Kristillisyys ei sovi äideille

Luterilainen kirkko keskustelee jälleen naispappeudesta, niin kuin se on tehnyt koko aikuisikäni. Naispaimenet hyväksyvä valtavirta nojaa tasa-arvoon, kun taas vastustajien viimeinen puolustus vetoaa uskonvapauteen. Itse epäilen, että tämä tuskallinen kiista saattaa olla vain alkusoittoa paljon laajemmalle pohdinnalle naisten hengellisestä toimijuudesta. Jos olen oikeassa, tiedossa on vääntöä vielä vuosikymmeniksi eteenpäin.
Karu tosiasia on, että kristillisellä perinteellä on hyvin vähän sanottavaa äideille. Teologiset areenat ovat olleet avoimia vain harvoille naisille, nämäkin useimmiten naimattomuuteen sitoutuneita nunnia. Tunnetuin kristillinen äitihahmo on hänkin neitsyt.
Uusi Testamentti kertoo sinkkumiesten porukasta, joka kiertelee maaseutua ja aterioi toisten pöydissä. Kirjasta puuttuvat kuvaukset kiireen, epävarmuuden, sotkun ja lasten naurun täyttämästä arjesta, jota naisten enemmistö elää vuosituhannesta toiseen.  Helppohan sitä on saarnata maallisten seikkojen toisarvoisuudesta, kun ei itse perusta perhettä ja joudu työskentelemään sen jokapäiväisen leivän eteen.
Ensimmäisinä vuosisatoina ei äitien sivuuttamisesta ollut haittaa, sillä nämä olivat joka tapauksessa liian kiireisiä teologisiin pohdintoihin. Kouluttamattomalle väestölle riittivät normirukoukset ja kirkon auktoriteetti.
Sitten tulivat pesukone, tiskikone ja imuri. Tuli päiväkoti ja peruskoulu. Edelleen naiset toki synnyttivät, kasvattivat ja ruokkivat, mutta enää se ei vienyt koko valveillaoloaikaa. Nykyään ei naisten sivistyskään ole muutaman nunnan varassa, vaan jokainen Suomen kotiäiti on käynyt kouluja lähes puolet elämästään.
Näitä naisia ei vakuuteta oppimattomalle kansalle varatulla talonpoikaishengellisyydellä. Jos kristikunta haluaa pitää heistä kiinni, olisi tarjolla oltava myös sellaista teologiaa ja sellaisia samaistumiskohteita, jotka puhuttelevat äitien lihallista ja touhukasta arkea.
Toistaiseksi ei hyvältä näytä. Suurin osa kristillisistä klassikoista on peräisin yläluokkaisten munkkien kynästä ja perustuvat kokemuksiin luostarien ja erämaiden yksinäisyydessä. Kyllä koliikkivauvan äiti mahtaa ihmetellä varoitusta, jonka mukaan liika nukkuminen johtaa ”hengen laiskuuteen”. Tai miten stressiään suklaalla lääkitsevä yksinhuoltaja mahtaa ymmärtää paasto-ohjeen, jossa vihanneksetkin luokitellaan ”mässäilyksi”?
Muuten: tutkimusten mukaan lapsen hengellisen kehityksen keskeisin vaikuttaja on äiti. Kun siis kirkko menettää äidit, se lakkaa olemasta.

Kirjoitettu lehtiyhtymälle 29.1.2012

Please like & share:

8 vastausta kohteessa Kristillisyys ei sovi äideille

  1. Juha Antikainen sanoo:

    Hei! Kiitos mainiosta jutusta. Tähän keittoon kun vielä lisää sen, että käytännössä jo yli sadana vuoden ajan suomalaisia kirkonpenkkejä ovat kuluttaneet ennen kaikkea naiset, niin on kokonaisuus aika merkillinen. SIllä jo 1900-luvun alussa ainakin Helsingin seurakuntien johto huolestui siitä, että miehet eivät tulleet tilaisuuksiin.
    Toki kristillisessä perinteessä on myös naisvaikuttajia, mutta valtaosin naisten teologia luodaan 2000-luvulla. Siinä on vielä kehittämisen varaa.

  2. Ali Kulhia sanoo:

    Pelkkää asiaa. Tätä vaan ei haluta nähdä oikeassa kontekstissa, sillä se ”sotkee ympyröitä”. Sukupuolen merkitys jo elämän arkipäivän erilaisuudessa tuottaa erilaista teologista tulkintaa. Tätä voi kuulla ainakin joidenkin synnyttäneiden naispuolisten teologien saarnoissa ja kirjoituksissa. Äitiys (siis raskaasti vanhemmuuden ottaminen, ei pelkkä synnytys ja luovuttaminen adoptoitavaksi) muokkaa ihmisen arkipäivän arvojärjestystä ja henkisen ja fyysisen hädän painopisteitä, näin ollen myös hänen rukouksiaan ja hengellisiä tarpeitaan. Tänä päivänäkin osa teologeista elää irti arjen taakasta ja siksi puheet ovatkin kuormien kasaamista muutenkin raskautetuille. Sama vika on monilla poliitikoilla ja korkeilla johtajilla, joiden pyykit vaan peseytyvät ja lapset hoituvat jossain taustalla. Nimimerkki neljän lapsen isä, juuri TT:ksi väitellyt, pitkällä vanhempainlomalla oleva feministiäijä.

  3. Susanna Airola sanoo:

    Ytimeen osut. Piiloehtona on pitkään kirkossa vallinnut konsensus siitä, että tasa arvo on naisten liittymistä siihen traditioon, mikä kirkossa on. = Siis miesten määrittelyyn siitä, mitä usko on ja ei ole, miesten kertomukseen siitä, mitä nainen tai mies on tai mitä ei ole, miesten raamatuntulkintaan jne. Naisen tila on se, minkä mihet sallivat naiselle. Ja aina on naisia, jotka haluavat toimia tämän agendan vahtijoina. Vaan ei tämä poikkea tiedemaailman todellisuudesta. Niin nuorta on naisten marssi. Ja kun vieläkin tuntuu olevan niin, että marssi onnistuu vain marssimalla samoin nuotein kuin mikä luotu systeemi on tarjonnut tähänkin asti. nimim. entinen pastori

  4. Ari Virtanen sanoo:

    Miksi sanot opetuslapsia poikamiehiksi?:

    Uusi Testamentti kertoo opetuslapsi Pietarin olleen ukkomies mainitsemalla hänen anoppinsa ja Paavalin viittauksessa Pietarin mukana kulkevaan uskonsisareen, jolla viitattaneen uskovaan vaimoon.

    Jotkut teologian tutkijat pitävät erinäisten viitteellisten todistusten perusteella erittäin todennäköisenä, että Paavalikin oli ollut naimisissa, kenties vielä niiden kolmen vuoden aikana, jolloin hän eli poissa julkisuudesta uskoontulonsa jälkeen.

    On todennäköistä, että muissakin opetuslapsissa oli lisää ukkomiehiä.

  5. Anna sanoo:

    Hei,

    se, että henkilöllä on anoppi, ei vielä kerro naimisissa olosta – Pietari on hyvin voinut olla leski kiertäessään Jeesuksen kelkassa. Itse toivon, että näin tosiaan oli, tai että Pietari ainakin oli lapseton: kovinpa onneton kohtalo olisi ollut sellaisella lapsikatraalla, jonka isä jättää oman onnensa nojaan ja leivän hankkimisen suhteen huitelee ympäri maaseutua.

    Paavalista olen lukenut useamman tunnetun elämänkerran, enkä muista missään vakavasti esitetyn, että Paavali olisi uskonaikanaan ollut naimisissa. Toki lähteet Paavalista ovat niin vähäisiä, että historiallisesta henkilöstä on vaikea sanoa mitään varmaa. Paavalin nimiin kirjoitetussa tekstissä hän kuitenkin itse suosittaa naimattomuutta.

    Tekstini pointin kannalta ei kuitenkaan ole kauhean olennaista, vaikka jonkin uuden x-lähteen mukana opetuslapset paljastuisivat perheellisiksi: mikään ei nimittäin viittaa siihen, että heillä olisi erityistä kokemusta normaaliin perhearkeen liittyvien vastuiden kantamisesta. Vielä vähemmän naisen osaksi tulevien vastuiden, jotka tuona aikana (ja osin edelleen) poikkesivat huomattavasti miesten kokemusmaailmasta.

  6. Ari Virtanen sanoo:

    Uuden Testamentin opetuksen perusteella on luontevaa ajatella, että Pietarin mukana kulkenut uskonsisar oli juurikin hänen vaimonsa.

    Jos ja kun et löydä UT:sta viitteitä opetuslasten perheellisyydelle, niin etpä taida löytää varsinaista todistelua myöskään perheettömyydelle. Silloin olisi viisasta jättää asia avoimeksi eli olla julistamatta poikamieheyttä.

  7. Emilia sanoo:

    Antamasi esimerkit eivät kuvaa kirkon nykypäivää – ainakaan sitä nykypäivää, jonka keskellä ja jonka osana olen itse elänyt elämäni 28 vuotta kristittynä naisena. Yhteiskunta on muuttunut muidenkin kuin kristittyjen osalta melkoisesti 2000 vuodessa. Yhtä hyvin voitaisiin väittää, ettei naisilla ole osaa eikä arpaa yhteiskunnan toimijoina: onhan suurin osa yhteiskuntatieteiden klassikoista (ennen vuotta 1900-lukua) edustanut sitä näkemystä, että naisen suurin (ja ainoa) yhteiskunnallinen rooli on olla äiti eikä nainen kykene samoihin mentaalisiin suorituksiin kuin mies.

    Onneksi naisen asema yhteiskunnassa on kuitenkin muuttunut ja niin on muuttunut myös kristityn naisen rooli. Perheen todellisuudesta ja kristittyjen naisten rooleista on kirjoitettu lukemattomia kirjoja. Niin ikään suurin osa naispapeista on perheellisiä, samoin ns. vapaiden suuntien opettajista suuri osa on naimisissa olevia perheellisiä naisia.

    Mitä Raamattuun tulee niin Raamatussa on käsitelty paljon myös perhe-elämään liittyviä asioita, erityisesti Vanhassa Testamentissa. Toki näkökulma on patriarkaalinen, mutta aikaansa nähden esimerkiksi leskien ja orpojen puolesta voimakkaasti puhuminen oli edistyksellistä. Naisia on toiminut Vanhan Testamentin aikana myös tuomareina. Lisäksi Jeesuksen lähipiirissä toimi useita naisia, myös Paavalilla oli työtovereinaan naisia. Raamatun ajan naisista on myös kirjoitettu kirjoja, muun muassa Maija Nymanin kirjoittama Naisia kaivolla. Maija Nyman on perheellinen nainen ja opettaa useissa kristillisissä tapahtumissa.

  8. marjaa sanoo:

    Olet ilmeisen yksityisajattelija ja se suotakoon sinulle!!!

    http://www.vauva.info/foorumi/topic/6088-kristillinen-kasvatus/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>