02. 07 2013

Antakaa niiden pitää lakkinsa

 

Useimmissa peruskouluissa poikien edellytetään riisuvan lakit ja huput ulkoa tultaessa. Sääntö palautuu kauas maatalousyhteiskuntaan, jossa päähineen ensisijaisena tehtävänä oli suojata säältä. Näin sitä ei sisätiloissa tarvittu.

Taannoinen Alppilan koulun selkkaus sai alkunsa juuri tästä säännöstä, eikä ollut mitenkään ainoa laatuaan. Suomen kouluissa on käynnissä hiljainen asemasota, joka aika ajoin roihahtaa näkyviksi arvovaltakiistoiksi. Joka päivä sadat oppilaat ja opettajat ottavat yhteen asianmukaisesta lakkietiketistä.

Mistä tässä on kyse? Ei ainakaan lasten tottelemattomuudesta. Nämä lakkianarkistit nimittäin yleensä hyväksyvät mukisematta toisia koulun sääntöjä, kuten lunttaus- ja kiusaamiskiellon. Ne ovat heistä järkeviä ja oikein. Toisin kuin aikuisten lakkikammo.

Nuorten elinympäristössä lakkia on sopivaa käyttää lähes kaikkialla – harrastuksissa, nuorisotiloissa, kirjastoissa ja nuorten budjetille sopivissa ravintoloissa. Lakeilla viestitetään ryhmäidentiteettejä, musiikkimakua ja arvomaailmaa. Se on asuste, josta luovutaan vain suihkussa. Kuten JVG sen räppää: ”Koutsi kaiken riisuu vois, mut en ota mun snapbakkii pois.”

Nuorten haluttomuuteen riisua lakkeja on tietysti myös käytännöllisiä syitä. Ainakin se, että lakin alla menee tukka huonosti. Kukapa meistä haluaisi istua luokassa ensirakkautensa vieressä tukka littanassa? Ei kukaan, varsinkaan, jos sattuu olemaan ulkonäöstään epävarma 14-vuotias.

Yhteiskunnan pukeutumisnormit elävät koko ajan. Isoäitini nuoruudessa kunniallisen naisen odotettiin käyttävän hattua aina kotinsa ulkopuolella. Tyttöjen farkuista nousi aikoinaan valtava myrsky, nyt ne tuskin enää järkyttävät ketään. Kaava menee niin, että nuoret tekevät, vanhat kauhistuvat, nuoret tekevät silti ja lopulta vanhat taipuvat.

Me kaikki toivomme työrauhaa kouluihin. Se edellyttää, että pelisäännöt pohjaavat lapsille tuttuun tapakulttuuriin, ei vuosisadan takaisen maailman nostalgiaan. Koulujen tehtävänä on kasvattaa lapsia toimimaan tulevaisuuden yhteiskunnassa, ei sopeuttaa heitä koulujen rinnakkaistodellisuuteen.

Jos lakkisäännöstä voidaan joustaa jopa eduskunnan täysistunnossa, miksi se ei onnistuisi peruskoulussakin?

 

(Kirjoitettu Aamulehdelle 30.6.2013)

 

22 thoughts on “Antakaa niiden pitää lakkinsa

  1. Lakki on joillekin nuorille olennainen osa identiteettiä. Itse en edellytä ketään riisumaan housujaan, hamettaan, korvakorujaan tai edes lakkiaan minun takiani.

  2. Anna Kontula, oletko kysynyt yhdeltäkään opettajalta, mihin kaikkiin syihin päähinekielto perustuu?

  3. Äläpäs Anna muuta virka.
    Mutta se mitä minä ihmettelen, on se, että minun kouluaikani jälkeen, on jo kaksi- kolme sukupolvea mennyt, ja jo silloin kouluaikanani ajattelin, että miten tästä tiukkapipoisuudesta päästään. Että seuraava sukupolvi ei ainakaan niuhota. Silloin kuljettiin kukallisissa housuissa ja mustalaisnauha päässä, rauhanmerkkejä kantaen, ja niitä opettajat yrittivät riisua.
    Nyt minun sukupolveni on taas riisumassa ja uudelleenpukemassa nuoria.
    Sitä en ymmärrä, mihin meidän muistimme on kadonnut, vai onko opettajina pelkästään näitä ” teryleenihousuja ja vekkihameita” ja heidän jälkeläisiään.
    Toisaalta vanhat säännöt voivat luoda turvallisuuden oloa ja jatkuvuuden tunnnetta, ja kaikki uusiutuminen pelottaa, sekä tuo kuoleman lähemmäksi 🙂 . Mutta eipä sitä nuoriin pitäisi kohdistaa. Muutokset tapahtuvat näköjään hyvin hitaasti joka saralla. Toivotaan nuoriltakin kärsivällisyyttä. 🙂

