26. 01 2012

Näkymätön muutos

Paperiton siirtolainen ei ole oma erityinen ihmislajinsa. Se on vain järjestelmän antama nimi sekalaiselle joukolle ihmisiä, joita yhteiskunta ei halua nähdä. Paperiton tarkoittaa henkilöä, joka oleskelee tietyn valtion alueella ilman viranomaisten myöntämää lupaa. Paperittomuus on lakiin kirjattu kategoria, joka sallii poikkeuksen kaikkeen, mitä me pidämme säällisen ihmiselämän minimiehtoina.

 Paperiton on se keski-ikäinen venäläisnainen, joka rakastui ja nai kuopiolaisen hitsarin. Poliisi ei kuitenkaan uskonut heidän rakkauteensa, ja hallinto-oikeus tuomitsi liiton lumeeksi. Nainen päätti uhmata maastapoistumiskäskyä ja jäi miehen luo.

 Paperittomana alun perin Portugaliin saapui myös se brasilialainen nuorukainen, josta vanhempiensa kuoltua tuli 15-vuotiaana perheensä elättäjä. Kun Lissabonin seutu sitten vajosi lamaan, maatilojen paperittomat menettivät työnsä ensimmäisenä. Nyt hän tiskaa Töölössä tuttavansa ravintolassa 20 euron päiväpalkalla. Puolet palkasta hänen onnistuu säästää kotiin sisaruksilleen.

 Pakistanilainen perhe oli maksanut salakuljettajille koko omaisuutensa päästäkseen karkuun kristittyjen vainoja ja päätynyt tavararekan kyydissä Suomeen. Nuorin lapsista on kolmen. Kun turvapaikkahakemus hylättiin ja karkotus kotimaahan näytti varmalta, he katosivat pakolaiskeskuksesta.

 Näille ihmisille paperittomuus tarkoittaa oikeudettomuutta. Ilman oleskelulupaa he jäävät paitsi sellaisia itsestäänselvyyksiä kuten terveyspalvelut, peruskoulu tai äänioikeus. He voivat asua Suomessa vuosia ilman mahdollisuutta mennä naimisiin tai maksaa veroja.

 Paperittomia eivät suojaa edes universaalit ihmisoikeussopimukset. Niiden valvonta perustuu nimittäin ajatukselle, että uhreiksi joutuneet henkilöt tai heidän edustajansa nousevat vaatimaan oikeuksiaan. Jos joku paperiton on riittävän tyhmä tehdäkseen näin, todennäköinen seuraus on karkotus. Poliisi voi palauttaa hänet kotimaahansa ja kehottaa palaamaan sieltä käsin asiaan. Usein matkalippu kotimaahan merkitsee niin suurta vaaraa tai inhimillistä onnettomuutta, että kannattaa mieluummin luopua ihmisoikeuksista.

 Kukaan ei tiedä, paljonko Suomessa on paperittomia. Ehkä joitakin kymmeniä, ehkä tuhat. Euroopan unionin alueella heitä kuitenkin on enemmän kuin suomalaisia. Euroopan katveessa elää siis monimiljoonainen ihmisjoukko ilman kaikkia niitä oikeuksia, joita unionin ihmisoikeuslausekkeet niin hurskaasti lupaavat jokaiselle.

 Paperittomien halpa ja nöyrä työvoima nostaa valtioiden bruttokansantuotteita ja tarjoaa niiden kansalaisille edullisia palveluita. Samaan aikaan sulkeminen virallisen yhteiskunnan ulkopuolella kasvattaa suurkaupunkien katveeseen puolirikollisia verkostoja, joista saa ostaa turvaa, suojaa ja asiakirjoja.

 Mutta tapahtuu muutakin. Ympäri Eurooppaa on herännyt ihmisiä ja järjestöjä paikkaamaan virallisen järjestelmän kylmyyttä. Ihan tavallisten ihmisten voimin on noussut sairaaloita, turvakoteja ja ruokaloita. Kirkot ovat järjestäneet hätämajoitusta, vapaaehtoiset juristit päivystävät baarien takahuoneissa ja yksittäiset kansalaiset lainaavat henkilötietojaan, jotta paperiton saisi hoitoa sairauteensa.

 Jotain tämän suuntaista on nyt herännyt myös Suomessa. Se antaa toivoa.

Kirjoitettu Docpoint –elokuvatapahtumalle tammikuussa 2012

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *