23. 11 2012

Sukupolvikuilun yli ei huudella!

Viime aikoina olen miettinyt paljon nuoria. Niin moni muukin. Syrjäytyneistä nuorista on tullut median ja politiikan kestoteema. Erilaisia nuorten pelastusoperaatioita on käynnissä sadoittain.

Nuorten syrjäytymiskeskusteluun osallistuvat nyt kaikki – paitsi nuoret. Valtavirtamedian perusoletus tuntuu olevan, että asia ei kuulu heille. Siksi keskusteluissa ja teemailloissa istuvat keski-ikäiset. Välikevennyksessä ehkä sitten haastatellaan jotakuta iloista pipopäätä graffiteista. Insertin päätyttyä studiovieraat hymähtävät ymmärtäväisesti ja palaavat varsinaiseen asiaan.

Kyllä nuoriakin tietysti ”kuullaan”, koska osallisuus, demokratiakasvatus, nuorten oma ääni ja niin edelleen. Vakavaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ei heillä kuitenkaan ole asiaa. Nuorten paikka politiikan koristeena, ei vaikuttajana.

Esimerkiksi kotikaupunkini valtuustossa nuorilla on edustus ilman aloite- ja äänioikeutta. Puheenvuoroja he saavat käyttää, mutta koska muut eivät niitä kommentoi, jäävät ne keskustelun sivuraiteeksi. Keski-ikäisistä valtuutetuista on paljon mukavampaa kehua nuorten raikkautta kuin antautua oikeasti haastettavaksi.

Mieluiten nuorille järjestetäänkin omia tilaisuuksia, joissa he voivat pohtia nuorille tärkeitä juttuja – mielellään jossakin leirikeskuksessa kaukana ihmisasutuksesta. Kaava toistuu lehtien yleisönosastosivuilla, jossa nuorille on usein varattu oma osasto. Se on erotettu selkeästi ”oikeista” mielipidekirjoituksista, jotta kukaan ei erehtyisi keskustelemaan yli sukupolvien, toista kunnioittaen ja kommentoiden, kuten keskustelussa yleensä on tapana.

Joskus jonkun nuoren lausunto paskaduuneista tai heikommasta aineksesta onnistuu murtautumaan keski-ikäisten keskusteluavaruuteen. Niin käy, kun esiintyjä kyseenalaistaa sen reippaan nyökyttelijän roolin, joka nuorille on julkisuudessa varattu. Vastavuoroista dialogia ei tietysti tällöinkään pääse syntymään.

Minusta on ilmiselvää, miksi politiikka ei kiinnosta nuoria: koska olisi älytöntä tuhlata energiaa areenoilla, joille ei oikeasti ole tervetullut tasa-arvoisena muiden joukossa. Meidän nuoremme ovat siihen liian fiksuja. Kun nuoret on syrjäytetty nuorten syrjäytymiskeskustelusta, he etsivät muita väyliä.

Pelkästään blogiavaruudesta löytyy kymmeniä kiinnostavia nuoria, joilla on perusteltuja yhteiskunnallisia näkemyksiä ja kykyä niiden esittämiseen. Siellä on myös satoja muita, jotka kommentoivat ja jakavat näitä puheenvuoroja eteenpäin. Sääli, ettei keski-ikäisten virallinen yhteiskunta on tästä ihan ulkona.

(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 17.11.2012)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *