14. 01 2006

Nationalismista ja vasemmiston tulevaisuudesta

Tänään on vaan juhlittu. Vuorokausi alkoi Salla Tuomivaaran ja Oras Tynkkysen
bileistä (jotka siis alkoivat perjantai-iltana). Pitkästä aikaa pääsin parantamaan maailmaa viinilasin ääressä ja ilman esityslistoja. Jeesuksen, lastenkirjojen, drinkkivinkkien ja Leninin Marx-suhteen kautta päädyimme puhumaan nationalismista. Meillä länsimaiden vasemmistohenkisessä yhteiskuntatieteessä nationalismi mielletään oikeistolaiseksi ja osaksi kapitalistista riistojärjestelmää. On mielenkiintoista, että samaan aikaan Latinalaisessa Amerikassa nationalismi – tai patriotismi, kuten he sitä usein kutsuvat – on nimenomaan
vasemmistolainen ja ”edistyksellinen” käsite: se yhdistetään yhdysvaltalaisen
imperialismin vastaiseen taisteluun ja köyhien oikeuksien ajamiseen. En ollut tullut
ajatelleeksi asiaa aikaisemmin.

Illalla piipahdimme Kulttuuritalolla KOM-teatterin 35-vuotiskonsertissa. Esitys oli
hieno, mutta yleisön olisin kyllä vaihtanut: liikaa sellaista porukkaa, jolle hillitty
taputtaminen edustaa hulvattoman hauskanpidon huippua. Mutta kotimatkalla pari lapsuuden
pioneeriohjaajaani bongasi meidät kyytiin ja kotimatkalla lauloimme sitten kaikki
työväenviisut asiaankuuluvalla meluisalla hartaudella.

Olin noin vuosi sitten KOM-teatterin työryhmässä ”sparraajana”. Heillä oli silloin
ongelma tulevan käsikirjoituksen kanssa: näytelmän tuli kertoa vuosisadan vaihteessa
kuolleen sosialistin elämäntarina, kyetä samanaikaisesti kuvaamaan hänen unelmiensa
romahtamista ja aatteensa epäonnistumista, mutta kuitenkin siten, että tarina ei
hautaisi päähenkilönsä mukana koko sosialismin ideologiaa. Silloin minusta ei tainnut
olla paljon apua. Nyt lähtisin etsimään ratkaisua tutustumalla tarkemmin
päähenkilön viimeisten vuosien suomalaiseen yhteiskuntaan. Jokaisessa ajassa on
nähtävissä (katsojan arvotettavissa olevia) trendejä, toiset uhkaavia, toiset toivoa
herättäviä. Vaikka jossakin kohtaa tuntuu, että kaikki muuttuu vain huonommaksi eikä
ole mitään minkä varassa rakentaa, myöhemmin niistäkin kausista on nähtävissä
positiivisen muutoksen siemeniä. Politiikkaa on kiistelyä siitä, millä laineella
surffaillaan ja mihin suuntaan. Jotta siihen voi osallistua, pitää tunnistaa veden
liike. Näin minä sanoin, kun joku konsertissa kysyi, onko vuoden 2006 vasemmistolla
tulevaisuutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *