30. 01 2014

Luonnotonta rakkautta

Länsimaisen yhteiskunnan toimintaa on tapana verrata luonnonvalintaan – vahvimman oikeus ei ehkä ole kivaa, mutta hei, niinhän se viidakossakin menee. On vain luonnollista, että terveimmät, koulutetuimmat ja parhaiten verkostoituneet ovat myös rikkaita ja etuoikeutettuja.

Kenellä on, sille annetaan.

Sääntö pätee jopa hyvinvointirakenteisiin. Tutkimusten mukaan verorahoitteisista palveluista ja tukiverkoista hyötyvät eniten hyvätuloiset. Vaikka järjestelmät ovat muodollisesti kaikkien ulottuvilla, niiden hyödyntäminen edellyttää resursseja. Parempi väki nauttii maksuttomasta koulutuksesta muita pitempään. Se nostaa ansiosidonnaisia tukia ja käyttää ahkerimmin uimahalleja ja moottoriteitä. Jopa nimellisesti kaikkein köyhimmille varattu sosiaaliturva on suunniteltu karsimaan heikoimmat lenkit.

Asiat voisivat olla toisin. Pyhän Benedictuksen (noin 480-547) luostarisääntö hahmottelee yhteisöä, jossa evoluutiobiologia käännetään päälaelleen. Luostarin tulee kyllä varautua jakamaan yhdelle toista enemmän, mutta ei vahvimman, vaan heikoimman oikeudella. Vahvat selviävät vähemmälläkin, ja kun vähällä selviämisestä tulee vahvuuden merkki, siitä tulee myös sosiaalisesti tavoiteltavaa.

Benedictus muistuttaakin, että ”vähemmän tarvitsevan on syytä kiittää Jumalaa eikä tulla murheelliseksi. Joka taas tarvitsee enemmän, olkoon nöyrä heikkoutensa vuoksi.”

Vaikka ”luonnonlaki” kuulostaa vastaansanomattomalta, ihan perustellusti voi kysyä, mitä tolkkua on hakea luonnosta oikeutusta sellaisiin luonnottomuuksiin kuin palkkaerot, terveydenhuollon monikanavainen rahoitus tai pankkijärjestelmä. Jos tässä oikeasti luomulla mentäisiin, alle 40-vuotiaat suomalaiset kököttäisivät parhaillaan luolissa, söisivät hylkeitä ja pelkäisivät susia. Sitä vanhemmat olisivat vainajia.

Ihminen on onnistunut kehittämään sellaisia asioita kuin raha, irtoripset ja vesivessa. Niiden rinnalla lähimmäisenrakkaus on lopulta aika luonnonmukaista.

 

(Kirjoitettu Kirkko & kaupungille 29.1.2014)

6 thoughts on “Luonnotonta rakkautta

  1. Niin, ei kai näille palkkaeroille luonnosta haeta oikeutusta sen paremmin kuin järkiperusteitakaan. Kyllä sille on ihan moraalikäsityksiin, työn tuottavuuteen ja markkinatalouden lainalaisuuksiin liittyvät perustelut olemassa.

    Yhteiskunnan toimivuutta ilman palkkaeroja testattiin Neuvostoliitossa, varsinkin sen alkuaikoina. Alkuinnostuksessa kuviteltiin, että nyt, kun työläistä riistävä kapitalisti ei rohmua parasta osuutta päältä pois, tulosta saadaan aikaan ilman urakkatahtia, siihen liittyvää piiskarahaa ja näin ollen ilman palkkaerojakin.

    Mutta kun ihmiset eivät ole taidoiltaan, ahkeruudeltaan, eivätkä muiltakaan lajityypillisiltä ominaisuuksiltaan yhtäläisiä. Osa kolhoosin työntekijöistä oli sitä mieltä, että voidaan sitä viikonlopun viettoa jatkaa vielä maanantaina kaljatynnyrin ääressä pellon reunan vesakossa istuskellen. Osa taas työskenteli pellolla lähestyviä huonoja korjuuilmoja ennakoiden. Mutta palkanmaksun aikaan kaikki kuitenkin saivat työn tuloksista saman palkan.

    Voi hyvin kuvitella, kuinka kauan näiden tunnollisten motivaatio kesti ahertaa, kun aherrustasojen erolla ei ollut mitään palkkaeroina näkyviä seuraamuksia. Eikä välttämättä tarvitse kuvitellakaan, sillä tiedämme, kuin heikosti tuottava Neuvostoliiton kansantalous oli; siis vielä senkin jälkeen, kun talous 1920-luvulla romahti ja kaikelle työnteolle asetettiin normitus.

  2. Matille vaan tiedoksi, ettei tuokaan ajattelutapa toimi, koska rahaa kokoamalla ja paskaa puhumalla tuntuu aina pärjäävän paremmin kuin tuottavaa työtä tekemällä. Palkitaan kyllä, mutta palkitsemisen perustelut eivät kestä tarkastelua.

  3. Ei ihminen ole markkinatalous eikä muurahainen.Millähän tietoisuutta saisi raotettua vähän enemmän.Itsestäni puhun.

  4. Hyvä kirjoitus! Mutta mitä tarkalleen ottaen tarkoitat kirjoittaessasi, että ”köyhimmille varattu sosiaaliturva on suunniteltu karsimaan heikoimmat lenkit”?

    1. Anoy, sosiaaliturvabyrokratiasta on tehty niin vaikeaa, että kaikki eivät osaa/jaksa hakea heille kuuluvia etuuksia. Arvellaan, että tällainen tukien alikäyttö on Suomessa ilmeisesti huomattavasti väärinkäytöksiä yleisempi ilmiö.

  5. Anna, lämmin kiitos selvennyksestä! Ymmärrän pointin! Toivon silti, että sosiaaliturvaa ei kai ole suunniteltu (!?) karsimaan heikoimmat lenkit. Lienee kuitenkin niin tärkeä ajatus ja aihe, että toivon sosiaalitieteen tutkijoiden ottavan kopin! Tai onko asiaa jo tutkittu?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *