Elämäntapana minä

Kirkon vuosituhantisen valta-aseman seurauksena monet kulttuurimme piirteet ovat edelleen kristillistä perua. Yksi näistä on kilvoittelun eetos.

 

Kilvoittelu tarkoittaa kompastelua kohti Jumalaa ja ajatusta siitä, että pyrkimys kehittyä Jumalan ja lähimmäisten rakastamisessa on osa hyvää elämää. Kilvoittelu ei siis ole sama asia kuin säännöllinen rukoilu tai sunnuntaikirkko, vaan laajempi arjen mieltä ja valintoja ohjaava taustafilosofia.

 

Kirjakaupan elämätapahyllyssä ja pikkukanavien lifestyleohjelmissa näkyy vahva kilvoitteluperinteen jälki: ne ovat täynnä ohjeita siitä, miten syödä, liikkua, pukeutua, sisustaa tai tehdä työtä paremmin. Niissä itsen huoltaminen ei tarkoita juoksulenkkiä lauantaisin tai omenaa päivässä pitämään lääkärit loitolla, vaan projekti, jonka ehdoilla arki rakennetaan.

 

Alkuperäiseen kilvoittelun ideaan kuuluu myös lankeaminen. Että välillä se Jumala unohtuu kokonaan, lähimmäisen rakastaminen on ylivoimainen homma ja muutenkin on vaikea olla ihmisiksi. Silloin ei pidä hätääntyä eikä varsinkaan luovuttaa. Tärkeää ei ole se, montako kertaa kompastuu, vaan se, montako kertaa nousee ylös.

 

Ihan samoin meille vakuuttavat personal trainerit ja fittness-konsultit: jos tänään retkahdit syömään viinerin tai lintsasit salilta, ei missään nimissä pidä luovuttaa. Huomenna ylimääräinen vatsatreeni ja hemmottele itseäsi raikkaalla melonismoothiella, niin kaikki on taas fine.

 

Tämä elämäntapateollisuus kutsuu meitä terveiden, kauniiden ja virheettömien ihmisten maailmaan, jossa elämä soljuu erikoiskahvien, trendidieettien ja kausilajien pöhinässä.

 

Vanhassa kilvoittelutraditiossa oleellista ei kuitenkaan ollut täydellisyyden saavuttaminen, vaan matka. En ole varma, onko lifastyle-elämä ymmärtänyt tämän.

 

Siinä missä kristillinen kilvoittelu kasvattaa ihmistä suhteessa toisiin, sen maallisessa versiossa projektin keskiössä on yksilö: Ei pohdita, miten voisin olla parempi yhteisön jäsen, vaan miten voisin olla kiiltävämpi ja energisempi versio minusta.

 

(Kirjoitettu Kirkko & kaupungille 22.10.2014)

Blogi | Jätä kommentti