12. 01 2007

Aamiainen on tärkeä ateria – myös poliittisesti

Olen ilolla seurannut, miten kaupunginvaltuustossa tekemä aloitteeni aamiaistarjoilusta Tampereen kouluihin on herättänyt keskustelua. Olen tietenkin itse saanut aiheesta palautetta, mutta sitä on myös pohdittu keskustelupalstoilla ja yleisönosastoissa. Aamulehti teki aamiaistarjoilusta kyselynkin, jossa muistaakseni 65 % vastaajista kannatti kokeilua.

Vaikka julkisuuskeskustelu ei mitenkään takaa aloitteen toteutumista, yleensä jo keskustelun herättely on enemmän kuin voi valtuustoaloitteelta odottaa. Usein ideat jäävät tässä vaiheessa paperille, mutta nousevat sitten myöhemmin esiin muhittuaan aikansa – siksi julkinen keskustelu on erityisesti uusien juttujen kohdalla merkittävää.

Kuitenkin tässä keskustelussa on ollut poikkeuksellisen paljon (nimestä päätellen jo vanhempien) miesten vihaisia kannanottoja. Jostain syystä ajatus vapaaehtoisesta aamiaisesta kouluissa järkyttää jotenkin perustavalla tavalla joidenkin maailmankuvaa, niin tuohtuneena ajatus on otettu vastaan. Näille aloitteessani tuntuu tiivistyvän ”holhousvaltion” ja ”vastuuttomien vanhempien” koko surkea nykytila.

Mieleen tulee erään nyt jo eläkkeellä olevan ystäväni kertomus siitä, kuinka hän äitinsä kanssa aikanaan jonotti Elannosta ensimmäisiä lapsilisiä. Jonossa seisoneet naiset olivat kaikki nähneet kaksi sotaa ja niiden jälkeisen jälleenrakennuskauden, osa muisti vielä sisällissodankin. Jonon ohitse kulkenut mies pysähtyi juuri heidän kohdalleen, katsoi äitiä huivista huopatossuihin ja totesi sitten kuuluvasti: ”Ennen vanhaan sentään ihmiset elätti itte kakaransa!”

Ei siis mitään uutta auringon alla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *