16. 12 2010

Tasa-arvoliikkeen historiallinen mahdollisuus

Jonkin aikaa sitten istuin miesvaltaisen Metalliliiton aktiiveille järjestetyssä paneelissa. Aluksi yleisöltä kysyttiin, esiintyikö metallialoilla sukupuolisyrjintää. Suurin osa miehistä ei ollut huomannut mitään. Naisten enemmistö taas kertoi törmänneensä ammattitaitonsa vähättelyyn ja seksuaaliseen häirintään.

Työskenteleminen miesvaltaisella alalla vaatii naiselta asennetta. Edellä mainittujen ongelmien lisäksi saattaa törmätä ikävään huomautteluun ja porukan ulkopuolelle jättämiseen. Naisten työ on edelleen halvempaa kuin miesten – esimerkiksi rakennusalalla naismaalareiden lisääntyminen on näkynyt palkkojen suhteellisena heikkenemisenä.
 
Vaan eipä ole helppoa aina miehellekään naisvaltaisilla työpaikoilla. Kun miespuolinen ystäväni saapui päiväkotiin työharjoitteluun, hänelle annettiin vasara käteen ja ohjattiin rikkinäisen nukkekodin luokse. Ei puhettakaan, että hänen olisi uskottu selviävän vaipan vaihdosta, nukuttamisesta ja syöttämisestä, miten mies nyt niistä! Toinen tuttavani joutui jättämään työnsä, kun väsyi naispuolisten työkaverien kähmintään.
 
Työelämä on täynnä syrjintää, joka pohjautuu ikivanhoihin sukupuolirooleihin. Se näkyy muun muassa naisten aliedustuksena tärkeillä johtopaikoilla, esimerkiksi lehtien päätoimittajissa tai suuryritysten johdossa. Toisaalta miesten on lähes mahdotonta saada työtä kotitalouksista, kyllä miespuolisen perhepäivähoitajan täytyy olla vähintäänkin epäpätevä, jos ei jonkin sortin perverssi… Nuorilla miehillä on pelottavan korkea työttömyysriski ja naisia ahdistavat työelämän tiukentuneet ulkonäkövaatimukset, kun lihaville naisille maksetaan samasta työstä vähemmän kuin normaalipainoisille.
 
Sukupuolittunutta vallankäyttöä on muuallakin. Viime vuosikymmenet on puhuttu väkivaltaisista miehistä ja heidän väkivaltaan alistuvista vaimoistaan. Äskettäisten tutkimusten valossa näyttää ilmeiseltä, että homma toimii myös toisin päin, että miehet kohtaavat väkivaltaa heterosuhteissaan lähes yhtä usein kuin naisetkin. Tieto ei tarkoita, etteikö tätä väkivaltaa voisi edelleen pitää sukupuolittuneena. Ilmiö vain on monimutkaisempi, ja vakavampi, kuin aikanaan luulimme.
 
Ihailen niitä naisliikkeen pioneereja, jotka aikanaan nostivat keskusteluun sukupuolten välisen eriarvoisuuden. Heidän työnsä ei ollut mitenkään helppoa, monissa poliittisissa liikkeissä heille ja heidän tavoitteilleen naurettiin. Vähitellen sitkeä työ tuotti kuitenkin tulosta, ja nykyisin monet feministien tavoitteet ovat ainakin teoriassa yleisesti hyväksyttyjä.
 
Naisliike avasi tietä myös miesliikkeelle, joka Suomessa on alkanut muotoutua varsinkin viimeisen vuosikymmenen aikana. Perintönä sisariltaan se sai pitkälle kehitetyn käsiteapparaatin sukupuolittuneen vallan ymmärtämiseen. Feministien ansiosta miesliike on myös kohdannut paljon vähemmän vastustusta, vaikkei senkään tie turhan sileä ole ollut.
 
 Valitettavasti heräävä miesliike kopioi naisjärjestöiltä myös taipumuksen syyttää vastakkaista sukupuolta kaikesta mahdollisesta ja toisaalta vähätellä niitä tasa-arvo-ongelmia, joissa oma sukupuoli on saamapuolella. Niinpä miesliikkeen keskustelupalstoilta saa lukea epäilyjä siitä, että naisten raiskausilmoitukset ovat pääosin perätöntä kiusantekoa ja naisten pienet eläkkeet ovat ihan oikein, kun he kuitenkin ehtivät viettää eläkepäiviä pidempään.
 
Jotain hyvää tässä kaikessa on. Nykyisin lähes kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että yhteiskunnallinen valta on sukupuolittunutta ja että se on huono asia. Yhä useampi jakaa myös käsitykseni, että systeemin häviäjiä ovat niin miehet kuin naisetkin – esimerkiksi lasten varhaishoivan painottuminen äideille uhkaa samanaikaisesti naisten mahdollisuuksia työelämässä ja miesten oikeutta täysipainoiseen isyyteen.
 
Olisiko siis viimein aika naisten ja miesten yhteiselle tasa-arvoliikkeelle? Olisimmeko riittävän valmiita tarkastelemaan yhteiskunnallisia valtasuhteita kokonaisuutena, ei vain omien (usein traumaattistenkin) alistuskokemusten jatkeena? Olisiko viimein remmiin tarttumassa sukupolvi, joka kannattaa erilaisuutta ilman eriarvoisuutta?
 
Jos nyt osaamme tarttua tilaisuuteen, meillä olisi ensimmäistä kertaa oikeasti mahdollisuus rakentaa tasa-arvoinen yhteiskunta. Hyvät nais- ja miesaktivistit, eihän nyt pilata tätä!

Tasa-arvoklinikka.fi 1.12.2010

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *