13. 03 2012

Nainen ja porakone

Ihmisiä on kahta lajia. Toiset omistavat porakoneen ja toiset lainaavat sellaisen, milloin sattuvat tarvitsemaan.

Porakoneen omistajat muodostavat yhteiskunnan vahvan rungon. He ovat paikalleen asettuneita, työteliäitä ja vakaita peruskansalaisia. Poran lainaajat taas muistuttavat enemmän sään ja vuodenaikojen mukana eläviä lehtiä, levottomia paikkansa etsijöitä tai
elämäntapaseikkailijoita.

Yhteisön luonnolliseen kiertoon kuuluu, että aikanaan useimmista nuorista poran lainaajista kuoriutuu poran omistajia. Omalla kohdallani tämä ratkaiseva muutos tapahtui noin kuukausi sitten. Kun kävelin ulos rautakaupasta upouutta poralaukkua heilutellen, oli minusta tullut yksi sukuni vastuunkantajista.

Paitsi ettei se mennyt niin. Kaikki edellä mainittu koskee nimittäin vain miehiä. Naisen ja poran yhteiskunnallinen suhde on huomattavasti monimutkaisempi.

Oivalsin sen vasta, kun ennen tärkeää ostosta pyysin neuvoja tuttavapiirini poranomistajilta (joista useimmat ovat miehiä). Vastaukseksi sain enimmäkseen hyväntahtoista pilkkaa: ”Voi kuinka söpöä, tyttö aikoo ostaa porakoneen!”, ”Mitä se kuvittelee sillä tekevänsä?” ja ”Jos tarvitset reiän seinään, eiköhän vain olisi helpompaa pyytää jotakuta miestä apuun?” Erityisen suurta huolestusta ostoaikeeni herätti sellaisissa
miehissä, jotka eivät itse ole järin käteviä käsistään.

Opin, että porakoneen omistajilla on oma arvojärjestyksensä. Amatöörit käyttävät yleisporaa, joka puree kaikkiin tavallisiin pintamateriaaleihin, mutta ammattimaisilta remonttireiskoilta löytyvät puu- ja kiviporat erikseen. Ja jos nyt joku nainen välttämättä haluaa poran hankkia – esimerkiksi siksi, että on liian ruma saamaan miestä – hänen on
sopivaa ostaa yleisporan halpaversio, jota myös ”leluksi” kutsutaan.

Kun sana levisi, sain kuulla myös tiettyjen eläkeläisrouvien järkytyksestä: ”Millainen mies sillä oikein on, kun hän sallii naisen päättää kodin porakonehankinnoista?” ja ”Mihin tämä maailma oikein on menossa!” Mainittakoon, että samaiset supernaiset ovat itse kasvattaneet suuret ikäluokat ja siinä sivussa rakentaneet hyvinvointivaltion kysymättä kertaakaan, mitä nainen saa tai osaa tehdä. Mutta reiän poraaminen seinään, se on sentään ihan eri asia…

Puhtaan kiihkottomasti asiaan suhtautuivat lähinnä ammattirakentajat. Heiltä sain kaipaamiani käytännön vinkkejä ja toivotuksen pitää hauskaa. Ehkä rakennusalalla onkin tiedossa se tarkoin varjeltu salaisuus, ettei porakoneen käyttöön tarvita pippeliä.

(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 11.3.2012)

2 thoughts on “Nainen ja porakone

  1. Peruskouluissahan ei opeteta porakoneen eikä edes normivibran käyttöä.
    Ihailen sua vilpittömästi jos kansanedustajana lupaat edistää meikäläisenkin asiaa. 😀

  2. Eihän tätä juttua ole kirjoitettu ihan kuolemanvakavissaan? Satunnaisten eläkerouvien kommenteista ei kannata varmaan välittää, vanhemmat ikäpolvet saattavat elää vielä ”vanhassa maailmassa” ja sen vanhoissa sukupuolikäsityksissä (joissa ämmien puheita ei kuunnella). Tämä maailma on tietääkseni katoamassa. Nuoret eivät omien havaintojeni mukaan ole näin rajoittuneita, miehet eikä naiset.

    Ja miehet ne vasta toisille miehille naljailevatkin teknisten juttujen hallitsemisesta ja muusta, mitä jos jokainen naureskelua kohdannut mies kirjoittaisi siitä blogia :p

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *