14. 05 2012

Reilun kaupan aseet?

Viime viikolla Suomi päätti tehdä 23 miljoonan euron tilauksen israelilaiselta Aeronautics-aseteknologiayhtiöltä. Rahalla ostetaan tiedustelulennokkeja, jotka pystyvät erittäin yksityiskohtaiseen ilmatarkkailuun vähän yli kymmenen kilometrin säteellä.

Erilaiset kauko-ohjattavat lentolelut ovat nyt asemarkkinoiden kuuma hitti. Jokaisen itseään kunnioittavan armeijan on niitä saatava. Pelikonsolien välkkeessä kasvanut nuori sotilassukupolvi ohjaa laitteita muutaman sentin tarkkuudella, turvallisesti omasta tukikohdasta käsin ilman poliittisesti kiusallisia miehistötappioita.

Israelin aseyhtiöt tuottavat näiden UAV-laitteiden parasta A-ryhmää. Läheinen yhteistyö sotaa käyvän armeijan kanssa tuo etuja, joista Suomen Patria voi vain unelmoida – tukevan kotimaisen kysynnän ja aidot testiolosuhteet. Niinpä Suomen tuore kauppakumppanikin hyödynsi tuotekehittelyssään esimerkiksi iskuja, joissa Israelin armeija pari vuotta sitten tuhosi Gazan infrastruktuurin ja tappoi 1300 palestiinalaista, näistä 437 lapsia.

23 veromiljoonaamme ovat siis epäsuoraa tukea Israelin armeijalle. Jos nyt puhuttaisiin suklaasta tai työhaalareista, myyjän toistuva sekaantuminen ihmisoikeus- ja sotarikoksiin herättäisi laajaa keskustelua. Miljoonaluokan asekaupoista ei kuitenkaan puhuta. Vaikka julkisen sektorin hankinnoilta yleensä vaaditaan jatkuvasti tiukempaa moraalia, aseteknologia on jostain syystä poikkeus.

Ja tottahan tietysti on, että eettisten periaatteiden vaatimus on tavallaan korni, kun puhutaan aseista. Silti pidän enemmän sellaisista aseista, joita ei ole testattu ihmisillä.

Viime vuosina Suomi on puhunut maailmalla suurieleisesti rauhan, ihmisoikeuksien ja vihreiden arvojen puolesta, mutta samalla näyttänyt omilla toimillaan aivan päinvastaista esimerkkiä. Muutama vuosi sitten Suomi ehdotti YK:ssa sopimusta, joka estäisi asekaupan Israelin kaltaisten toimijoiden kanssa. Ehkä ulkoministeriön olisi ollut syytä faksata aloitteestaan kopio myös puolustusministeriön edustajille, jotka samaan aikaan shoppailivat Lähi-idässä.

Asekaupassa on sekin huono puoli, että järjestelmiä pitää päivittää. Siten ei ole järkevää eikä aina mahdollistakaan ostaa yhtä härveliä tuolta ja seuraavaa jostain muualta. Tietyn aseteknologian hankinta on pitkäaikainen yhteistyösopimus.

Jos siis Suomen ehdotus asekauppakiellosta roistovaltioiden kanssa joku päivä toteutuu, vaikeuksissa on Suomen armeija.

(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 13.5.2012)

One thought on “Reilun kaupan aseet?

  1. Jälleen kerran hyvä kirjoitus Annalta.

    Kirjoitat, että ”Suomi päätti tehdä 23 miljoonan euron tilauksen”. Suomi päättäjänä on kuitenkin hieman abstrakti käsite. Mahtaakohan päätöksen takana olla hallitus ja myös Vasemmistoliiton ministerit joukon jatkona?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *