteesta kärsivät myös ne heteromiehet, jotka netissä surevat pariutumisen vaikeutta. Konservatiivisen sovinismin sijaan heidän ehkä kannattaisikin osallistua naisten vapautusrintamaan ja toimia näiden naisten seksuaalisuutta kontrolloivien rakenteiden purkamiseksi.

Jos ei tasa-arvon, niin ainakin seksin tähden.

(kirjoitettu Aamulehdelle 9.2.2014)

22 thoughts on “Lisää tasa-arvoa, enemmän seksiä

  1. ”Oma huomioni kiinnittyy ensimmäiseksi siihen, että palstoilla seksiin kelpaava nainen on yleensä 16- 40 -vuotias, korkeintaan normaalipainoinen baaripörrääjä.”
    Lisääntymisikäinen mies haluaa lisääntymisikäisen naisen – ja päinvastoin. Saako kiinnittää huomiota siihen, että palstoilla seksiin (kauniisti sanottuna parisuhteeseen) kelpaava mies on vähintään hyväpalkkaisessa työssä käyvä ja selvästi keskimääräisteä pidempi? Saako kiinnittää huomiota siihen, että 2- ja 3-kymppiset naiset haluavat miehen, jonka taloudellinen asema on parempi ja turvatumpi kuin 2- ja 3-kymppisillä miehillä yleensä on?

  2. Kyllä näiden puutteenalaisten miesten pitäisi kääntää katse omaan toimintaansa. Etsinkö väärästä paikasta vai nirsoilenko itse? Jos oma taustatyö, habitus ja profilointi (kuka minusta voisi olla kiinnostunut?), on kunnossa, niin kyllä pitäisi saaman ihan nyky-yhteiskunnassakin. Puutteenalaisten miesten kirjoittelussa minua vaivaa tietty konservatiivisuus. Surraan selvästikin sitä, kun naiset eivät enää tottele. Miksi pitäisi totella miestä, joka ei tee töitä oman itsensä kanssa?

    Naisilla on kultttuurisia syitä tiettyyn varautumiseen. Se on juuri niin, että aktiivisuus leimaa enemmän naisia kuin miehiä. Internetin deittipalstoilla on eri syistä mitä ilmeisin epäsuhta: liian vähän naisia mukana. Monia ärsyttää myös palveluntuottajien rahastaminen. Tuntuu, että netti pettää lupauksensa tässäkin asiassa. Uusia keinoja kaivattaisiin, että ihmiset voisivat lähestyä toisiaan. Ja naisille toimintavapauksia, sillä niistä hyötyvät myös miehet. Se mikä naiselle annetaan, ei koskaan ole mieheltä pois.

  3. ”Toinen naisten ”pihtaamista” tuottava mekanismi on huorastigma. Edelleen seksuaalisesti aktiivinen nainen leimataan hutsuksi.”

    Edellisestä passiivimuodossa esitetystä väitteestä herää kysymys. Kuka leimaa?
    Tuskin palstojen miehet, jos he nimenomaan etsivät naista jonka voisi saada seksuaalisesti aktiiviseen kanssakäymiseen?
    Leimaavatko naiset toisiaan tai osa naisista? Vai yksiavioiseen suhteeseen päätyneet katkerat miehet?

  4. Hyvä teksti taas Annalta.

    Huorastigmasta puhuminen jäi mietityttämään. Tosiaan, kuka leimaa?
    Tapahtuuko leimaamista kuinka paljon ja mitä se tarkoittaa? Musta tämä huorastigma on vähän epämääräinen käsite. Huorittelua (ja lutkittelua) kyllä tapahtuu paljon, mutta se näyttää olevan lähes täysin irrallaan siitä miten henkilö seksiä harrastaa. Vaatetus ja habitus voivat joskus lisätä huorittelua, mutta pääasiassa se kyllä on täysin sattumanvaraisesti käytetty keino halventaa naisia ja laittaa heitä ’ruotuun’. Loukkaamaan tarkoitettu nämä sanat on. Naiseus on siis se mitä vastaan hyökätään, mitä halvennetaan. Ei ”huora” tai ”lutka”. (Varsinkin jälkimmäinen on älytön konsepti) Mua on huoriteltu (tuntemattomien miesten taholta) kun kävelen kadulla talvivaatteet päällä.. Käytännössä viesti siis on että halutaan haukkua ja halventaa ihmistä sukupuolen vuoksi, tyyliin vittu sinäkin NAINEN. Ei tällä todellisen seksuaalisen käyttäytymisen kanssa ole välttämättä mitään tekemistä.

  5. Niille miehille jotka itkevät netissä saamattomuuttaan on nimikin, espanjaksi se on ”pajero”. Ei maailma pyöri noiden mitättömien mikkihiirten ympärillä. Mikään määrä peräkammarista kumpuavaa angstia ei ole merkittävää.

  6. Väittäisin, että seksiä merkittävämpi ongelma useimmille mieskeskustelijoille on pariutumisen vaikeudesta kumpuava yksinäisyyden kokemus ja läheisyyden kaipuu, jotka on äijäkulttuurissa vain verhoiltava ”seksin puutteeksi”. Nykyinen sukupuolijärjestelmä on pariutumisen kannalta kieroutunut, koska toisaalta tietty konservatiivinen ajattelumalli (kuten huorastigma osoittaa) odottaa miehiltä toimijuutta, mutta samaan aikaan etenkin nuoret miehet odottavat jo nykyisin, että myös naiset olisivat riittävän emansipoituneita toimimaan. Omakin kokemukseni osoittaa sen, että miehen jäädessä toistuvasti vaille avoimesti osoitettua kiinnostusta, seurauksena on herkästi itsetunnon heikkeneminen, oman toimijuuden heikkeneminen entisestään ja varmasti myös hienoinen katkeroituminen.

    Naisten syyllistäminen ei tietenkään ole ratkaisu edelleen konservatiivisina pidettävien pariutumiskäytänteiden murtamiseen, mutta miesten kokemusta yksinäisyydestä ja pariutumisen vaikeudesta tulisi laajentaa laasaslaisen ”seksin puute” -tulkinnan ulkopuolelle. Tätä kautta kaikille rakentuisi varmastikin terveemmällä pohjalla oleva mahdollisuus lähestyä toista ihmistä myös pariutuminen mielessä.

  7. Minulla 53 vuotiaana ja vielä pariutumattomana & lapsettomana tärkeimmät kriteerit naisen suhteen ovat lisääntymiskyky, älykkyys ja viehättävyys, joka on suhteellinen asia. Julkaistu runokirja on toistaiseksi ainoa lapseni.

  8. Hyvä kirjoitus. En jaksaisi tahrata tätäkin tekstiä aloittamalla juupas-eipäs -väittelyä, mutta pakkohan se on.

    Hyvä Hetro Jyystedt, kirjoitat, että ”Saako kiinnittää huomiota siihen, että palstoilla seksiin (kauniisti sanottuna parisuhteeseen) kelpaava mies on vähintään hyväpalkkaisessa työssä käyvä ja selvästi keskimääräisteä pidempi? Saako kiinnittää huomiota siihen, että 2- ja 3-kymppiset naiset haluavat miehen, jonka taloudellinen asema on parempi ja turvatumpi kuin 2- ja 3-kymppisillä miehillä yleensä on?”

    Minä kysyn: Millä palstoilla? Kai sitä seuraa ja seksiä muualtakin löytyy kuin jostain palstoilta? Omalta kohdaltani voin kertoa, että olen suht hyvännäköinen, korkeakoulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä oleva 35-vuotias nainen. Kumppanini on minua huonommin koulutettu ja työtön. En TODELLAKAAN ole milloinkaan edellyttänyt seksi- tai seurustelukumppaneiltani mitään tiettyä tulotasoa tai asemaa. Ihan muut attribuutit ovat tärkeitä suhteita muodostaessani.

  9. Kyllä tota huorastigman leimasinta käyttää monet niin nuoret kuin vanhatkin miehet ja naiset. Oma puoliso (35v) osoitti omat asenteensa aikanaan puhumalla kotikuntansa nuorista tytöistä lutkina kun hengailivat useampien poikien kanssa. Valistin kyllä että en ala kuuntelemaan kenenkään lutkittelua, mutta jätin suosiolla omat seikkailuni kertomatta. Harvassa taitaa olla oikeasti miehet jotka sietäisivät aktiivista naista, mutta toisaalta kyllä naisetkin nykyään osoittaa ettei kiinnosta miehet jotka ovat nuohonneet joka koloa. Sen sijaan että annettaisiin naisille enemmän seksuaalista vapautta niin tasataan tilanne ottamalla miehiltäkin oikeudet pois?

  10. Konservatiivisten asenteiden vähentymistä toivoisi kyllä naisiltakin. En valita, etteikö parisuhteita tapahtuisi jos sen eteen näkisi vaivaa, mutta omanikäisten naisten asenteet ovat vielä erittäin konservatiivisia tässä mielessä. Etenkin kaikenlaisen aloitteenteon tekeminen on vielä hyvin vahvasti miesten hommaa. En itse kaihtaisi enkä pelkäisi – pikemminkin arvostaisin – naista joka tekisi näitä aloitteita. Ikävä kyllä sellaiset ovat harvassa.

    Hippasen yli kolmekymppisenä, siistinä, urheilevana, ja vaikituisesti työssäkäyvänä miehenä minua on ehkä elämäni aikana pyydetty treffeille kerran. Itse olen pyytänyt enemmän kertoja kun käsissä on sormia, ja onpa niistä muutama pidempikin parisuhde kehkeytynyt: kaikella kunnioituksella, näissäkin naisten näkemys parisuhteesta on poikkeuksetta ollut hyvin konservatiivinen (pitkälti sen suhteen, mikä miehen rooli on – vastuullisena, vakaana, ja koskaan itkemättömänä elättäjänä).

    Toivotan tervetulleiksi kaikki tähän tasa-arvon vallankumoukseen osallistuvat miehet ja etenkin naiset – hienoa olisi, jos siinä missä te pääsisitte huorastigmastanne, niin meidän miestenkin roolivelvoitteet – teidän odotuksenne meistä – muuttuisivat hieman vähemmän konservatiiviseen suuntaan.

  11. Naimaikäinen? huomasitko muuten kuinka piilo ”huorittelit” niitä kaikkia naisia jotka ovat harrastaneet seksiä tämän mainitun seksuaalisesti aktiivisen miehen kanssa kutsumalla heitä halventavasti koloiksi vaikka et aviopuolisosi ”lutkittelua” siedäkkään.

  12. Kontulan kirjoitus on rohkea avaus miesasian poliittiselle tuonnille, mutta jotkut sen kohdista eivät ole kovin miellyttäviä.

    Kyllähän miesten tulisi paremmin huomata rakenteita, jotka sortavat naisia, mutta muutos voi tapahtua oikeastaan vain naisen omassa ymmärryksessä. Kyllä naisia autetaan ongelmissa, jos annetaan tilaisuuksia. Niitä ei kuitenkaan anneta. Naiset vahvistelevat uhriasemansa itse eri asteisten herrasmies- ja statuspiirien kanssa.

    Rupsahtaneiden ja rumien ihmisten seksuaalista arvoa ei voi sinällään nostaa. Tämä pätee naisiin ja miehiin. Mutta voidaan kehitellä kulttuuria, jossa seksin jakautuminen lakkaa olemasa eturyhmäpolitiikkaa. Ihmisen täytyy voida pystyä vaihtamaan naapurinsa lamppu, vaikkei naapuri vastalahjaksi osaisi korjata hänen pesukonettaan. Yleisessä hyvinvoinnissa myös kaikkien ihmisten seksuaaliset tarpeet tulisi huomioida, mutta se taas edellyttäisi sitä, että ihmiset oppisivat edes puhumaan toisilleen. Naapurin tyttö voisi hyvin pitää sivuvastaanottoa miehensä ollessa kokouksessa tai tehdä dominareissuja läheisiin taloihin; ei se nyt kovin paljoa vaatisi, vaikka tekisi kaiken ilmaiseksi. Tiukka yksavioisuus tulisi nähdä uhkana ihmisten väliselle kanssakäymiselle. Vastaavasti jos joku haluaisi olla ilman seksiä, ei senkään pitäisi olla ongelma. Kuitenkaan sellaista kulttuuria, jossa heteroseksuaalisuus tukahtuu ei pitäisi ruokkia, koska jos siihen liittyy kärsimystä ja yhteisöllisyyden puutetta se vie ihmisiltä myös muita tärkeitä haluja, jotka on yhteiskunnan kasassa pitämiseksi täysin välttämättömiä.

    Mutta ihan miten vaan. Tämä on yhteinen asia ja miesaktivismi on ollut uudenlaiselle, ajankohtaiselle keskustelulle ihan hyvä pohja.

  13. Olen eri mieltä siitä, että noiden heteromiesten yhteisöjen kantava teema olisi ”saamisen vaikeus”, vaikka se onkin noiden kirjoittelijoiden julkilausuttu ongelma. Todellinen kantava rakenne on melankolisessa heteroseksuaalisuudessa rypeminen.

    Tekstit ovat eräänlaista melankoliapornoa, jossa ei tosiasiassa sureta sitä menetettyä tai tavoittamatonta halun objektia(naista), vaan toisinnetaan kirjoittajan halun(ei sen kohteen) nautinnollista menettämistä osoittamalla nainen kerta toisensa jälkeen arvottomaksi(huorittelu, seksin markkinaistaminen). Samalla vältetään kohtaamasta sitä, että se haluton ja arvoton nainen on totuus valittajan omasta halusta.

    ”…yhteiskunta näyttäytyy hierarkkisena järjestelmänä, jossa pieni osa miehistä saa seksiä lähes rajattomasti.”

    Nämä alfamiehet tai YTM-paviaanit, jotka nussivat ja nauttivat rajatta ovat pelkkiä nautinnon bulvaaneja. Houreellinen toinen, josta fantasioimalla ja jonka kautta melankolialleen antautuneen on ylipäänsä mahdollista haluta naista. Menestyksen tyhjänä ja moraalittomana ikonina hän myös alleviivaa naisten halun arvottomuutta. Näissä hierarkiahimmeleissä naisille tuntuu aina olevan varattu se pahnanpohjimmaisen paikka jopa saamattomiin miinusmiehiin verrattuna, jos ei muuten niin moraalittomuuden nojalla.

    ”…naiset käyttävät sitä häikäilemättömästi hyväksi, nöyryyttäen miehiä torjumalla lähestymisyritykset tai kiristämällä drinkkejä, hellyyttä ja remonttiapua.”

    Tämä summaa hyvin ”puutektivistien” tavan kuolettaa seksi markkinaistamalla se. Kaikki on tässä kontekstissa mukavan selkeää ja aseptista kuin kaupan kassalla asioidessa. Naisen halussa ei varmasti ole mitään arvoituksellista tai arvokasta, eikä miehen persoonaan kohdistuvaa. Kyseessä on eksplisiittisesti vastavuoroisuuden kieltävää masturbatorista palveluiden vaihtoa, jossa kumpikin osapuoli tekee jotain itselleen vastentahtoista saadakseen haluamansa. Seksi kutistuu molemminpuoliseksi masturbaatioksi, toisen ruumis orgaaniseksi seksinukeksi.

    Jostain syystä siitä ei puhuta, että puutteestaan voi myös nauttia, eikä tämä puutteen hekuma liene liioin mitään marginaalista seksuaalisuutta.

  14. Suomessa on ikä 15v.-52v. 52tuhatta miestä enemmän kuin naista n. 4% .surkein tilanne ikä 25v.- 40v. miehiä 6% enmmän . Ei ehme jos miehet jää ilman ,jos ei sitten juo päätään täyteeen ja ota puumanaista ,niitä riittää.

  15. Olen 30v ja olen harrastanut seksiä seksiä kaikenikäisten naisten kanssa ikähaitarilla 18-60v. Saan itse helpoiten seksiä oman ikäisiltä ja hieman nuoremmilta ja joskus jopa parikymppisiltä, mutta itseäni huomattavasti vanhemmat naiset ovat kaikista hankalimpia tapauksia.

    Itselläni ei ole mitään mielenkiintoa oikeaan parisuhteeseen itseäni vanhemman naisen kanssa ja arvelen, että samaa mieltä ovat myös vanhemmat naiset nuoremmista miehistä. Tämän arvelen olevan pääsyy siihen, miksi vanhemmilta naisilta irtoaa satunnaista seksiä harvemmin, eli koska molemmat mieltävät, että ei ole edes teoreettista syvemmän suhteen mahdollisuutta. Poikkeuksia tietysti aina on, kyllähän noista puumista puhutaan paljon. 🙂

  16. Järjestelmä on niin vanhaa perua. Patriarkaalinen,joku koitti aikoinaan avartaa ihmisiä..huonosti kävi.

  17. Koitin kärjistäen osoittaa että kyllä vaan naisetkin osaa. Huorastigma voi olla miehelläkin.

    Ja niin, en tiedä kuinka suhtautuisin itse mieheen joka avoimesti kertoisi aktiivisesta seksielämästään. En paheksu, mutta en silti haluaisi sellaista miestä itselleni. Ehkä sitten omaa epävarmuutta. Olisiko sitä miehilläkin?

  18. Kiitokset Annan hyvästä kirjoituksesta sekä hyvin osuvista kommenteista.

    Olen huomaavinani kommenteissa pari kertaa myös naista vaille jääneiden miesten leimaamista. ”Pajerot / mikkihiiri.” ”Katse käännettävä omaan toimintaan…”
    Tämä kuulostaa minusta aika samanlaiselta, kuin jos työttömiä syyllisestään työttömyydestään. Yksilökeskeisessä nykykulttuurissa yksilö nähdään olevan täysin vastuussa saavutuksistaan. Joitakin asioita voi saavuttaa omin avuin (100 punnerrusta tai oppia puhumaan kiinan kieltä), mutta kumppanin (tai työpaikan) saaminen edellyttää aina toisen osapuolen myötävaikutusta, joka on ainakin osittain oman vaikutuksen ulkopuolella. Tuleeko luuserin leima liian helposti?

    Kokemusta onkin: Olen ollut 12 vuotta ilman naisseura (ikäni tällä hetkellä 34).
    Olen työelämässä, suht. hyvin palkattu, aktiivinen tasa-arvon eri rintamilla, korkeakoulutettu ja sivistynyt ihminen, minulla on ystäviä, haen seuraa kun voin jne. Eli vanhanajan ”kunnollinen mies”. Nykyaikana liian tavallinen? Saamani palautteen mukaan ”en vain ole eroottisesti kiinnostava”.

    Liian helposti epäkohdista syytetään vuoron perään miehiä ja naisia, mikä antaa tasa-arvolle takapakkia ja avaa turhaa sukupuolten kuilua.
    Itse näen avaimen ongelmaan yhteiskunnassa. Miehet ja myös naiset nykyään vollottavat yksinäisyyttään, koska nykyisessä yhteiskunnassa eivät kohtaa. (Mikäli ”yhteis”kunnasta voi ylipäätään enää puhua. Onko mitään yhteistä, kun kaikki alati kilpailevat kaikesta ja kaikkia vastaan?) Ja se, että arvostetaanko pinnallisuuksia (enintään 40v korkeintaan normaalipainoisia naisia ja täydellisen bodarikropan omistavia miehiä) vai vähän valistuneempia arvoja.
    Eli kyllä lisää tasa-arvoa, terveellinen arvopohja ja ollaan ihmisiksi!

  19. ”Olen huomaavinani kommenteissa pari kertaa myös naista vaille jääneiden miesten leimaamista. ”Pajerot / mikkihiiri.” ”Katse käännettävä omaan toimintaan…”
    Tämä kuulostaa minusta aika samanlaiselta, kuin jos työttömiä syyllisestään työttömyydestään.”

    Tuollaiset kommentit eivät olisi mahdollisia, ellei seksuaalisuus ja läheisyys ihmisten välillä olisi rajallinen, heikkenevä resurssi. Luusereiksi ei nimitellä pelkästä kiusaamisen ilosta vaan sen takia, että osa ihmisistä täytyy pitää henkisesti ”kolkattuina”, jotta itselle riittäisi jotain.

    Mikkihiiri on mielestäni väärä synonyymi luuserille. Mikkihiiri on todellisuudessa nimenomaan sellainen hahmo, joka moralisoi, tärkeilee ja kyttää oman saaliinsa perään liikaa (lue sarjakuvia).

    ”Yksilökeskeisessä nykykulttuurissa yksilö nähdään olevan täysin vastuussa saavutuksistaan.”

    Ei yksilökeskeisyydessä sinällään vikaa ole, mutta se on viety äärimmilleen, eli
    yksilöä pyritään erottamaan yhteisöstä (globalisaatio). Se, ettei vastarakkautta nyky-ympyröissä kovin helposti synny on minusta lähinnä elämänarvoihin liittyvä ongelma.
    Voi kysyä, miksi ihmiset eivät halua kokea rakkautta ja muuttavat parisuhteensakin peliksi, jossa ei ole luonnollista, ehdotonta rakkautta. Se ei ole yksilöllistä individualismia. Enkä nyt viittaa tällä ääritiukkaan yksiavioisuuteen. En minä kannata sellaista.

    ”Kokemusta onkin: Olen ollut 12 vuotta ilman naisseura (ikäni tällä hetkellä 34).
    Olen työelämässä, suht. hyvin palkattu, aktiivinen tasa-arvon eri rintamilla, korkeakoulutettu ja sivistynyt ihminen, minulla on ystäviä, haen seuraa kun voin jne. Eli vanhanajan ”kunnollinen mies”. Nykyaikana liian tavallinen? Saamani palautteen mukaan ”en vain ole eroottisesti kiinnostava”.”

    Itse en ainakaan näe tavallisuudelle mitään kauaskantoisempaa funktiota. Harmaat pommitussodat on käyty ja sivistyspohjaa pidetty yllä kohta vuosisadan verran. Ääritavallisuudesta voi pikkuhiljaa alkaa hivuttautua eroon ja tutkia itsessä piileviä muitakin potentiaaleja. Ihminen voi säilyttää terveet elämänarvonsa myös laajentaessaan näkemyksiä. Esimerkkejä vain on huonosti saatavilla. Muuten kuvauksesi perusteella olet aika ok mies ja se, ettei sinua kunnioiteta näyttäisi vahvasti olevan ulkoisen, sinusta riippumattoman rappion ilmentymää.

    ”Liian helposti epäkohdista syytetään vuoron perään miehiä ja naisia, mikä antaa tasa-arvolle takapakkia ja avaa turhaa sukupuolten kuilua.”

    Naiset näyttäisivät olevan enemmän vastakarvaan, kun puhutaan yhteisöllisyyden ja elämänymmärryksen lisäämisestä. Syyttely ei auta, mutta mielestäni asiasta voisi alkaa käsitellä jotenkin avoimemmin. Se, kun naiset säätelevät ja tukahduttavat seksuaaliviettiään ja saavat asiasta kehuja niin toisiltaan, kuin monilta miehiltäkin on vaikea ilmiö pureutua. Miehet voisivat valveutua enemmän ja hellittää kilpailusta muita miehiä vastaan, muistaa että luuserius on usein ulkoapäin ohjattu määritelmä, joka ei liity kehenkään ihmiseen oikeasti mitenkään.

  20. http://www.terve.fi/vanhemmuus-ja-kasvatus/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa-nain-suomalaisten-seksikumppanien

    Naisilla enemmän seksikumppaneita kuin miehillä

    Ehkä hieman yllättävää Suuren suomalaisen seksikyselyssä oli se, että tuloksien perusteella naisilla oli ollut enemmän seksikumppaneita kuin miehillä. Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä.

    Seksikyselyyn vastanneista seksiä harrastamattomien osuus oli niin ikään miesten kohdalla suurempi kuin naisten. Kyselyyn vastanneista naisista kaksi prosenttia oli neitsyitä, kun miehistä viidellä prosentilla oli poikuus tallella.

    Sukupuolten välisiä eroja eivät selittäneet edes ikäerot, sillä miesten osuus yli 30-vuotiaissa oli naisia suurempi. Yli kolmikymppisten keskuudessahan seksikumppanien määrä oli kyselyn yhteenvedossa suurinta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *