02. 02 2007

Kodista subjektiivinen oikeus?

Terveisiä Etelä-Ranskasta, jossa olin luennointikeikalla. Ranskalainen yliopistokulttuuri on hyvin keskustelevaa, mikä tekee opettamisesta haasteellista. Ja historiallisen ilmeensä säilyttänyt kaupunki stimuloi sekin osaltaan: kapeita katuja, hymyileviä vanhoja herroja patonkiostoksilla, kuudelta mentiin messuun ja kahdeksalta päivälliselle.

Asunnottomien määrä kuitenkin yllätti. Vierailuni aikaan asunnottomuus puhutti tavallista enemmän sekä kylmän vuodenajan että kaupungin keskustaan ihan turisti-infon eteen parkkeeranneen telttamielenosoituksen vuoksi.

Tällaiset telttamielenosoitukset ovat levinneet viime kuukausien aikana ympäri Ranskaa. Pariisissa teltoissa majailee aika paljon aktivisteja, mutta täällä sillä on erilaiset juuret: paikallisella järjestöllä on ollut jo vuosia tapana pystyttää teltat talven kylmimmiksi kuukausiksi. Ne ovat rähjäisiä, kuten myös asukkaansa. Näkee, että näillä ihmisillä ei ole lämmintä kotia, jossa käydä välillä siistiytymässä.

Ranskan johto on (nyt sopivasti presidentinvaalien alla) luvannut lain, jonka mukaan kansalaisella olisi oikeus viedä asia oikeuteen, jos hänelle ei tarjota kohtuullista asuntoa. Olen itsekin ollut tästä laista innostunut ja pohtinut, voisiko sen toteuttaa Suomessakin.

Juttelin pitempään erään pariskunnan kanssa, joka yllättäen osasi kohtuullisesti englantia ja tarjoutui opastamaan minut hotellille. He suhtautuivat lakiuudistukseen pessimistisesti ja näkivät sen tarkoituksena vain ongelman lakaisemisen näkymättömiin. Ensinnäkin, heidän mukaansa suuri osa asunnottomista oli laittomia siirtolaisia, joita laki ei hyödyttäisi mitenkään. Toiseksi, kadulla elävän ihmisen todellinen mahdollisuus oikeustaisteluun asunnosta oli heidän arvionsa mukaan todella olematon.

Itse olen sitä mieltä, että pelkällä kanneoikeudella asiaa ei Suomessakaan voi ratkaista. Tarvitaan asumistakuulaki, jossa oikeus asumiseen säädetään subjektiiviseksi oikeudeksi: asunto on saatava säädetyssä ajassa asunpaikasta riippumatta. Erityisryhmien kohdalla tarvitaan kuitenkin muitakin tehotoimia, joilla ihmiset pääsevät kiinni normaaliin elämään. Asunnottomuusongelman ratkaisu ei voi olla asuntolapaikkojen lisääminen; niissä neliövuokrat ovat itse asiassa huomattavasti korkeampia kuin kunnollisissa asunnoissa.

Asunnottomuus ei aina johdu muista ongelmista, vaan saattaa myös johtaa muihin ongelmiin. Laitan tähän loppuun taannoin saamani viestin:

Olen itse ollut yli vuoden ”lintsillä”, asunnottomana rappukäytävissä, jne. Ei
ollut päihdeongelmaa enne sitä. Sen jälkeen meni haima ja kahden vuoden asuntola
ja asunnottomuuskierteen jälkeen sain asuntoasiani ja samalla tietenkin
muutenkin elämäni järjestykseen. Nyt mietin että miten voisin vaikuttaa?Itsellä
kävi niin että tuli ero, vaimo ”huijasi” yhteisen vuokra-asunnon itselleen ja
itselle jäi vain vaatteet ja tietämättömänä erehdyin menemään sos. toimistoon
pyytämään asuntoa! Hervannan sos. sanoi: Painu viininkanlahteen, sinne kuulut!
Meni työ, halu elää, ja terveys. Mukaan tulivat päihteet, alkoholi, huumeet,
lievä rikollisuus… jne. Eikö tämä asia tuo yhteiskunnalle niin suuren laskun
että se kannattaisi hoitaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *