19. 11 2013

Kakuista ja kuorrutuksista

Ennen vanhaan naimaikäinen nuoriso kokoontui tanssilavoilla. Muulle maailmalle tuntematon lavakulttuuri istui hyvin ihmisarkaan maatalous-Suomeen, siinä kun ei vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen edellyttänyt supliikkia. Jos toista piti riittävän lähellä, ei tarvinnut edes uskaltaa katsoa silmiin.

Toisaalta lavalla sai pian selville, miten hyvin parin askeleet sopivat yhteen. Kyse ei ollut niinkään teknisestä taidosta, vaan siitä tanssin salaisesta ainesosasta, jonka johdosta toiset vain liikkuvat paremmin yhteen kuin toiset. Niin kauan kuin aviopuolisosta haettiin myös elinikäistä työtoveria, oli tällaisella hiljaisella yhteisymmärryksellä ratkaiseva merkitys.

Jälkiteollisessa kaupunkikulttuurissa tanssi on edelleen tärkeä osa seuraelämää, mutta eri tavoin. Yökerhoissa parit tanssivat pääsääntöisesti erillään, toistensa ja muun ravintolaväen katseiden alla. Koska tavoitteena useimmiten on lyhytkestoinen suhde, visuaalisuus ja nopea valinta korostuvat. Piiloisempia ominaisuuksia ei kannata alkaa selvitellä, koska kumppani todennäköisesti vaihtuu pian.

Sama pinnan korostuminen näkyy työmarkkinoilla. Pirstaleisessa työelämässä on harvoin aikaa perehtyä ihmisten todelliseen osaamiseen, joten parhaiten pärjäävät ne, jotka kykenevät myymään itsensä ensisilmäyksellä. Tärkeämpää on näyttää hyvältä työntekijältä kuin olla sellainen –  kun työpaikat vaihtuvat koko ajan, ei kukaan kuitenkaan ehdi huomata, osaatko hommaasi vai et.

Ihmiset ovat lopulta aika rationaalisia. Jos ei kakkua ole tarkoituskaan syödä, kannattaa toki panostaa ennemmin koristeluun kuin täytteisiin.

Arkipäivän teknologia on kiinteästi yhteydessä muuhun yhteiskuntaan. Niinpä ei ole ihme, että vaihtuvien ihmis- ja työsuhteiden maailmassa ei sukupolvelta toiselle kestäneitä lankapuhelimia enää näy. Uudet kännykkämallit tuodaan markkinoille jo ennen viimeisten testitulosten valmistumista ja ne ehtivät vanhentua, kun käyttäjäkokemuksia vasta alkaa kertyä. Kun kuluttajalla on olematon mahdollisuus tehdä ostopäätöstään toimintavarmuuden perusteella, on puhelimen väri ihan yhtä järkevä kriteeri kuin sen tekniset ominaisuudet.

Usein ihmiset ajattelevat, että tärkeintä on sisäinen kauneus. Aika monet myös uskovat, että pinta voi pettää pahasti. Tätä vasten on hämmästyttävää, miten olemmekaan tulleet luoneeksi yhteiskunnan, jossa kuorrutus on kaikki.

 

(Kirjoitettu Aamulehdelle 17.11.2013)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *