Euroopan velkakriisi: Mitä on tehtävä?

Euroopan talousjärjestelmä on kriisissä. Kyse ei ole vain yksittäisten valtioiden taloudenhoitopulmista, vaan järjestelmässä itsessään on valuvirhe, joka tuottaa koko ajan tihenevän velkasidosten verkon. Yhteisen valuutan myötä syntynyt euroalueen kohtalonyhteys on rampa ilman rahapolitiikkaan kykeneviä valtioelimiä. Kun tämä säätelemätön euro sitten kohtaa taxfree-supermarkettien tavoin toimivat suurpankit, itsetuhoisuuteen saakka riskihakuisten rahamarkkinoiden synty on väistämätön.

Rakenteellinen ongelma vaatii rakenteisiin käyviä ratkaisuja. Tähän euroalueen poliittinen eliitti ei toistaiseksi ole kyennyt. Keskuspankin kieltoa lainata jäsenvaltioille yritettiin kiertää perustamalla ERVV, joka veronmaksajan näkökulmasta kuitenkin vain kasvattaa riskejä. Euroopan vakausmekanismi EVM jatkaa samaa rataa – sen ansiosta liekit ehkä huomataan hieman aikaisemmin, mutta tulipaloja aiheuttavia suunnitteluvirheitä ei edelleenkään osata tunnistaa ja korjata.

Kriisin taustalla vaikuttavat pankkisektorin suurtoimijoiden intressit. Niin kauan kuin riskilainojen maksuohjelmat pitävät, lainoittaja hyötyy epävarmuudesta korkeina korkoina. Lainamarkkinoiden etua palvelee sekin, että kun lainat lopulta uhkaavat jäädä maksamatta, eurovaltioita painostetaan toistensa takaajiksi. Velkakriisi vahvistaa myös nykyisen talousjärjestelmän ideologista perustaa. Se näkyy esimerkiksi Euroopan ylitse pyyhkivänä julkisen sektorin leikkausaaltona ja yhteiskunnan perustoimintojen yksityistämisenä.

Ilman rahamarkkinoiden pelisääntöjen perinpohjaista uudelleentarkastelua ovat euromaat Skyllan ja Kharybdiksen välissä: niitä vaaditaan valitsemaan joko velkatappioiden horjuttamien pankkien raskas pääomittaminen tai pankkien kaatumisesta seuraava kaaos. Lisäksi näyttää siltä, että toistuva lainatappioiden ja julkisen tuen kierre vain rohkaisee talouden riskikäyttäytymistä ja synnyttää uusia velkaloukkuja.

Tällä hetkellä EU:sta löytyy tuskin ketään, joka varmuudella tietäisi, mitä on tehtävä. Siksi on aika harkita vakavasti myös vähemmän ilmeisiä vaihtoehtoja. Olen kerännyt joitakin eurooppalaisessa keskustelussa esiin nousseita ehdotuksia, jotka yhdessä loisivat pohjaa hallitummalle eurotaloudelle:

Velkakierteen katkaisu edellyttää, että pankkilaitos pilkotaan kolmeen osaan: reaalitalouteen kytkeytyviin liikepankkeihin, imaginääritaloudessa operoiviin sijoituspankkeihin ja vakuutussektoriin. Näistä liikepankkien toimintaedellytykset turvattaisiin julkisesti, koska pankkilaitosta voidaan pitää yhteiskunnan perustoimintojen kannalta välttämättömänä. Sijoituspankkien olisi sen sijaan kyettävä itsenäisesti puhdistamaan taseensa roskalainoista ja kannettava riskinsä ilman julkista tukea.

Vastineena julkiselle takaukselle liikepankkeja säänneltäisiin nykyistä tiukemmin ja spekulaatio kiellettäisiin. Näin pankit palaisivat perustehtävänsä ääreen eli kanavoimaan säästöjä reaali-investointeihin. Ajatus porrastetusta pankkijärjestelmästä perustuu Glass-Steagal –periaatteeseen ja on erityisen ajankohtainen nyt, kun Euroopassa tuskaillaan pankkien ehkä tuhansien miljardien pääomitustarvetta. Pankkitoiminnan pilkkominen mahdollistaisi välttämättömän pankkitoiminnan turvaamisen huomattavasti halvemmalla. Mikäli liikepankki joutuisi turvautumaan verovaroin toteutettuun pääomitukseen, vastineena tulee olla pankkien julkinen (osa)omistus.

Finanssijärjestelmän vakauttamiseksi ja yhteiskunnallisten haittavaikutusten kattamiseksi säädetään lisäksi rahamarkkinavero kaikelle rahan kaupalle. Hintakuplien varalta se voitaisiin toteuttaa tietynlaisella progressiolla, jolloin vero olisi normaalioloissa promillen tai parin luokkaa, mutta ylikuumentuneessa tilanteessa huomattavasti korkeampi. Rahamarkkinaveron alueellista voimaan saattamista on vastustettu siksi, että sen pelätään karkottavan pääomia. Jossain määrin näin varmasti tapahtuisikin, mutta Lontoon 0,5 % leimavero kuitenkin osoittaa, että myös alueellisesti rajattu verotus on mahdollista ja kannattavaa.

Edellä mainitut toimet eivät vielä ratkaise kriisin ytimessä olevaa valtioiden ylivelkaantumista. Se on hoidettavissa vain poliittisella prosessilla, jossa velkavaltiot uudelleenmäärittelevät tulonsa, menonsa ja niiden välisen tasapainon ehdot. Tuettavan pankkitoiminnan kohtuullistaminen, rahan kaupan hillitseminen ja rahamarkkinaveron tuotot kuitenkin mahdollistavat kansantalouksien tasapainottamisen ilman hyvinvointirakenteiden alasajoa.

Akuutin velkakriisin ratkaisuun tarvitaan vielä valtioiden oikeus lainoihin Euroopan keskuspankilta, joko suoraan tai eurovaltioiden perustaman valvontaelimen kautta. Suora keskuspankkirahoitus turvaa hallitun korkopolitiikan ja vähentää valtioiden riippuvuutta markkinoiden ehdoilla määräytyvistä koroista. Nykytilanteessa valtiot voivat saada keskuspankkirahoitusta vain liikepankkien kautta. Vaikka näiden korkeilla koroilla on terveellinen lainanottoa hillitsevä vaikutus, tietyn velkaantumisasteen jälkeen korkorasite pikemminkin syventävää valtioiden velkakierrettä. Keskuspankkitoiminnan ideana on riippumattomuus, mutta riippumattomuus ei välttämättä edellytä markkinaehtoista laina- ja korkotoimintaa.

Suoraan keskuspankkirahoitukseen on suhtauduttu epäillen, sillä valtioiden käsissä olevan järjestelmän pelätään johtavan holtittomaan lainanottoon, rahan määrän kasvuun ja inflaation kiihtymiseen. Lyhyellä aikavälillä tällaista riskiä tuskin on, sillä kun talouden kapasiteetti ei ole täydessä käytössä, voidaan rahoitus ohjata suoraan taloudellisen toimeliaisuuden lisäämiseen.

Mikäli suoraa keskuspankkirahoitusta halutaan vakiinnuttaa pysyväksi järjestelmäksi, on inflaatioriski toki otettava huomioon. Perimmiltään ongelmassa on kyse aivan samasta asiasta kuin koko euroalueen olemassaolossa: Ovatko valtiot kykeneviä rakentamaan yhteisiä pelisääntöjä, joilla estetään yhteisestä rahasta muodostuvan sidoksen houkuttelema vapaamatkustajuus?

7 vastausta kohteessa Euroopan velkakriisi: Mitä on tehtävä?

  1. Anu sanoo:

    Hyvä Anna,

    Olen tutkimuksiasi ja julkaisujasi seurattuani tullut tulokseen, että olet tolokun immeinen. Kiitos että lähdit mukaan politiikkaan. Harvinaisen selväsanainen postaus talousjärjestelmän, tai pikemminkin nykyisen finanssijärjestelmän polttavimmista ongelmista. Kunpa jo muutkin poliitikot sinun, Osmo Soininvaaran ja ehkä Markku Uusipaavalniemen ohella heräisivät tähän.

  2. valtteri sanoo:

    On hienoa Anna, että olet perehtynyt tähän velkakriisiin ja esität aivan järkeviä ehdotuksia EU:n rahapolitiikan tervehdyttämiseksi.

    Pankkien pilkkomista, rahamarkkinaveroa ja funktionaalista rahoitusta voi hyvällä syyllä kannattaa, vaikkakin keinot tuntuvatkin tällä hetkellä poliittisesti epärealistisilta ”irtiotoilta”.

    Onko nämä keinot myös hallituksessa Vasemmistoliiton näkemyksiä, joista pidetään kiinni?

    On nimittäin pahasti näyttänyt siltä, että Kataisen ja Urpilaisen tultua käskynjaolta Brysselistä, VL seisoo ”hallitusvastuutaan” lojaalisti kantaen ruodussa äänestäen kokoomuksen ja demareiden ohjeiden mukaan. Mitä isot edellä sitä puudelit perässä.

    Näin vaalien jälkeen ERVV ja EVM ovatkin nousseet vasureiden eduskuntaryhmässä suosioon, kun ne vielä ennen vaaleja ääniä kalasteltaessa miellettiin ”rahojen lapioinniksi pankeille” ja ”sijoittajariskien sosialisoinniksi”.

    Mustaa ei kuitenkaan saa valkoiseksi pelkillä selityksillä. Ei Soinin vaahtoaminen eduskunnassa pelkkää populismia ole, kun hän ”ylistää” Vasemmistoliittoa / Arhinmäkeä takinkäännön mestarillisuudesta.

    Euroopan liittovaltiokehitys vain kasvattaa demokratiavajetta, vaikka se olisikin yhteisvaluutan menestymisen välttämätön ehto.

    Seisooko Vasemmistoliitto Euroopan vasemmiston rinnalla vai lojaalisti ”vastuuta kantaen” federalismin lippua heiluttaen?

  3. Anna Kontula sanoo:

    Valtteri – nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, jossa on aika vaikea lähteä ennustamaan Euroopan, Suomen hallituksen tai Vasemmistoliiton toimia kovin pitkälle tulevaisuuteen.

    Halitustyöstä yleisesti: homma toimii niin, että jokainen tulee pöytään omien ideoiden ja tavoitteidensa kanssa, ja sit katsotaan, kuinka paljon kukin saa läpi. Toki silloin isot puolueet ovat vahvemmilla, mutta jos katsot Vasemmistoliiton viime vuonna esittämiä ehdotuksia kriisin ratkaisuksi, myös ne ovat edenneen (vakuudet Kreikan takauksille, yksityisten pankkien riskin kasvattaminen, rahoitusmarkkinavero). Tietenkään linja ei ole vasemmiston mielen mukainen, mutta ei myöskään sama, jota viime porvarihallitus noudatti.

    Hallitustyöhön kuuluu, että omia kantoja ja ehdotuksia esitetään myös julkisuuteen. Se, kuinka pitkälle niitä voidaan edistää, riippuu tällä hetkellä paljon isommista kuvioista kuin Suomen hallitus. Jos esimerkiksi Merkel häviäisi vaalit, se lisäisi huomattavasti näiden esitysten realistisuutta (Saksassa Glass-Steagalin puolesta ovat puhuneet demarien ja vasemmistopuolueen johto). Siten kysymys jostakin kiinni pitämiseen ”viimeiseen asti” on tässä kohtaa vaikea. Nyt ollaan alussa, ei lopussa.

    Puolueen kannoista: rahoitusmarkkinaveron puolesta meillä on virallinen kanta. Arhinmäki on tukenut esitystäni G-S -mallista. Suorasta keskuspankkirahoituksesta ei taida puolueelta olla kantaa, mutta Vasemmistonuoret ovat tehneet siitä kannan.

    Omia velkakriisikantojani voit seurata osoitteesta http://annakontula.fi/2011/09/euroopan-velkakriisi-eduskunnassa/

  4. Pete sanoo:

    Tutustuppa Anna rahan syntymekanismiin. Tästä löydät perustietoa :

    http://talousdemokratia.fi/
    http://www.talousdemokratia.fi/sivut/videot

    Heidän ratkaisuistaan voi olla montaa mieltä. Mutta modernin rahan (eli velan) syntymekanismin perusteet ovat heillä hallussa.

    Tuo liikepankkien luotonlaajennus ei ole huuhaata. Asia on todeksi näytetty
    ja siitä on ”mustaa valkoisella”. mm. Suomen pankin dokumenteissa, ja FED:n dokumenteissa.
    Ohessa muutama:
    http://markusjansson.blogspot.com/2011/03/suomen-pankki-pankit-luovat-rahaa.html
    Ohessa se Suomen pankin dokumentti ko. asiasta (sivu 8),
    http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/selvitykset_ja_raportit/bof_online/Documents/BoF_Online_3_2007_Korhonen.pdf

    http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=9&id=1395
    http://rahanvalhe.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50270-raha-on-laiton-sopimus

    http://www.ajanhenki.com

    Terv.
    Petteri S.
    Hyvinkää
    psahinjo@mikropc.net

  5. valtteri sanoo:

    Kiitos Anna vastauksestasi!

    En malta kuitenkaan olla kommentoimatta vielä vastaustasi, sillä velkakriisi on nyt sen verran akuutti asia, ja kyseessähän on myös vasemmiston ja ennen kaikkea Vasemmistoliiton uskottavuus äänestäjien silmissä.

    Ensinnäkin kannatan lämpimästi, että omia kantoja tuodaan rohkeasti julkisuuteen, jos niitä kerran on. Kukapa muukaan niitä toisi esille. Se kuitenkin vaatii perehtymistä asioihin ja julkituomisen taitoa sekä rohkeutta varsinkin, kun ollaan käyhemmän, vähempiosaisen kansanosan asialla. Jatka Anna samaan malliin.

    Totesit, että ”linja ei ole vasemmiston mielen mukainen”. Aivan, mutta mikä on sitten se vasemmiston mielen mukainen linja? Se on meille monelle Vasemmistoliiton äänestäjälle jäänyt varsin epäselväksi. Esität itse selvästi hallituksen kannasta poikkeavia vaihtoehtoja kriisin hoitamiseksi. Jos kuitenkin kannattaa äänestyksissä hallituksen esityksiä, jotka poikkeavat omista julkisuudessa esillä olleista, alkaa helposti uskottavuus murentua.

    Hallitus ajaa ERVV:n kasvattamista ja jopa EVM:n ottamista käyttöön jo ensi vuonna. Tämäkö on siis nyt myös VL:n linja? ”Rautanyrkki” vain käyttöön! Onko VL:kin tavoite todella liittovaltio? Lisää budjettikuria ja finanssipolitiikka EU:lle!

    Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro pääministerin tiedonantoon 8.11. oli kuin kopio valtiovarainministeri Kataisen viime vaalikauden höpinöistä eduskunnassa. Ei mitään konkretiaa, ainostaan tyypillistä kokoomusvetoista mielikuvamarkkinointia. Ei mitään ”punaista”, paitsi ehkä VL:n kannattajien korvat puhetta kuunnellessa.

    Mainitsit VL:n viime vuoden ehdotuksina vakuudet Kreikan takauksille, yksityisten pankkien riskin kasvattamisen ja rahoitusmarkkinaveron kriisin ratkaisemiseksi.

    Ensinnäkin vakuudet näyttäytyvät enemmänkin demareiden sisäpoliittisena kuviona. Siinä ostettiin (täydet?) vakuudet sen verran kalliisti sisäpoliittisiin tarpeisiin, että muille maille tarjous ei kelvannut. Mitähän mahtanevat olla Kreikan velkakirjojen arvot 30 vuoden kuluttua? Entä seuraavien takauksien vakuudet? Mutta pääsemmehän EVM:iin ensimmäisessä junassa.

    Miten sitten tämä pankkien vastuu? Jos pankkien omistamista Kreikan velkapapereiden nimellisarvosta leikataan 50%, jää velkapaperiden arvo korkeammaksi kuin ne tällä hetkellä ovat. Nyt niiden arvo on noin 40% nimellisarvosta. Ketähän tässä huijataan?

    Niin kauan kuin poliitikot syövät finassipelureiden (markkinavoimat) kädestä, on rahoitusmarkkinaveron käyttöönotto enemmän kuin haastava tehtävä.

    ”Nyt ollaan alussa, ei lopussa”. Minkähän alussa mahdetaan olla? Kapitalisti ainakin voi nukkua yönsä rauhassa. Ja uutta finanssikuplaa kehitellään jo jenkkilässä täyttä häkää. Se siitä sääntelystä ja sen tarpeellisuudesta.

    Onneksi Vasemmistonuorissa on vasemmiston tulevaisuus.

  6. anonyymi sanoo:

    Luulisi, että osa ratkaisua tulevaisuutta ajatellen olisi tehdä vastuusta ainakin osittain henkilökohtaista, talousjärjestelmän horjuttamisesta lainvastaista ja tätä kautta saadusta voitosta rikollista tuloa, joka voidaan takavarikoida. Kyllä nuo oman navan tuijottelijat saadaan ruotuun, jos eivät pääse kuin koira veräjästä.

  7. pertti sanoo:

    Noista edellä olevista kannanotoista näkyy kuinka pihalla ihmiset ovat tästä niinsanotusta Kreikan ja EU;n talouskriisistä. Tässä toistuu taas -90 luvun omaisuuden uusjako.

    Rahamaailma pyörittää hallituksia omien intressienssä mukaan. Seuratkaapa ”stalinisti” Whalroosin lausuntoja.
    Miksi hallitukset eivät tee päätöksiä koronkiskonnan lopettamiseksi, ketä ovat nämä herrat jotka määrittelevät maiden luokitustason . Pitkillä finanssilauseilla ei ole mitään merkitystä.
    Pitää katsoa kuka maailmassa käyttelee rahaa ja sitä kautta valtaa.Miksi ei EU:n puutu näiden piirien tekemisiin.Muutama ukko päättää koko EU: asioista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>