10.2.2012 Eduskunnan puhemiehelle
Tamperelainen Jussi Leppäkoski teki kesällä 2009 ja uudelleen 30.12.2010 tietosuojavaltuutetulle kannanottopyynnön (Dnro 2772/451/2010) siihen, voidaanko taloyhtiön porraskäytävään asentaa kameravalvonta ilman kaikkien osakkaiden suostumusta.
Vaikka jälkimmäisestäkin pyynnöstä on nyt kulunut yli vuosi, tietosuojavaltuutettu ei ole ottanut kantaa asiaan. Viimeisimmän tietosuojavaltuutetun toimistosta saadun tiedon mukaan (19.1.2012) asia on edelleen ratkaisematta.
Kameravalvonnan pelisäännöissä ei ole kyse erityistapauksesta, vaan linjauksesta, jonka sisällöllä ja myös viipymisellä on laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Turvallisuustekniikan käyttö lisääntyy taloyhtiöissä jatkuvasti. Turvallisuusratkaisujen valinta ja hankinta on yhtiölle merkittävä sijoitus, joten viranomaisten määräämien reunaehtojen pitäisi olla yksiselitteisiä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten ministeriö huolehtii kansalaisten mahdollisuudesta saada tietoa oikeuksistaan, kun viranomaisten vastausajat venyvät vuosien mittaisiksi sekä mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kameravalvonnan sääntelyn selkiyttämiseksi.
Helsingissä 10 päivänä helmikuuta 2012
Anna Kontula /vas
Oikeusministerin vastaus kirjalliseen kyselyyn:
2.3.2012 Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anna Kontulan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 30/2012 vp:
Miten ministeriö huolehtii kansalaisten mahdollisuudesta saada tietoa oikeuksistaan, kun viranomaisten vastausajat venyvät vuosien mittaisiksi ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kameravalvonnan sääntelyn selkiyttämiseksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Kansalaisten mahdollisuudet saada tietoa yksityisyyden suojaa turvaavista oikeuksistaan henkilötietoja käsiteltäessä toteutuvat erityisesti henkilötietolain (523/1999) kautta. Rekisterinpitäjälle on säädetty lain 24 §:ssä velvoite informoida rekisteröityjä henkilötietojen käsittelystä ja niistä seikoista, jotka ovat tarpeen rekisteröidyn oikeuksien käyttämiseksi asianomaisessa henkilötietojen käsittelyssä. Informointivelvollisuuden avulla pyritään turvaamaan, että rekisteröity on tietoinen itseään koskevien henkilötietojen käsittelystä sekä parantamaan hänen mahdollisuuksiaan toteuttaa oikeuksiaan henkilötietojen käsittelyssä.
Tietosuojavaltuutetun tehtävänä on henkilötietolain 38 §:n mukaan antaa henkilötietojen käsittelyä koskevaa ohjausta ja neuvontaa sekä valvoa henkilötietojen käsittelyä. Valtuutetun tulee lisäksi huolehtia toimialaansa kuuluvasta tiedotustoiminnasta (Laki tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta 389/1994). Tietosuojavaltuutetun toimiston internet-sivuilta on saatavilla muun muassa ajantasainen ohje kameravalvonnan yksityisyyden suojasta ja henkilötietojen käsittelystä.
Tietosuojavaltuutetulle osoitetuissa kannanottopyynnöissä on kysymys erityisesti tarpeesta saada valtuutetun kanta henkilötietojen käsittelyä koskevan lainsäädännön oikeasta tulkinnasta. Kannanottopyyntöihin vastaaminen vaatii syvällisen oikeudellisen asiantuntemuksen ohella usein laaja-alaista ja monitahoista selvittämistä, minkä vuoksi käsittelyajat saattavat venyä kuukausien pituisiksi. Käsittelyn tulee kuitenkin tapahtua perustuslain 21 §:n ja hallintolain 23 §:n edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. Oikeusministeriön ja Tietosuojavaltuutetun toimiston välisessä tulossopimuksessa on asetettu vuodelle 2012 tavoitteeksi, että käsittelyaika ei yksittäisessä kirjallisesti vireille tulleessa asiassa ylittäisi 1 vuotta.
Salakatselusta on rikoslain 24 luvun 6 §:n 1 kohdan nojalla tuomittava se, joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa kotirauhan suojaamassa paikassa oleskelevaa henkilöä. Kotirauhan suojaamia paikkoja ovat rikoslain 24 luvun 11 §:n mukaan asunnot, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset, sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvinä rakennuksineen.
Kuvaaminen voi po. lainkohdan esitöiden (HE 184/1999 vp) mukaan olla valokuvaamisen kaltaista, tietyn hetken kuvaamista, tai luonteeltaan jatkuvaa videokameralla kuvaamista tai siihen rinnastuvaa toimintaa. Kuvaamisen tuloksena ei tarvitse välittömästi syntyä kuvaa tai sen negatiivia, vaan lainkodassa tarkoitettua kuvaamista voi olla kaikkien sellaisten tekniikoiden käyttäminen, joilla informaatiota tallennetaan tai siirretään tallennettavaksi niin, että se voidaan myöhemmin saattaa kuvan muotoon.
Ollakseen rangaistavaa salakatselua kuvaamisen tulee olla oikeudetonta. Kuvaaminen teknisellä laitteella ei lain esitöiden mukaan ole oikeudetonta silloin, kun siihen on saatu tarkkailtavan suostumus.
Esimerkiksi asuintalojen porraskäytävien kameravalvontaan on siten käytännössä saatava kyseisen portaan asukkaiden suostumus. Tämä ilmenee myös sisäasiainministeriön “Turvallinen koti” -sivustolla julkaistusta tietolehtisestä “Kameravalvonnan sallittavuus”.
Asuintalossa vain satunnaisesti vierailevien henkilöiden suostumusta kameravalvontaan ei sen sijaan vaadita. Tällöin kameravalvontaa ei yleensä koeta yksityiselämää loukkaavana. Selvää on, ettei esimerkiksi asuntalon porraskäytävään luvatta tunkeutuvan henkilön kuvaaminen ole rikoslaissa tarkoitetussa mielessä oikeudetonta.
Tallentavaa kameravalvontaa harjoittava on henkilötietolaissa tarkoitettu rekisterinpitäjä ja tällaiseen kameravalvontaan sovelletaan henkilötietolain säännöksiä henkilötietojen käsittelystä. Kameravalvontaan kohdistuvia vaatimuksia käsitellään seikkaperäisesti edellä mainitussa tietosuojavaltuutetun ohjeessa.
Oikeusministeriön mielestä kameravalvontaan sovellettavan sääntelyn uudelleenarvioimiseen ei ole tällä hetkellä erityisiä tarpeita.
Helsingissä 2 päivänä maaliskuuta 2012
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