  4. En ole opettajana toimiessani kertaakaan käskenyt ketään riisumaan hattua harjoittelujen jälkeen. Olen kyllä esittänyt joskus toiveen, että ulkotakin voisi riisua, koska olen kokenut sen epäkunnioittavaksi ja levottomuutta lisääväksi, kun tunnilla istutaan valmiina ponkaisemaan ulos hetkellä millä hyvänsä. Pyyntöön on aina suhtauduttu jos ei positiivisesti, niin ainakin neutraalisti.

    Olen aina ihmetellyt koulujen järjettömiä sääntöjä, joita en pysty itse opettajana perustelemaan. Kolumni osuu oikeaan kritisoidessaan sitä, että kouluissa koitetaan luoda jotain muusta todellisuudesta riippumatonta valvontayhteiskuntaa. Keskinäinen kunnioitus, kiireettömyys ja kiinnostavat sisällöt ovat sääntöjä oleellisempia, mutta vaatisivat teini-ikäisillekin melko pieniä ryhmiä ja säännöllistä rytmiä. Sitä ei mielestäni (kurssimuotoinen) yläaste tarjoa monessakaan paikassa. Luokanopettajien osaamisesta voitaisiin lainata jotain yläkouluihinkin ja toimia rohkeasti yhdessä ja yli oppiainerajojen.

  5. Lakin tai pipon pitäminen sisätiloissa on mielestäni ,käytöstapojen puuttumista,on myös vaarana se, että pää toukittuu jos hautoo päätänsä 24/7/365.

  6. Minä en tiedä, miten koulussa saadaan kiljuva asennevammainen vaikenemaan tai opetusrauha palaamaan häiriköiden kiusaamaan luokkaan. En myöskään välitä huppu tai lakki päässä sisällä kuljeskelusta. Mutta – minun pöydässäni aterialle käydessä miehet ottavat päähineen pois. Pään paljastaminen on vanha tapa osoittaa kunnioitustaan/kiitollisuuttaan, tässä tapauksessa ruualle tai jopa sen kustantajalle. Asia on tietenkin eri, jos kouluruuan maksaja (= yhteiskunta, veronmaksaajat) ei kunnioitusta ansaitse.

  7. O tempora, o mores!
    80-luvulla oli välitunneille lähdettäessä opettaja ulko-ovella vahtimassa, että kaikilla oli talvella pipo päässä. Rangaistus napsahti, jos halusi ulkoilla kuten opettajat, ilman hattua pakkasessa.

  8. niin…? tässäkö oli päivän tyhjin aatos…..antakaa nuorten pitää lakkinsa, ja kaikki hyvin. onneksi on muillakin kuin maikoilla (t)lakki tyhjänä.

  9. Anna, argumentointisi kompastuu jo ensimmäisessä kappaleessa. Päähinen tarpeellisuus ulkona ei aiheuttanut eikä aiheuta kieltoa käyttää sitä sisällä. Päähine riisutaan kohteliaisuudesta, kunnioituksesta muita läsnä olevia kohtaan. Aivan erikseen suomalaisessa tapakulttuurissa ruokaa kunnioitetaan niin, että suomalainen mies ei syö lakki päässä – ei sisällä eikä ulkona.

  10. Entä jos noudattaa suomalaista tapakulttuuria vanhempaa tapaa, jossa ruokaa kunnioitetaan pitämällä hattu päässä ruokailun ajan?

  11. Markku asian ytimessä; lakin päästä ottaminen on kunnioituksen osoitus myös monessa muussakin kulttuurissa. Annan kolumni on kuvaa tyhjentävästi aikamme arvomaailmaa, valitettavasti. Pään paljastaminen on tosin vanhaa tapakulttuuria, mutta tavat kai tekevät kulttuurin?

  12. Lappeenrannassa, reilu vuosikymmen sitten koin tuon lakki-asian henkilökohtaisesti, kun yläasteelaisena, hiljaisena likkana sain pitää lätsää sisällä, mutta lukiolaiselta, joka oli erittäin räiskyvä ja näkyvä persoonallisuus, myös pukeutumiseltaan, se kiellettiin. Pärstäkertoimella mentiin. Mennään varmaan edelleen useissa paikoissa. Jos itseäsi vähänkään massasta nostat niin ”auktoriteetti” tulee iskemään vastaan.

  13. Samapa tuo, taidan mennä syksyllä luokan eteen sitten vaikka karvalakki silimillä, jos kerran joustetaan tavoissa, niin molemmin puolin sitten, eiköstä!

  14. Aika iso osa nuorista ei halua käyttää veistä ruokaillessaan. Voisiko unohtaa siis turhat säännöt ruokailuvälineistä ja syödä sormin?

    Valitettavasti me opettajat -ainakin suurin osa meistä- olemme sitoutuneet myös KASVATTAMAAN oppilaita. Tähän kasvatukseen kuuluu yleisesti hyväksytyt käyttäytymisnormit, eikä suinkaan nuorison omat käyttäytymiskoodit. Kasvatamme tulevia yhteiskunnan jäseniä, joiden tulee -ihan oikeasti- oppia, että välillä joutuu omista haluistaan ja tahdostaan joustamaan. Vaikka sitten sen lakin kohdalla.

  15. ”Yleisesti hyväksytyt käyttäytymisnormit” on eniten inhoamani asia maailmassa. Minulle, ja monille muille ikäisilleni, minua noin 10 vuotta vanhemmille ja minua 10 vuotta nuoremmille (olen 21) on ihan se ja sama, vaikka söisit ruokasi takki päällä ja lapaset kädessä. Hattu/lakki on asuste. Sen ainoa tehtävä ei ole enää lämmittää tai suojata auringolta, sen ensisijainen tehtävä on täydentää asukokonaisuutta, korostaa henkilön omaleimaisuutta ja persoonaa, sekä näyttää hyvältä.

    Itse olen yläasteella jo ollut hattufani. Monet opettajat eivät hyväksyneet hattujani (vaikka olen nainen, koska oli epäreilua jos tytöillä sai olla hatut, mutta pojilla ei), osa opettajista kuitenkin piti gallupia luokassamme; jos hattuni/piponi luokkani mielestä täydensi asuani, sain pitää sen 🙂

    Jokatapauksessa, olen sitä mieltä, että normit täytyisi unohtaa. Täysin. Normeilla ja tällaisilla turhilla säännöillä rajoitetaan henkilön vapautta, persoonallisuutta ja luovuutta. Toisaalta, suomalaisissa kouluissa useimmiten luovuus ja persoonallisuus luokitellaan huonoiksi piirteiksi…

  16. Itse asiassa lakkikoodisto on vielä vanhempi. Se otettiin keskiajalla pois päästä osoittaakseen isännälle, ettei sen olla ollut kätkettynä asetta. Eli kunnioitusta osoitettiin. Siltikään mielestäni ei ole enää tarpeen pitää tästä periaatteesta kiinni. Se on ärsyttävä piirre kaksinaismoralistisesta yhteiskunnassamme, jossa sama opettaja opettaa kunnioitusta ko.tavalla ja kotiin lähtiessään vie yhteiskunnan omaisuutta kesämökilleen, ei tee hänelle määrättyjä tehtäviä kuten tuntisuunnitteluja vaan tulkitsee ne vapaa-ajakseen jne…. Oppilaille voi kertoa tämän perinteen ja antaa päätöksen oppilaiden tehtäväksi. Jos he päättävät toisin, se on heidän asiansa kunhan koulunkäynti muuten sujuu. Ts.Anna luottamusta nuorille, he ovat todennäköisesti Sinua viisaampia. Mutta kuka opettaja on valmis myöntämään tämän tosiasian?

  17. Koulun tehtävä on opettaa sisältöjä, sosiaalistaa, säilöä, kasvattaa, inhottaa ja ties mitä. Kun tullaan kohtaan ”inhottaa” saavutaan tapakasvatuksen rajoille. Hyväksytyt toimintatavat on hyväksyttävä ja samalla niitä vastaan on taisteltava. Taistelussa tulee puolin ja toisin arvioida voiko sääntöjä valita mielensä mukaan missä vaan. Jalankulkijana ihmisellä on eri säännöt kuin lentäjänä. Lennonjohto määrää ja pulinat pois. Lakkijuttu ei ole lakissa vaan tilanteen ja säännön yhteyden ymmärtämisessä.

  18. Menin kouluun syksyllä 1960 ja muistikuvani mukaan kuljin koko ekan luokan ajan kouluun sopivassa asussa eli hameessa, talvipakkasilla äidin neulomat pitkät villahousut helman alla. Toisena talvena ilmeisesti järki voitti ja minulle ostettiin villakangashousut. En ollut uskoa korviani, kun äiti kertoi teititelleensä omia vanhempiaan, jotka olivat kansakoulun johtajaopettaja ja tämän naima nuori opettajaseminaarin kasvatti, siis ”teryleenihousut ja vekkihame” (ks. ed. Ismo Muurimaa). Kotona ruokapöydässä äitini ja hänen sisarustensa piti istua tikkusuorassa nojaamatta tuolin selkänojaan.

    Hatun päästä ottaminen aina sisätiloihin tullessa on perinne, jota ”hyvin käyttäytyvät” miehet noudattavat ilman muuta edelleen. Jos luokkahuoneista halutaan lakit pois päästä tunneilla, lienee tehokkainta lakata kiinnittämästä huomiota koko asiaan, silloin kunkin omat tuntemukset, pään hikoaminen jne. pääsevät ratkaisevaan asemaan. Monikulttuurisessa maailmassamme ja – toivottavasti myös Suomessamme – voisi suhtautua kaikenlaisiin tapoihin hieman vähemmän tiukkapipoisesti ja enemmän hyväk-syvällä uteliaisuudella.

    Yhdenvertaisuuden pitäisi olla selviö 2000-luvulla. Mitenkäs käy, jos tytöt lähtevät fillaroimaan shortseissa ilman yläosaa, kuten pojat voivat muitta mutkitta tehdä? Yhteisössämme olisi syytä keskustella ihan avoimesti siitä, mitä me haluamme pitää hyväksyttävän käytöksen kehikkona. On ilman muuta selvää, että toisen ihmisen tai esineympäristön vahingoittaminen ei käy laatuun. Toisen henkiseen elintilaan puuttuminen onkin sitten kinkkisempi pulma. Mihin asti olemme velvollisia olemaan loukkaamatta toisten omiamme tiukempia moraalinormeja tai ulkonaisen käytöksen tapavaatimuksia? Sallivammin suhtautuvillehan ei ole ongelma, että fariseukset noudattavat omia sääntöjään.

    Niin, vielä Muurimaalle: ”Toivotaan nuoriltakin kärsivällisyyttä” on ihan utopiaa. Kärsivällisyys kuuluu meille kalkkiksille!

  19. Jos omaleimaisuus perustuu käyttämääsi asusteisiin eikä persoonaasi, on sellainen ihminen aika surullinen tapaus. Yleensä huomiohuorat ovat niitä kaikkien vähiten persoonaa omaavia henkilöitä, kun pitää ulkonäöllä sitä kompensoida.

  20. Sanon suoraan,että tämän kirjoituksen myötä toivon ettet Anna ikinä aloita ryhtymistä opettajaksi. ”Joka päivä sadat oppilaat ja opettajat ottavat yhteen asianmukaisesta lakkietiketistä.”… niin,näinpä varmaan ottavat. Opettajat ovat toki liian tiukkapipoisia. Pitäisi höllätä asioissa. Nuori tarvitsee myös sääntöjä ja kuria. Vai eikö? Tuskin nuoren mielestä tässä asiassa ainakaan. Ja monessa muussakaan. Jos tällaisessa käytöstapoihin liittyvissä asioissakin aletaan höllätä,niin ei omasta mielestäni seuraa muuta kuin se,että kohta vaaditaan joustoa joka asiassa. Opettajat joutuu nykyaikana kouluissa ottamaan vastaan niin paljon sontaa koululaisilta ettei tosi. Kunnioitus ei ole hääppöistä ja näemmä opettajat ei saisi puuttua mihinkään.

    Toteat,että ”Taannoinen Alppilan koulun selkkaus sai alkunsa juuri tästä säännöstä, eikä ollut mitenkään ainoa laatuaan. Suomen kouluissa on käynnissä hiljainen asemasota, joka aika ajoin roihahtaa näkyviksi arvovaltakiistoiksi.”.. Eiköhän Alppilan koulun selkkaukset alkaneet vähän isommista syistä pohjimmiltaan. Jotenkin ajattelustasi paistaa tämä pään paijaus kulttuuri,jossa rajoja siirretään ja annetaan vapautta. Mihinkään karttakepillä huitomisen aikoihin ei ole tarve palata,sitä en tarkoita. Minun mielestäni silti koulu on se paikka, minne tullaan oppimaan,saamaan valmennusta tulevaisuutta varten. Koulu ei ole mikään paikka,jonne tullaan vapaa-aikaa viettämään. Se ei ole mikään nuorisotalo. En minä ainakaan tullut sillä mentaliteetilla,että tulen mitkä rytkyt päällä hyvänsä ja teen siellä asiat miten hyvänsä. Säännöt ja käskyt ottaa varmasti monia nuoria päähän,mutta ne kuuluu elämään. Ja nämäkin asiat pitää koulussa opettaa. Otetaan nyt tämä lakkijuttu vielä esimerkiksi työelämään,mitäs sitten kun nuori on saanut tahtonsa läpi koulussa ja lakki päässä joka paikassa? Työpaikan johtaja voi sanoa ”lakki pois päästä täällä” ja siellä kun mutistaan ja pullikoidaan,aika äkkiä näytetään ovea. Yksinkertainen ja simppeli sääntö,mutta kun on opittu että näissäkin asioissa on saatu tahto läpi,niin työelämässä ei päätä niin vaan silitellä. Säännöt on sääntöjä,tämä lakki pois luokassa ei ole iso vaatimus minun mielestäni eikä voi olla pahan alku.

  21. Lastenkasvatuksen kulmakiveni on ollut usein lapsille toistamani lause : ”Kotona voitte käyttäytyä kuin apinat, mutta kylillä olette ihmisiksi, ettei äidin tarvitse hävetä”

    Pienestä saakka poikani ovat osanneet ottaa lakin pois päästä, kun tulevat sisätiloihin, pokata (ja vanhemmiten nyökätä) kun kättelevät tai tervehtivät vanhempaa tai tuntematonta ihmistä. He osaavat myös kiittää ja avata naiselle oven.

    Pieniä asioita, jotka hallitsemalla pääsee pitkälle. Se on sitä kotikasvatusta, jonka perään yhteiskunnassa kysellään.

    Kauniilla käytöstavoilla kunnioitat kanssaihmisisäsi.

  22. Matti Klinge perusteli hatun käyttöä: on hyvä olla hattu päässä, että voi sitten nostaa sitä tai ottaa pois naista tervehtiessään.

    Yhdessä kahvilassa oli venäläinen seurue, ihan tavallisia ihmisiä. Viereiseen pöytään tuli suomalainen nuoripari. Pojalla (tai melkein miehellä jo) oli pipo päässä naisen kanssa istuessaan. Kyllä venäläisiä nauratti. Ja tyttöä, tai naista, hävetti. Ainoa, joka ei huomannut mitään, oli tämä poikaraukka. Kukaan ei ollut koskaan opettanut hänelle tapoja.

    Meille on jo pitkään syötetty tätä ”nuorisokulttuurin” ajatusta. Liikemiehet tietää, että nuoriso saadaan kuluttamaan helposti. Nuorisoa viedään narusta, eivätkä aikuiset halua/saa kertoa, mikä on oikein ja hyvää.

    Räppilippikset, raha ja joujou! Olemme mukana sivistyksessä, yeah!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *