Totuus vapauttaa

Raamatun ehkä kiinnostavin evankelista on seksuaalimoraaliltaan epäilyttävä, etniseen vähemmistöön kuuluva nainen. Hän tapaa kaivolla Jeesuksen ja rientää muitta mutkitta kaupunkiin julistamaan ilosanomaa.

Teksti ei kerro, mikä Jeesuksessa näin kolahti. Kaivolla ei tapahtunut sellaisia näyttäviä ihmetekoja, joista hänet myöhemmin tunnettiin. Jeesus kyllä osasi kertoa yksityiskohtia naisen henkilöhistoriasta, mutta niistä todennäköisesti tiesivät myös kaikki seudun juorukellot. Ja vaikka veden pyytäminen halveksutulta samarialaiselta oli radikaalia, ei se vielä kenestäkään profeettaa tee.

Luulen, että Jeesus kertoi naiselle totuuden tästä itsestä. Jotakin sellaista, jota tämä ei ollut osannut tai uskaltanut nähdä. Jotakin perustavampaa kuin ne sosiaaliset roolit, joiden luettelolla tämänkin kolumnin alkaa.

Mikään ei nimittäin ole ihmiselle niin vaikeaa kuin peiliin katsominen. Me mittaamme itseämme jatkuvasti eri mitoilla kuin muita, peilailemme eri tavoin kuperista ja koverista pinnoista, jotka liioittelevat ja vääristävät.

Eikä kyse ole pelkästään virheiden kieltämisestä ja peittelystä. Yhtä lailla sokea sitä saattaa olla omalle kauneudelleen ja erityisyydelleen. Useimmille meistä elämä onkin jatkuvaa omien vahvuuksien vähättelyä ja heikkouksien liioittelua, tai päinvastoin, tai molempia yhtä aikaa. Kun sitten jonakin poikkeuksellisena hetkenä onnistuu näkemään itsensä sellaisena kuin on, voi se muuttaa koko elämän. Jumalan psykologinen juju on siinä, että kaikkitietävää ei voi huijata yhtä helposti kuin itseään ja muita. Välillisesti rehellisyys Jumalalle on rehellisyyttä itselle.

Totuutta vapauttavampaa on vain tulla hyväksytyksi totuutensa kanssa. Siksi ajatus rakastavasta Jumalasta tuntuu niin lohdulliselta; kaikkitietävän rakkautta ei voi hankkia fuskaamalla, mutta ei myöskään menettää paljastumalla jotenkin vääränlaiseksi.

Jeesus siis tuli kaivolle, riisui ihmisen naamioistaan ja suhtautui näkemäänsä rakkaudella. Siinä sitä oli ihmettä kerrakseen.

 

(Kirjoitettu Kirkko & Kaupungille 30.7.2014)

Blogi | Jätä kommentti