29. 11 2011

Homekoulu

Joitakin vuosia sitten sain tietää, että neljäsluokkalaisen lapseni koulussa epäiltiin hometta. Vanhaa rakennusta ei kannattanut ryhtyä korjaamaan, ja kaupunki suunnittelikin koulun siirtämistä uudisrakennukseen. Valmistelu oli kuitenkin vasta arkkitehdin suunnittelupöydällä.
Meidän piti valita. Saatoimme odottaa uuden koulun valmistumista ja toivoa, ettei oleskelu sisäilmaongelmista kärsivässä rakennuksessa ehtisi vahingoittaa lapsemme terveyttä. Tai sitten voisimme anoa siirtoa toiseen kouluun, mikä kymmenvuotiaalle olisi merkinnyt myös monen ihmissuhteen katkeamista.
Päädyimme odottamaan. Asiaan vaikutti, ettei home-epäilyistä ollut tutkimusnäyttöä ja että viranomaiset vakuuttivat koulun turvallisuutta. Melkein kaikki muutkin lapset jäivät.
Tuon vuoden aikana lapsellani puhkesi astma, joka todennäköisesti rajoittaa koko hänen loppuelämäänsä. Emme saa koskaan tietää, olisiko toisenlainen ratkaisu estänyt sairauden puhkeamisen. Sisäilmatutkimukset kyllä tehtiin myöhemmin, mutta mikään ei todista, että astma olisi johtunut nimenomaan homeesta. Ehkä allergioihin taipuvainen lapseni olisi sairastunut joka tapauksessa. Suurin osa hänen koulutovereistaan selvisi odotusvuodesta muutamalla ylimääräisellä flunssapäivällä.
Joka vuosi tuhannet vanhemmat ovat saman valinnan edessä. Lähettääkö lapsensa kouluun, jonka tiedetään tai epäillään vaarantavan terveyden? Vai ryhtyäkö hankalaksi, kyseenalaistaa päättäjät ja tiukan paikan tullen jäädä kotiin opettamaan lastaan?
Kukaan ei tarkalleen tiedä, miksi muutenkin homeesta kärsivässä rakennuskannassamme ovat koulut yliedustettuina. Jotkut syyttävät tuuletusjärjestelmien sulkemista kesälomien ajaksi, toiset sotien jälkeistä rakennustekniikkaa. Se kuitenkin tiedetään, että säännöllinen oleskelu tällaisissa tiloissa voi aiheuttaa vakavia ja pysyviä terveyshaittoja. Siten lasten istuttaminen homekoulussa on suunnilleen yhtä vastuullista kuin viedä luokka moottoritielle pelaamaan jalkapalloa.
Tilannetta ei helpota, että viranomaisilla näyttää olevan taipumus salata koulujen kuntotietoja. Pahimmillaan olen vaatinut niitä hallinto-oikeuden kautta. Koulujen homeremontit ovat kalliita ja usein poliittisesti arkaluonteisia.
Ja kuitenkin kyse on meidän lapsistamme, Suomen kansallisaarteesta.

(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 27.11.2011)

3 thoughts on “Homekoulu

  1. Tervehdys.
    Puuttumatta homeasioihin, korostaisin puhtaan ilman merkitystä kotona ja muualla missä olemme siihen voimme itsekin vaikuttaa. Mäistä asioista kun keskustellaan ja kirjoitetaan niin melkeinpä aina TUPAKOINTI sivuutetaan.

  2. Olisi hienoa jos joku poliitikko ottaisi eduskunnassa aiheeksi tämän talojen jatkuvan tiivistämisen. Asunnoista kun joudutaan nykyisten säädösten takia tekemään niin tiiviitä, että ne homehtuvat jo uusina, kun ilmanvaihto ei toimi kunnolla. Ja koko ajan sääntöjä vain tiukennetaan.

    Jos asunnossa on konellinen ilmastointi joka ei saa vaihtoilmaa tarpeeksi, se alkaa imeä sitä esim. postiluukusta ja/ tai viemäristä. Jos vaihtoilmaa ei sittenkään riitä, alkaa asunto homehtua.

    Jossain vaiheessa olisi syytä ottaa tässäkin asiassa järki käteen ja miettiä kuinka paljon on käytännöllistä tiivistää näissä olosuhteissa jotka meillä täällä pohjolassa on.

  3. Terveisiä maalta.
    Monesti syytetään keuhkotauideista kaikkia muita mutta katupölyn aiheuttamista ongelmista ei puhuta vaan syytetään tupakointia ja hometaloja. Ainoastaan varoitellaan astmaatikkoja katupölystä. Ne talot jotka sijaitsevat vilkkaasti liikennöidyn tien varrella on talojen omistajat alttiita katupölylle koko kesän ajan, niin kauan kunnes lumi peittää maan. Pitäkää ikkunaa auki niin näette minkälainen musta pöly laskeutuu ikkunan puille. Tätä pölyä hengitätte suurimman ajan vuodesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *