Raksojen urakkatyöstä

Rakennusalalla tehdään aikapalkan lisäksi myös urakoita. Tällöin osa palkasta maksetaan tavalliseen tapaan tunneittain, mutta työn valmistuttua urakka mitataan ja jäljelle jäänyt osa sovitusta hinnasta jaetaan. Urakkaa voi tehdä yksinkin, mutta suurimmissa urakkaporukoissa on kaikki keskeiset rakentamisen ammattiryhmät. Porukan puolesta urakat neuvottelee nokka, jonka on siis tunnettava alansa hyvin ja osattava laskea urakan suuruus. Se ei ole mikään pikkujuttu: kyse saattaa olla kokonaisen kerrostalon tai supermarketin rakennustyöstä.

Usein urakoissa päästään merkittävästi aikapalkkaa korkeammille keskituntiansioille, mutta aina näin ei ole. Työtapa kuitenkin on erilainen: siinä missä aikapalkkalaisilla on työnantajan määräämä työnjohtaja, urakkaporukoissa työläiset sopivat keskenään, kuka tekee mitäkin, milloin ja kenen kanssa. Tämän itsenäisyyden takia urakat ovat haluttuja. Myös työnjohto hyötyy, sillä sen vastuulle työprosessissa jää lähinnä tarvikkeiden toimittaminen ajoissa.

Minua kiinnostaa se, millaisia työläisiä urakkatyöstä syntyy. Rakennusalan muutenkin prekaariin luonteeseen yhdistyy siinä kokonaisuuden hallinnan, yhteistoiminnan ja oikeuksistaan huolehtimisen vaatimukset. Myös tuoton jakoperusteista työläiset päättävät itse: joissakin porukoissa se tapahtuu aikapalkan tavoin palkkaluokittain, mutta usein palkkaerot ovat kapeampia, jolloin pienituloisimmat hyötyvät suhteessa eniten. Tiedän porukan, jossa potti pistettiin tasan kaikkien kesken, tehtyjen työtuntien mukaan. Vastaavaa en ole tavannut muualla työelämässä, sillä on täytynyt olla huomattava vaikutus ryhmän sisäiseen dynamiikkaan.

Marxin aikalaiset unelmoivat, että eräänä päivänä työläiset valtaavat tehtaat ja pyörittävät niitä ilman kapitalistia. Se ei koskaan toteutunut. Fordismi pilkkoi tuotannon niin pieniin osiin, ettei työläisillä ollut mahdollisuutta kehittää taitoja, joita tehtaan koko toiminnan sisäistäminen olisi edellyttänyt. Tehtaiden valtaaminen esimerkiksi osuustoiminnalle ei ollut realistista. (Tosin täytyy sanoa, että fordismin ajoista myös teollisuustyö on muuttunut paljon. Nykyisellään osittamista ja standardointia harjoitetaan ilmeisesti eniten palvelualojen matalapalkkatöissä…)

Olen viime viikkoina miettinyt, voisiko raksojen urakkatyön kaltaisissa paikoissa syntyä sellaista vastarinnan potentiaalia, jota perinteinen työn järjestys ei mahdollistanut. Jos tulevaisuuden työväenluokassa on toivoa yhteiskunnallisesta heräämisestä, niin se on niissä työläisissä, joilla on kokemusta vaikuttamisesta omiin työskentelyoloihin. Tällaisia epävarmuuteen tottuneita, itsenäisiä, päteviä, valppaita, solidaarisia ja reiluja ihmisiä olen tavannut erityisen tiheässä uarkkaporukoista.

Please like & share:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>