09. 09 2013

Ei tarpeeksi paha

Ystäväni on entinen moniongelmanuori. Vuosien toilailujen jälkeen hän kerran varasti auton, pisti sen palamaan ja jäi kiinni.  Se oli käännekohta. Siitä alkoi pitkä ja vaivalloinen taaperrus takaisin yhteiskuntaan.

Nykyisin ystäväni käy töissä, seurustelee ja saa kutakuinkin pidettyä elämänsä langat käsissään. Autokeikasta tulleiden sakkojen lisäksi muutokseen tarvittiin kuitenkin päihdevieroitusta, nuorisotyötä, kuntouttavaa toimintaa, läheisten tukea ja lukemattomia sellaisia päiviä, jolloin kuolema tuntui olevan elämää lähempänä.

Toisinaan hän kiittää onneaan, että tuli se auto poltettua. Tuolloin yhteiskunta nimittäin vihdoin hätkähti, että meilläpä taitaa tässä olla nuori, joka tarvitsee apua. Yhteistyöhaluisena tyttönä hän oli aikaisemmin aina jäänyt pahempien gangsterien varjoon – ollut vähemmän akuutti tapaus, johon ei nyt juuri tarvitse puuttua. Lukuisista töppäyksistä ja vanhempien pyynnöistä huolimatta apua ei löytynyt.

Tässä on nuorisopolitiikkamme koko kuva. Raskaat häiriöpalvelut ovat Suomessa maailman huippuluokkaa. Niihin pääsee, kun on tosi sekaisin. Sen sijaan ihan tavalliset, tavallisten teini-iän pulmien kanssa painivat nuoret saavat pärjäillä ihan omillaan. Ja kuitenkin suurin osa isoista ongelmista saa alkunsa näistä pienistä arkipäivän murheista.

Kuvaavaa on, että kun meillä puhutaan ennaltaehkäisevistä palveluista, sillä yleensä tarkoitetaan puuttumista vakaviin kriiseihin hieman aikaisemmin, mutta kuitenkin aivan liian myöhään.

Oikeasti ennaltaehkäisevä toiminta on sellaista, joka on läsnä ennen poikkeustilaa. Nuorten ennaltaehkäiseviä palveluja ovat koulu, leirit, harrastukset, nuorisokahvilat ja nuorisoneuvolat – kunhan ne vain on viritetty huomaamaan. Vaan kun ei ole. Harrastusmaksut nousevat. Päivähoito-oikeutta rajataan. Nuorisokahviloita on vain suurimmissa keskuksissa ja valtaosa nuorista ei edes tunne koulunsa tukijärjestelmiä.

Ne yleensä pärjäävät, joiden vanhemmilla on rahaa, aikaa ja osaamista kohdata teini-iän ryskeet.

Kaikilla ei ole, ja joskus tyrskyt lyövät niin korkeina, että paremmissakin perheissä loppuvat voimat kesken.

Silloin nuorella olisi hyvä olla muutakin tukiverkkoa kuin autovarkauksiin erikoistunut poikaystävä.

 

(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 7.9.2013)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *